maanantai 27. heinäkuuta 2015

Ken on heistä (kolmanneksi) kaunein - Vermon poninäyttelyssä

Pari vuotta sitten kaverini soitti minulle nuorten welshien näyttelyn jälkeen ja hihkaisi "Ruusahan on show-poni". Silloin olin ihan äimänä moisesta kommentista, mutta sittemmin olen tajunnut, mitä hän tarkoitti.

Sunnuntaisella visiitillä Vermon kansalliseen poninäyttelyyn show-poni oli sen verran täynnä itseluottamusta tai jotain sellaista, että vähän läikkyi ylikin. Luulen, että rimpulan passagetyyppinen sisääntulo radalle ei jäänyt moneltakaan paikalla olleelta huomaamatta.

Heti trailerista ulostauduttuaan poni selvästi tiesi, mihin oli tultu ja mitä varten. Mikään muu näyttelypaikka ei herätä siinä samanlaista kuplimista kuin Vermo, jossa olimme nyt kolmatta kertaa.

Rimpels ravissa, jo alkukekkuloinneista asteen rauhoittuneena.

Etukäteen vähän epäilin ponin mahdollisuuksia edes luokkavoittoon, sillä samaan luokkaan oli ilmoittautunut kahden vuoden takainen Vermon B-sektion paras nuori, jonka varachampion Ruusa silloin oli. Eli kerran oli jo mainitulle ponille hävitty.

Mutta turhaanpa epäilin! Show-poni hoiti homman kotiin mestarin elkein. Luokkavoitto irtosi komeasti ykköspalkinnolla ja se etukäteen pelottanut kilpakumppani jäi kolmanneksi. Kakkoseksi tullut poni oli kyllä sen verran kehittynyt sitten viime vuoden, että siltä voi tulevaisuudessa odottaa vaikka mitä.

Jos nyt en ihan väärin katsonut niin Ruusa taisi vieläpä olla luokkansa ainoa ykköspalkittu. "Nätti tamma", kommentoi tuomari ruusukkeita ojentaessaan.

Arvostelussa luki näin: Hyvä tyyppi ja tammaleima. Jalo, ilmeikäs pää. Riittävän pitkä kaula, hyväasentoinen lapa, hyvät kulmaukset takana. Tahdikas käynti, ahdas edestä. Melko matkaavoittava ravi, hyvä työntö takaa.

Vakavaa puuhaa tämä ponin esittäminen. Jos haluaa menestystä eläimelleen, poninäyttelyssä on hyvä muistaa, että tuomari voi minä hetkenä hyvänsä katsoa ponia arvioivin silmin. Silloinkin, kun hänellä on joku toinen poni yksilöarvostelussa.

Kun juoksin ponin kanssa parhaan tamman valintaan, osasin jo odottaa ruusuketta myös sieltä. Kiva ylläri oli, että saimme myös pokaalin.

Ponin käytös tosin meni jo vähän possuilun puolelle, kun toisella tammalla oli varsa. Käytöksestä päätellen Ruusa olisi ollut valmis kaappaamaan varsan itselleen hetkenä minä hyvänsä. Varsaa piti tuijottaa vähän jo oman kehän aikana (kun se saapui omaa vuoroaan odottelemaan) ja parhaan tamman valinnassa Ruusa jutteli varsalle varmasti äänekkäämmin kuin oikea emä.

Ruusan katse on kohdistettu maitovarsaan.

Sen verran kierroksilla poni kävi, että kepin avulla kävelevä tuomari totesi parhaaksi jättää rimpulan parhaan tamman palkinnot kehän laidalta noudettaviksi. Noloa.

Saman hurmaantumisreaktion herättivät kaikki muut maitovarsat, jotka rimpula näyttelyssä bongasi.

Vaikka ravi on etenkin kuvissa näyttävämpi niin todellisuudessa juuri käynnin esittäminen usein karsii jyvät akanoista. Vaikka Ruusa kuinka kävisi kierroksilla niin se malttaa silti aina esittää käynnin hyvin.

