Vielä kerran Ypäjä: Lisää Ruusa-kuvia, Ruusan arvostelut ja ajatuksia näyttelyjärjestelyistä

Lisää näyttelyspämmiä! Kun kerrankin kuvia riittää niin laitetaan niitä nyt esille. 

Kunniakierroksella. Kuva: Mirella Ruotsalainen/Hertjekker.net

Kuvien ja livenä todetun perusteella väitän, että en ole meistä ainoa, joka nauttii näyttelyistä! Tosin olisi varmaan kannattanut vähän tarkemmin sihtailla myös omia ilmeitäni näyttökuvista.

Ruusan kanssa vain on kehässä hauskaa. Se toimii kuin ajatuksen voimalla, ja tekee sen ruusamaisella twistillä. Kehän ulkopuolella sen energia saattaa vähän läikkyä ylikin. Itse asiassa piti ostaa sellainenkin kuva, jossa Ruusalla on ns. kannat katossa, mutta epähuomiossa se jäi raahaamatta ostoskoriin.

En ole tällaiseen omatoimilämmittelyyn puuttunut, ellei vaarana ole osuminen sivullisiin. Welshinponi on vähän sellainen eläin, että tilanteeseen puuttuminen lähinnä kiihdyttää menoa. Minua Ruusa osaa hyvin varoa.

Katsokaa nyt sitä!

Näyttely sujui sikälikin hyvin, että lastauskaan ei ollut ongelma. Kotona ja ensimmäisen näyttelyosuuden jälkeen jouduin hieman koskemaan liinalla takapuoleen, mutta kolmannella lastauksella poni käveli jo ihan suoraan koppiin.

Ilmeisesti ei ollut siis ihan kamalaa odottaa trailerissa muutama tunti. Itse asiassa Ruusalla tuntui olevan ihan kivaa - niin kauan kuin koko entourage piti sille seuraa (ja samalla sadetta). Heti jos joku meistä poistui näköpiiristä, alkoi vimmainen peräänhuutelu. Kun lähdimme kaikki kahvilaan, poni esitti sen verran rytisevän protestin, että hirvitti jättää se yksin. Kyllä se siitä kuitenkin hiljeni. Albertin kohdalla rytinä tarkoittaisi katastrofia, mutta Ruusalla on tolkku päässä eikä se hajota itseään edes protestiksi.

Poni söi paljon heinää ja jopa tavallisuudesta poiketen joi useita litroja vettä.

Tämännäköisenä poni ravaa kehään.

Viime Ruusa-hehkutuksesta jäi vielä puuttumaan Ruusan sanallinen arvostelu, jonka takana on siis Mrs. C. A. Bodily Glebedale-siittolasta Britanniasta:

"Good use of hocks. Would like to see her move on more. More top line needed. Slightly thick on throat." 

Eli suomeksi: Hyvä kintereiden käyttö. Saisi liikkua enemmän. Tarvitsee lisää ylälinjaa. Hieman alakaulainen. Suullisesti sain vielä kommentin, että Ruusa on "lovely mare".

Tällä lailla kun seisottaa niin alakaula katoaa näkyvistä kuin taikaiskusta. Tuomari sanoikin, että Ruusa pitää tästä syystä seisottaa aina pää aika alhaalla. On kiva, että Suomessa vierailevilta ulkomaisilta tuomareilta saa usein vähän vinkkejä jatkoon.

Olen kyllä ihan samaa mieltä tämänkin tuomarin kanssa. En kuulu niihin omistajiin, jotka katsovat kullannuppujaan punertavien linssien läpi. Pikemminkin vei aikaa opetella näkemään Ruusassa muutakin kuin sen rakennevirheet - vaikka toki se on virheineenkin aina ollut minulle maailman paras poni, kuten asiaan kuuluu.

Albertin kanssa olen osannut olla vähän myönteisempi, mutta kyllä senkin heikkoudet ovat hyvin tiedossa.

Tässä kuvassa on vähän ojennustakin jalassa. Ja poni näyttää ihan hoikalta, kun käyttää vatsalihaksia! Kuva: Leena Kahisaari

Sitten niihin näyttelyjärjestelyihin.

