tiistai 22. tammikuuta 2019

Keskellä talven ihmemaata olen invalidi

En ole kokenut ihmeparantumista sitten viime päivityksen. 

Itse asiassa häntäluutilanne on vain pahentunut siinä määrin, että koen tarvetta korostaa henkilökohtaisen kärsimykseni määrää. En tiedä, kumpi on pahempi, fyysinen kipu vai henkinen tuska siitä, että olen invalidi tilanteessa, jossa aurinko kimmeltää pehmeillä hangilla. 

-17 astetta. Harmitti, ettei ollut oikeaa kameraa mukana, koska valo oli huikea. Tämä on kännykkäräpsy.

Taivuin jopa ottamaan töistä sairauslomaa sekä käymään säteilytyksessä. Hyvä uutinen on se, että häntäluu on ehjä eli ilmeisesti kyse on jonkinlaisesta luukalvon ruhjeesta. Niin tai näin, kipeä on.

Jotta tuskani määrä tulisi selväksi, kerron seuraavaksi, mitä kaikkea ei voi tehdä, kun häntäluu on kipeä.

1. RATSASTUS

Tärkein ensin. Häntäluuvammaisena ei pysty ratsastamaan, ainakaan jos haluaa sen joskus paranevan. Näyttää koko ajan todennäköisemmältä, että kun talvi on parhaimmillaan naismuistiin, en pääse nauttimaan hankilaukasta omalla ponilla. Alakuloani aiheesta ei ainakaan vähennä se, että toisin kuin esim. viime vuonna, poni olisi hankilaukkakunnossa.  

Kuvan poni olisi kunnossa, kun vaan pääsisi liikuttamaan.


2. Istuminen

Aloitin tämän kirjoittamisen viikonloppuna koiran puhallettavan kaulurin päällä istuen. Sen saa hevosenkengän muotoiseksi, jolloin häntäluu jää ilmaan. Miinuspuolena on mainittava, että reisiin tulee painetta ja vuorostaan kipeytyvät. Pitemmän päälle myös häntäluu kipeytyy apuvälineestä huolimatta. Teksti on viimeisteltävä seisten.

3. Käveleminen

Enpä ole ennen tullut ajatelleeksi, miten paljon tärähdyksiä ja liikettä ihan tavallinen kävely kohdistaa häntäluuhun. Tästä seuraa, että en pysty astelemaan normaalisti vaan etenen sulavasti kuin nivelrikkoinen ikähenkilö jäällä. Huippunopeus nousee sellaiseen yhteen tai kahteen kilometriin tunnissa. Koiran suhtautuminen asiaan voisi olla ymmärtäväisempikin.

Albertilla on ollut loimituksen pakkasrajana sellainen -20 astetta.


4. Kumartuminen

Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi, että kun kumartuu, housun kangas kiristyy takapuolen päällä? Minä olen, viime aikoina. Ja juuri nyt se kankaan kiristyminen on häntäluulle liikaa. On kehitettävä kyykistymisasentoja, joissa kankaan kiristyminen kohdistuisi enemmän pakaroiden alueelle kuin niiden väliin.

5. Seisominen

Kiukustunut häntäluu aiheuttaa jatkuvaa paineentunnetta takapuoleen. Vähän kuin olisi koko ajan kakkahätä. Ei ole siis kiva seistäkään.

6. Autolla ajaminen

Autolla ajaminen täristää. Tärinä sattuu. Plus että autossa pitää istua.



Häveliäisyyssyistä jätin osan ongelmista mainitsematta. Kuten tästäkin listasta huomaa, vian ei tarvitse olla iso, kun se on häntäluussa.

Tästä voi myös päätellä, että ihan hirveästi en pääse talvesta ponien kanssa nauttimaan edes maastakäsin. Tallilla olen käynyt vain antamassa lisärehut ja vähän haistelemassa ponintuoksua.

Kaikkiin kipuneutraaleihin asentoihin liittyy mahallaan oleminen tai memoryfoam-patja.

En enää edes unelmoi, että olisin ratsastuskunnossa viikoissa. Toivon vain, että ratsastuksenkin päivä vielä joskus koittaa. Ja tietysti olisi kiva, että ihan normaali arkikin olisi kivutonta. Lääkärin mukaan kipu kestää ainakin kuukauden.

Pysykää pystyssä!

14 kommenttia:

  1. Au!! Kaksi mukulaa maailmaan pusertaneena mulla on etäinen käsitys siitä, miten moneen arkiseen asiaan peräosaston kiputila vaikuttaa. Muistan myös kun viime talvena otin lähikontaktia hankeen (naamallani, samalla kun eräs punainen poistui tukka suorana tapahtumapaikalta) ja revähti kaikki lihakset tissien ja leuan väliltä. Nauraminenkin sattui! Ja ihanat hankikelit oli monta viikkoa hyödyntämättömissä. Koitahan malttaa parannella rauhassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Häntäluu vaikuttaa näköjään ihan kaikkeen tekemiseen ja olemiseen. Pakko tässä on malttaa parannella, kun ei muutakaan voi!