Takaisin asiaan. Koska Ruusa kerrankin sai ykkösen, tie oli auki ihan miten pitkälle tahansa, tällä kertaa B-welshien loppukehään asti. Siellä olikin seuraa, peräti kuusi ponia (joista kaksi siis varsa ja tamma)! Rimpula oli varsasta edelleen aivan sekaisin, mutta onneksi rauhoittui, kun varsa parkkeerattiin sen viereen voittajien riviin.

Ruusa oli siis todellakin kolmen parhaan B-welshin joukossa! Rimpula oli toinen perintöprinsessa eli kolmanneksi kaunein. Isoin oho tässä oli ehkä se, että taakse jäi myös ori, joka kaksi viikkoa sitten Teivossa oli ainoa ykkösen saanut B-welsh ja champion.

Tällä kertaa tytöt olivat parhaita. VV2 oli se mainittu ah-niin-ihana varsa (oli se minustakin ihana) ja sektion paras eli VV1 oli lauantaina nuorisochampioniksi kruunattu 2-vuotias tamma.  

Rimpula ja sen palkinnot Vuoden voittaja -kehästä. Poni seisoo hyvin, kun saa tuijottaa maitovarsaa.
Mutta miten esittäjä osaakin aina näyttää kuvissa niin epäedustavalta?

Tänä vuonna welsh-sektioista B-welshejä taisi olla eniten, kun ne yleensä ovat - ehkä part bredien jälkeen - epäsuosituimpia. Ruusan luokka oli kaiketi koko viikonlopun suurin welsh-luokka, neljä ponia.

Tämä johtui epäilemättä pitkälti näyttelyn ajankohdasta: se oli Royal Welsh Show -viikolla. Jos näyttely järjestetään RWAS-viikolla niin on selvää, että sinne tulee vähemmän poneja, kun ainakin osa isoimmista kasvattajista on Walesissa. Lauantaina taisi poisjääntien jälkeen olla paikalla 11 - 12 ponia kaikista sektioista yhteensä! Ihan ensimmäistä kertaa meikäläisen poninäyttelyhistorian aikana kävi niin, että lauantaina jäi aikaa muilla kuin welsh-kehällä käytettäväksi.

RWAS-viikolla on myös turha yrittää saada tuomaria muualta kuin kotimaasta, joten tällä kertaa welshit tuomaroi suomalainen Hippos-tuomari. Ei kuitenkaan ihan kuka tahansa Hippos-tuomari, vaan suomalaisen ponikasvatuksen grand old lady Kirsi Lehtonen. Jos tämä nimi ei kuulosta tutulta niin ehkäpä hänen kasvattajanimensä "Kotimäen" kuulostaa.

Hän oli kyllä aivan ihana, positiivinen tuomari. Eikä pelkästään siksi, että tykkäsi rimpulasta, vaan jo lauantain luokkia seuratessa tuli mukava fiilis.

Komeaa palkintoposeerausta ei tällä kertaa ponin kyllästymisen vuoksi saatu otettua, joten tässä nyt sunnuntainen palkintosaalis ilman ponia. Isompi pytty on Vuoden voittaja -kehästä, pienempi parhaan tamman pysti. Vasemmalla luokkavoittajaruusuke, sitten VV3-ruusuke (joka meni rikki ja siksi pytyssä sisällä), yksilöarvosteluruusuke ja parhaan tamman ruusuke.

Oikeasti, nämä ilmeet. Poni edustaa ja narunjatkeella on älytön ilme.
Poni ei kyllä petä näyttelyssä koskaan. Pikku rimppakinttuni on osallistunut elämässään kahdeksaan näyttelyyn ja tuonut niistä kotiin kahdeksan luokkavoittoa, kolme reserve nuoren titteliä, kaksi champion-tamman titteliä ja nyt vielä VV3:n pokaalin.