Kun "Vermon poninäyttely" pari vuotta sitten siirtyi Ypäjälle, ensimmäinen ajatukseni oli, että pitäköön tunkkinsa. Kaksi kesää pysyinkin kokonaan poissa. 

Tänä vuonna kuitenkin Ypäjä oli lähin welsh-näyttely ja ainoa, jossa oli halusin päästä muutaman välivuoden jälkeen viimein käyttämään omiani jossain.  

"Mitäs mä voitin?" Tässä näkyy, mikä merkitys on asennolla, jossa ponia seisottaa. Kaula näyttää pikkuisen erilaiselta tässä kuin ylemmässä poseerauksessa!

Täytyy sanoa, että Ypäjä yllätti iloisesti. Pohjat olivat Vermon myyränkoloansoihin verrattuna aivan luksusta - Ruusallakaan ei kavio lipsunut kaatosateen kastelemalla ruoholla, vaikka ponin kengissä ei ollut hokinreikiä emmekä siksi saaneet sille pitoa alle.

Kaiken kaikkiaan järjestelyt oli hoidettu erittäin hyvin ja homma sujui.

Säännöt olivat hiukan muuttuneet: enää ei valittu sukupuolen parasta, ei enää kolmea vuoden voittajaa vaan kansainväliseen tapaan champion ja reserve champion, ja champion-kehään pääsivät myös ykköspalkinnon saaneet oman luokkaansa kakkoset. Jälkimmäinen oli mielestäni erinomainen uudistus, sillä joskus on käynyt niin, että koko rodun kaksi parasta ponia ovat samassa luokassa. 

Pito riitti. Mutta apua, miltä Ruusan tukka tässä näyttää! Kuva: Leena Kahisaari

Mutta pakko sanoa, että pieneksi on mennyt.

Poneja oli ehkä puolet Vermon kulta-ajoista ja muutamaa sitkeintä kuvaajaa lukuun ottamatta yleisössä tuskin istui ketään muita kuin asianomaisia. Vermosta tutut myyntikojut ja iloinen markkinameininki loistivat poissaolollaan. Ei ollut sellaista suuren ponitapahtuman tuntua. 

Miinusta näyttelypaikka saa myös verryttelyalueesta. Se oli ahtaudessaan aika kaoottinen paikka. Siellä oli kuitenkin pakko hengata, koska kehään ei päässyt kuin yhdestä päästä derbykenttää, eikä se pää ollut näyttelykehien puolella.

Täytyy nyt toivoa, ettei hieno ja perinteikäs tapahtuma ihan kuivahtaisi kasaan.

On sääli, että ihmiset eivät tuo ponejaan näytille. Vaikka poni ei olisikaan kedon kaunein kukka, näyttelykokemus ei mene hukkaan. Näyttely on varsinkin nuorelle hurjan hyvää harjoitusta matkustamisesta ja vieraissa paikoissa olemisesta - tästä on hyötyä, vaikkei ponista olisi tarkoitus leipoa näyttelyeläintä.

Siellä se alakaula taas pullottelee. Muutenkin askellus on vähän alamäkeen.

Tiedän, että moni boikotoi Ypäjää, koska karsinat ovat kaukana näyttelypaikasta. Ymmärtäähän sen, apukäsiä tarvitaan enemmän jos karsinaa ei ole. Minulla kun oli vain yksi esitettävä poni per päivä ja pätevät apukädet niin ongelmaa ei ollut.

Luulisi, että tämä ongelma olisi hevosalan kotimaisessa mekassa korjattavissa esimerkiksi siirrettävillä kisakarsinoilla, jotka voitaisiin virittää derbykentän tienoolle.

Itse olen karsastanut Ypäjää pitkälti tautipaineen takia. Kyllähän raviradoillakin on oiva tilaisuus napata kyytiin joku hyppykuppa, mutta jos jotain on liikkeellä niin melko varmasti se on ainakin Ypäjällä. Joo, olen pöpökammoinen.

Tästä huolimatta olen kyllä valmis lähtemään poneineni uudelleenkin Ypäjälle. Lähtisivätpä muutkin!