      Poista
  2. Oi voi. Otan osaa murheeseen. Kun olet joutunut nyt tyytymään vain ponien rapsutteluun, rohkenen kysyä Setähevosesta...vaikkei se blogin päätähtiä olekkaan. Miltä curly:n karvapeite tuntuu? Muistuttaako se pässiä? Minua on sanottu joskus aasiksi. Oletan sen johtuvan siitä, että olen jo hieman harmaantunut.
    Yst.terv. Vanhentunut tamma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän osanotosta! Curlyn karva muistuttaa tosiaan lampaan villaa. Se on aika jännä!

      Poista
  3. Olen kuullut jonkun joskus sanovan, että asioilla on myös positiivinen puoli. Kuullostaa epäilyttävältä, mutta nämä tulivat nyt mieleen.
    1. Joulun suklaakonvehdit ovat juuri nyt alennusmyynnissä.
    2. Kirjaston hyllyt notkuvat ponikirjoista. Suosittelen lämpimästi mestariteoksen jatko-osaa "Yli esteitten" K.M.Peyton.
    3. Varsakuume.
    Yst.terv. Vanhentunut tamma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkeistä! En tosin ole täkäläisissä kaupoissa huomannut joulusuklaa-alennuksia. Suklaata toki ostin lohduksi. Pitää ehkä kuitenkin pitää kohtuus mielessä, etten tämän saikun jälkeen ole liian iso ponilleni!

      Poista
  4. Niin tuttua! Neljä vuotta sitten jäinen kestopuuporras vei voiton ja jysähdin portaan kulmaan koko elopainollani häntäluu ensimmäisenä kontaktin ottajana. Pyllähdyksen jälkeen huusin kerpelettä hetken aikaa kun kipu oli kaamea ja siitä se vain paheni. Paranemiseen meni "vain" vajaa 3kk, mutta se aika tuntui ikuisuudelta ja tietenkin parhaaseen talviratsastusaikaan :( Bonuksena tuo tietenkin muistuttelee itsestään varsin usein yhä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auts! Tuota juuri pelkään, että tämä ei parane kunnolla koskaan... Olen aiemminkin loukannut häntäluun, kolmisen vuotta sitten, eikä se kokonaan ole missään vaiheessa toennut. Näin kipeä se ei kuitenkaan ole ennen ollut.

      Poista
  5. Voi ei! Toi on kyllä siitä niin kurja vaiva ettet voi asialle yhtikäs mitään. Toivotaan että lääkäri on väärässä ja kipu poistuu oletettua nopeammin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei voi mitään. Olen nyt muutaman päivän vain ollut ja välttänyt tehokkaasti istumista. Sen verran tuntuu sitkeältä vaivalta, että olen tosi iloinen jos menee ohi kuukaudessa. Ihan kuukautta nyt en välttämättä viitsi olla saikulla kuitenkaan, toivotaan että tämä alkajaisiksi otettu viikko riittää sitä laatua.

      Poista
  6. Voi harmistus! Häntäluu on kyllä kipeä paikka, mulla se varmaan murtui joskus ala-asteikäisenä sellaisella keinulaudalla, kun kaveri hyppäsi vauhdista pois.. Muistan sen kivun vieläkin hyvin elävästi ja vieläkin pidemmän istumisen jälkeen häntäluu jaksaa muistuttaa itsestään. Auts.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Häntäluu on kyllä viheliäinen paikka satuttaa! Ilmeisesti sinun häntäluusi ei kuitenkaan ihan mahdottoman kipeä, kun pystyt kuitenkin ratsastamaan? Sitä tietysti pelkään eniten, että häntäluu estäisi tulevaisuuden ratsastelut. Yhdellä kurssilla kerran tapasin ihmisen, jonka häntäluu esti ratsastuksen kahdeksan vuotta. Hän ei ollut mikään intomielinen ratsastaja, joten hänelle se ei ollut katastrofi, mutta minulle kyllä olisi.

      Poista
    2. Ei se enää onneksi ole normaalisti kipeä, mutta muistelisin, että tässä vuosien varrella on muutaman kerran pidemmillä lenkeillä tullut ongelmaa. Tähän varmaan vaikuttaa satulakin.

      Poista
    3. Tämän toipumisvaiheen kestäisi paremmin, jos voisi olla suhteellisen varma, että häntäluu ylipäätään paranee! Tällä hetkellä vaikuttaa, että menee vielä kuukausia ennen kuin pääsen edes yrittämään paluuta satulaan.

      Poista