Vaikka väkeä oli vähän niin hieno oli näyttelyviikonloppu kaiken kaikkiaan - jos ei oteta lukuun sunnuntain säätä, joka oli varsin sateinen. Mutta säähän on vain pukeutumiskysymys! Tosin juuri B-welshien esiintyessä saatiin nauttia pilvipoudasta, joten myös säiden valtias oli tällä kertaa meille suosiollinen. 

Näyttelyissä kivaa on paitsi menestys, myös tuttujen tapaaminen. Vuosien varrella tutuiksi ovat tulleet monet welsh-ihmiset ja muidenkin rotujen kuvaajat. Tällä kertaa paikalla oli myös pari entistä tallikaveria, jotka olivat tulleet paikalle muiden ponien taustajoukoiksi.

Harmi kyllä näyttelystä oli vähän kiire sunnuntaina pois, kun piti vielä mennä töihinkin. Myös poni ja apukädet olivat vahvasti sitä mieltä, että näyttelyskene oli tältä erää nähty. 

P.S. Lauantaina olin yhdistyksen kuvaajana welsh-kehässä. Vaikka osallistujia oli vähän niin kyllä siellä upeat voittajat valittiin - moni niistä pärjäsi myös aikuisten joukossa.

29 kommenttia:

  1. Kaunis Ruusa ja tyylikäs esittäjä! Onnea menestyksestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Vieläkin olen vähän pöllämystynyt menestyksestä. :)

      Poista
  2. Huippua! Onnittelut jälleen hienosta menestyksestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Poni se vaan parantaa kuin sika juoksuaan. ;)

      Poista
  3. Aivan mahdottomasti onnea! Jäin niin hurmioituneena tuijottamaan Ruusan kuvia, se on niin kaunis ja upeassa kunnossa nyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Onhan poni aika erinäköinen nyt kuin viime syksynä silloin kun nähtiin Laatuponikisassa. Tajusin jo keväällä, että se on muuttunut edukseen ja odotin innokkaasti, millainen kaunotar talvikarvan alta kuoriutuisi. Tällainen tuli. :)

      Poista
  4. Paljon onnea näyttelymenestyksen johdosta! Ruusa on niin hieno, että aivan harmittaa, kun meni teidän esiintymisenne sivusuun. Esittäjäkin oli oikein tyylikäs ja ilmeet vain tilanteeseen sopivat: Vuoden voittaja -kehässä juuri sopiva iloisen yllättynyt ilme, ja viimeisen kuvan ilme kertoo selvästi kovasta keskittymisestä. Kuvien perusteella olitte oikein tyylikäs ja edustava parivaljakko, esittäjä mukaan lukien :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Harmi tosiaan, ettet päässyt meitä kuvaamaan! Luulen, että aika moni poninomistaja on samanlainen kuin minä eli hyviä kuvia omasta mussukasta ei ole ikinä liikaa. :)

      Poista
  5. Aivan mielettömästi onnea! Kyllähän Ruusa vaan on niin edukseen ja aivan todella hienossa kunnossa! Katselin, että sillähän on muodotkin niin pyöreät ja kaulakin tainnut saada massaa.

    Harmi, kun en päässyt sunnuntaina enää paikalle, olisin halunnut nähdä Ruusan livenä ja sinutkin sitä yhtä moikkausta enemmän. ;) Meillä oli vaan sillon lauantaina niin kiire niiden russipirpanoiden kanssa, etten paljon päässyt irtoamaan kehän laidasta, vaikka mielessä oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Oli tosiaan harmi, että ei ehditty sen enempää nähdä. Sentään tuli moikattua. Minäkin olin siinä juuri kiiruhtamassa ridden championin valintaa katsomaan, kun sielläkin oli welsh kisaamassa. Yritin sitten sen jälkeen käydä tähyilemässä, josko olisin vielä sinut löytänyt, mutta olitte tainneet lähteä jo. Ilmeisesti meni mainituilla russeillakin ihan hyvin?

      Poista
    2. Joo, hetki meni, kun tajusin, että se olit sinä, vaikka pitkin päivää vähän tähyilin sinne welshien suuntaan. Hienoja olivat muuten!

