Keskellä talven ihmemaata olen invalidi

En ole kokenut ihmeparantumista sitten viime päivityksen. 

Itse asiassa häntäluutilanne on vain pahentunut siinä määrin, että koen tarvetta korostaa henkilökohtaisen kärsimykseni määrää. En tiedä, kumpi on pahempi, fyysinen kipu vai henkinen tuska siitä, että olen invalidi tilanteessa, jossa aurinko kimmeltää pehmeillä hangilla. 

-17 astetta. Harmitti, ettei ollut oikeaa kameraa mukana, koska valo oli huikea. Tämä on kännykkäräpsy.

Taivuin jopa ottamaan töistä sairauslomaa sekä käymään säteilytyksessä. Hyvä uutinen on se, että häntäluu on ehjä eli ilmeisesti kyse on jonkinlaisesta luukalvon ruhjeesta. Niin tai näin, kipeä on.

Jotta tuskani määrä tulisi selväksi, kerron seuraavaksi, mitä kaikkea ei voi tehdä, kun häntäluu on kipeä.

1. RATSASTUS

Tärkein ensin. Häntäluuvammaisena ei pysty ratsastamaan, ainakaan jos haluaa sen joskus paranevan. Näyttää koko ajan todennäköisemmältä, että kun talvi on parhaimmillaan naismuistiin, en pääse nauttimaan hankilaukasta omalla ponilla. Alakuloani aiheesta ei ainakaan vähennä se, että toisin kuin esim. viime vuonna, poni olisi hankilaukkakunnossa.  

Kuvan poni olisi kunnossa, kun vaan pääsisi liikuttamaan.

2. Istuminen

Aloitin tämän kirjoittamisen viikonloppuna koiran puhallettavan kaulurin päällä istuen. Sen saa hevosenkengän muotoiseksi, jolloin häntäluu jää ilmaan. Miinuspuolena on mainittava, että reisiin tulee painetta ja vuorostaan kipeytyvät. Pitemmän päälle myös häntäluu kipeytyy apuvälineestä huolimatta. Teksti on viimeisteltävä seisten.

3. Käveleminen

Enpä ole ennen tullut ajatelleeksi, miten paljon tärähdyksiä ja liikettä ihan tavallinen kävely kohdistaa häntäluuhun. Tästä seuraa, että en pysty astelemaan normaalisti vaan etenen sulavasti kuin nivelrikkoinen ikähenkilö jäällä. Huippunopeus nousee sellaiseen yhteen tai kahteen kilometriin tunnissa. Koiran suhtautuminen asiaan voisi olla ymmärtäväisempikin.

Albertilla on ollut loimituksen pakkasrajana sellainen -20 astetta.

4. Kumartuminen

Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi, että kun kumartuu, housun kangas kiristyy takapuolen päällä? Minä olen, viime aikoina. Ja juuri nyt se kankaan kiristyminen on häntäluulle liikaa. On kehitettävä kyykistymisasentoja, joissa kankaan kiristyminen kohdistuisi enemmän pakaroiden alueelle kuin niiden väliin.

5. Seisominen

Kiukustunut häntäluu aiheuttaa jatkuvaa paineentunnetta takapuoleen. Vähän kuin olisi koko ajan kakkahätä. Ei ole siis kiva seistäkään.

6. Autolla ajaminen

Autolla ajaminen täristää. Tärinä sattuu. Plus että autossa pitää istua.

Häveliäisyyssyistä jätin osan ongelmista mainitsematta. Kuten tästäkin listasta huomaa, vian ei tarvitse olla iso, kun se on häntäluussa.

Tästä voi myös päätellä, että ihan hirveästi en pääse talvesta ponien kanssa nauttimaan edes maastakäsin. Tallilla olen käynyt vain antamassa lisärehut ja vähän haistelemassa ponintuoksua.

Kaikkiin kipuneutraaleihin asentoihin liittyy mahallaan oleminen tai memoryfoam-patja.

En enää edes unelmoi, että olisin ratsastuskunnossa viikoissa. Toivon vain, että ratsastuksenkin päivä vielä joskus koittaa. Ja tietysti olisi kiva, että ihan normaali arkikin olisi kivutonta. Lääkärin mukaan kipu kestää ainakin kuukauden.

Pysykää pystyssä!