Kun majatalossa ei palvelu pelaa - ruunat laitumella

Luulen, että tällä hetkellä Ruusa-poni antaisi mitä vain, jos saisi vaihtaa osia poikansa kanssa. Tai ehkä se valitsisi mieluummin setähevosen osan niin saisi viettää yöt buffet-ravintolassa perhekokoonpanolla eli poikaystävänsä ja poikansa kanssa - tarvitsematta sietää curlya.

Kuvituksena voikukkakuvia jokusen viikon takaa. Ovat jääneet aiemmin julkaisematta, koska ei ollut niihin sopivaa tekstiä. Albert rakastaa voikukkia, jopa niiden varsia!

Puolet vuorokaudesta laiduntavat ruunat sen sijaan eivät aina ihan ymmärrä arvostaa onnekkuuttaan, vaan valittavat kohtelustaan. 

Kun laitumen portin illalla avaa, ne ehkä laiskasti hölkkäävät sinne vähäksi aikaa, tai sitten jäävät suoraan tarhaan huutelemaan ruokatilauksia. Ihmettelevät, miksei PALVELU pelaa! Että ITSE pitäisi mennä hyttysensyötiksi ruohoa nyhtämään, vaikka naapuritarhaan toimitetaan valmiiksi maakontaktista irrotetut korret. 

Huonoksi on mennyt ravitsemuspalvelutaso tässä majatalossa. No, aina silloin tällöin sentään on pöytiintarjoiluakin.

Itse majoituspalvelu on ollut runsaassa käytössä, koska lentävät verenimijät tai muut luonnonilmiöt. Kukaan ei ole yöllä kellottamassa, kuinka suuren osan 12 tunnistaan pojat viettävät seisovassa pöydässä. Varmaan ihan reilusti sielläkin, mutta aika usein ne löytyvät jostain muualta kuin laitumen puolelta. Pihatosta ehkä kömpivät, kun kuulevat, että palvelusväki on saatavilla. 

Albertkin menee ihan mielellään päiväksi äidin helmoihin lepäilemään. Ei tarvitse riimun kanssa metsästää hehtaarilta, riittää kun avaa portin ja antaa siirtymiseen luvan. Tosin ihan yhtä innokkaasti se suuntaa takaisin poikamiesporukkaankin, taitaa vaihtelu virkistää.

Semmoista laidunelämää täällä!

Kuvassa myös äitiponi, joka ei siis tällä hetkellä laidunna.

Kyllä pihatto on etenkin kesäaikaan ehdoton.

Siinä mielessä hyvä, ettei tullut vietyä Albertia mihinkään orilaitumelle. Toki sellainen tarjoaisi enemmän ikätasoon soveltuvaa fyysistä rasitusta, mutta onneksi herra kaksivee saa vanhoista patuistakin jonkinlaiset painit irrotettua.

Välillä siellä juostaan. 

Ruusa varmasti kiittää tädin ratkaisua, kun sillä on sentään puolet vuorokaudesta hyvää seuraa. Albert on ollut tarkoitus lähitulevaisuudessa siirtää kesäplantaasille kokopäiväisesti, mutta saa nähdä, joudunko uhraamaan sen jatkossakin emänsä osa-aikaiseksi seuramieheksi.

Albert itse ei ole ymmärtänyt kärsivänsä, palvelustakin se taitaa valittaa lähinnä mentoriensa peesissä.

Ainoa ihmisen aiheuttama kärsimys on Albertista ollut ötökkäkarkotteen suihkuttaminen - se ei oikein käy. Poikkeuksen muodostaa puuroruokailu. Silloin ei ehdi kauhistua suihkusta, kun on muita kiireitä.

Curly ja harvinainen päätön ratsuponi. Ei enää kovin selvää korkeuseroa!