      Me siirryttiin siitä jälkeläisluokan (joka oli siis silloin juuri meneillään, kun nähtiin pikaisesti) jälkeen Hippoksen kehälle ja vasta sitten päästiin poistumaan, oli sitten jo koko rata melko tyhjä.. :)
      Russinaperoilla meni ihan hyvin, toinen oli vuotiaiden tammojen luokkavoittaja ja sai ykkösen, toinen sai kakkosen ja oli 4/5 (se ei oikein malttanut esitellä askellajejaan). Hippoksessa kääntyi sitten päälaelleen ja jälkimmäinen sai ykkösen ja rotukehän luokkavoittaja sitten taas kakkosen.. Siinä sen näkee, että mielipiteitä on monia. :)

      Poista
    3. Sama, hetki meni ennen kuin piuhat raksuttivat tunnistamiseen asti!

      Mielipiteitä on tosiaan monia ja usein show-näyttelyssä katsotaan vähän eri juttuja kuin sitten taas tiukassa rakennearvostelussa. Ruusa ei ole koskaan saanut Hippokselta kakkosta parempaa, mutta muutaman kerran show-näyttelystä on tullut ykkönen.

      Poista
  6. Hurjasti onnea, olin katsomassa connemaroja ja näin teidät kaukaa! Itseasiassa huomio kiinnittyi juurikin vauhdikkaasti liikkuvaan, kauniiseen poniin ja mietimme että tuo on varmasti Ruusa! Nyt on kyllä jokin loksahtanut kohdalleen kun se on noin upeassa kunnossa. Mahtavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Ruusa vissiin halusi tehdä näyttävän sisääntulon. Kaveri otti siitä juoksentelusta vähän videotakin, mutta teknisten ongelmien takia en ole sitä vielä saanut itselleni.

      Kiitos onnitteluista!

      Poista
  7. Hyvä Ruusa! Onnittelut, kyllä poni on hienossa kunnossa! Tunnistettiin tosiaan Liisan kanssa poni raviradan toiselta puoleltakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Kiva että Ruusa on niin tunnistettava. Ehkä osittain kurittoman käytöksen takia, mutta saa kai sitä nyt näyttelyssä vähän pullistellakin. ;)

      Poista
  8. Vautsi! Onnea! Ruusalla taitaa olla polttava vauvakuume.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Taitaa olla tosiaan vauvakuume. Minullahan varsakuume on jo aika lailla kroonistunut.

      Tänä keväänä tosissani mietin Ruusan astuttamista, kun hoitavat eläinlääkäritkin pitivät sitä hyvänä ideana ja olivat melko varmoja siitä, että vaivat eivät ole periytyvää sorttia sekä sanoivat, että inhalaatiolääkkeitä voi melko huoletta käyttää tiineyden aikanakin.

      Mutta en sitten raatsinut kumminkaan, kun pelotti mahdollisuus, että ponilla on sitten hengityksen kautta hirveän tukalaa lopputiineydessä ja varsomisessa. Mieli kyllä kovasti tekisi, kun ponissa on niin monta asiaa kohdallaan... Mutta sitten jos ponilla olisikin paha olla niin tuntuisi tosi pahalta.

      Poista
  9. Onnea teille! Kuvasitko lauantain poni agilityä? Olin siinä welsh mountain ponini kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista! Valitettavasti en kuvannut poniagilityä. Kello 11 - 14 olin tiiviisti welsh-kehällä ja muina aikoina katsoin ratsastusluokkia.

      Poista
  10. Onnea teille! Samaa tulinkin kysymään, oletko miettinyt varsottamista? Olisi kyllä hieno welsh b, joten kannattaisin sitä tuumasta toimeen ryhtymistä. Ja toisaalta näin hevosromanttikkona jos (nämä ikävätkin puolet) Ruusan terveys ei kovin pitkälle kestä, olisi varsassa Ruusaa jatkamaan taas eteenpäin. Hieno tamma sinulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä nyt yllytä hullua! Tai no, itse asiassa ehkä vähän harmittaa, että jätin ponin astuttamatta tänä vuonna. Olin jo miettinyt orinkin valmiiksi, mutta sitten pari ihmistä puhui järkeä ja ajattelin, että katsellaan nyt vielä tämä kesä.

      Onhan se mahdollista, että vaivat tai alttius niille periytyvätkin. Mutta itse olisin valmis lähtemään varsaprojektiin ajatuksella, että jos tulee sairas niin se pannaan pois heti alkuunsa. Itselle kuitenkin tekisin. Ainoastaan se mietityttää, miten Ruusa ison varsamahan kanssa selviytyisi ja miten menisi varsominen, jos siihen sattuisikin huono jakso.

      Toisaalta taas olen kuullut sellaisenkin jutun eläinlääkärin suusta joskus, että tiineyden aikana hevosen keho erittää luontaista kortisonia ja siksi huonokeuhkoiset voivatkin voida paremmin. Mutta eihän sitä tiedä, miten Ruusan kävisi. Mutta hoitavat ell:t tosiaan ovat olleet sitä mieltä, että astutusidea on hyvä...

      Poista
    2. Ensi kesänä sitten pistät sen tiineeksi. ;)

      Poista
  11. Paljon onnea :) Shettisihmistä kyllä naurattaa tuo "isoin luokka neljä ponia" :D (Enkä nyt lainkaan tarkoita että menetyksenne olisi johtunut pienistä luokista, eihän huonoja ykkösellä palkita siltikään!)

    Kirsille vilkutus, mun poikahan suunnitteli kanssa tiineyden aikana tamman kärsiessä kaviokuumeesta että "jos A kuolee, niin sitten meillä on varsa jota rakastaa", mutta valitettavasti se ei emäänsä pidempään elänyt. Tuo olisi varmaan ollut meillekin järkevä strategia, että olisi laitettu heti pois. Klinikallahan sitä kyllä ehdotettiin jo ennen vieroitusta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, shettiksillä on pikkuisen eri kokoluokkaa tuo näyttelytoiminta. :D Niillä on näyttelyitäkin pikkuisen eri tahtiin, ja kaikenlaista muutakin actionia. Mutta juu, ykkönen on osoitus siitä, että tuomari on oikeasti tykännyt. Ainakin siinä tapauksessa, jos tuomari ei anna melkein kaikille ykköstä.

      Teivossa tuomari oli niin tiukka, että kakkosestakin sai iloita, kolmosruusukkeita piti tuoda kesken näyttelyn lisää kun järjestäjät eivät olleet osanneet varautua niin tiukkaan linjaan.

      Ruusahan on sekin omasta tammasta rakkaudella pitkäaikaiseksi kaveriksi suunniteltu varsa. Ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan sekään.

      Mutta eihän noista varsoista sitten ikinä tiedä, kaveri ostikin yhden keuhkosairaan varsan jota suositeltiin lopetettavaksi jo ennen vieroitusta, mutta siitä tulikin ihan terve. Niin että ei se nyt ihan hullua ole yrittää. Eikä minuakaan varsinaisesti kaduta, että olen niin kauan Ruusan terveysongelmien kanssa taistellut, koska poni on antanutkin niin paljon. Mutta toiste en kyllä samanmoiseen ruljanssiin halua lähteä.

      Poista
  12. Siis meneStyksenne, piti kirjoittaa. Komean näköinen on poni :)

    VastaaPoista
  13. Ettei vaan Ruusalle pukkaa varsakuumetta... ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Sillä on tainnut olla varsakuume 1-vuotiaasta lähtien, silloin se aloitti voimakkaan kiimailun ja on aina tykännyt pikkuvarsoista. 2-vuotiskesänä sillä oli bestiksenä kesällinen orivarsa, jonka hoitotätinä ja leikkikaverina Ruusa toimi. Olisi varmaan imettänytkin, jos olisi pystynyt.

      Poista