Olen miettinyt, että tämän blogin nimen voisi vaihtaa vaikka sellaiseksi kuin "Terkkuja sairastuvalta" tai vastaavaa. Ei tarvitsisi aina kirjoitella sitä näihin päivitysten alkuun.
Hämmästyttävää kyllä, potilaana on edelleen ollut vain ponitalouden kädellinen osapuoli. Ponit selvisivät koko tammikuusta ilman yhtään uutta eläinlääkärilaskua, jei! Tai ainakin melkein. Albertin kollageenivalmisteesta on kyllä lasku tulossa.
 |
| Saikun aikana oli kaunistakin. Nyt sataa vettä. Jostain syystä kamera ei tuona päivänä tarkentanut yhtään kuvaa oikein. |
Mitä omaan potilaskertomukseeni tulee, ihan ei olla vieläkään normaalitilanteessa, mutta nyt viimein tuntuu siltä, että elämääni alkaa palata elämää.
Sairauslomalla olin melkein kokonaisen viikon. Sen aikana en tehnyt oikeastaan mitään, edes istunut. Kokeilkaapa huviksenne olla viikko istumatta, ei ole helppoa! Mutta hevosenomistajalle on oikeastaan vähän luksusta olla tylsistynyt. Nukuinkin jotain kymmenen tuntia yössä. Eipä tule normaalisti harrastettua.
Nyt on työrintamalla palattu arkeen - ja ilouutisena koiralle olen pystynyt tämän viikon myös kävelemään normaalisti. Muistaa taas kävelykykyäkin erikseen arvostaa.
 |
| Pojat pellolla ennen omaa saikkuani. |
Torstaina jopa aloitin ponien liikuttamisen. Selkään ei tee mieli istua vieläkään, mutta pitkien ohjien päähän oli hinku.
En tiedä, oliko kahden viikon tauko tehnyt hyvää ponille, kuskille vai kenties molemmille, mutta näin hyvä Ruusa ei ole ollut sitten en muista milloin!
Ennen häntäluusaikkuani olin lähes epätoivoinen, sillä peräänanto oli suunnilleen kadonnut Ruusan repertuaarista. Nyt poni haki hyvän muodon heti, kun otin ohjat tuntumalle, ja pysyi siinä lähes koko lenkin. Puhtiakin oli niin, että pidätteisiin vastauksena tuli ensisijaisesti kokoamista. Toki toivon, että kun pyydän käyntiä, ravi ei jatkuisi. Mutta silti ei haittaisi kyllä yhtään, jos tällaista olisi joka kerta!
Perjantaina ajattelin ottaa vahingon takaisin, kun talven ihanat hanget ovat menneet ponitreenillisesti täysin hukkaan. Ajatuksena oli siis hankitreeni liinassa, mutta hanki olikin jonkin verran syventynyt sitten viimenäkemän. Puolimetrisessä lumessa tarpominen olisi ehkä äkkiseltään ollut vähän turhan raskas jumppa. Muutaman minuutin pituisenakin umpihankimarssi riitti yhten jännesuojan hukkaamiseen - ehkä se löytyy keväällä, ehkä ei.
Nietosten korkeudesta huolimatta Albertilla oli tänään tarvetta hankitreenille. Itse pysyttelin tien puolella, mutta varsa könysi mieluummin pellolla yli polvenkorkuisessa lumessa. Ei ollut edes kovin kevyttä hankea, kun lämpötila oli nollan yläpuolella ja vettäkin vihmoi. Mutta mikäpä siinä, antaa pojan nostella kinttujaan, kun kerran intoa riittää. Myös jokaiseen auran kasaamaan kinokseen piti kiivetä. Sellaisia ne lapset ovat, poniversionakin.
Pari kävelylenkkiä teimme Albertin kanssa nyt viikonloppuna, tarkoituksena pieni ihmisen kanssa tekemisen muistuttelu ja ohjasajon äänikäskyjen harjoittelu. Kiltisti on Albert askeltanut, vaikka tänään olikin vähän tavallista enemmän intoa. Jospa pian pääsisimme taas harjoittelemaan ihan ohjasajoakin.
Albertiin liittymättömällä tasolla toki odotan eniten sitä, että takapuoli kestäisi taas ratsastusta. Siihen on todennäköisesti vielä ainakin parin kolmen viikon matka.
Mukava kuulla, että olet päässyt jo vähän paremmin liikkumaan!
VastaaPoistaTuo Albertin kaverin karva saa hymyn huulille, onko tuo sellainen curly-hevonen? En ole livenä nähnyt koskaan, onko tuo karva kiharuuden lisäksi myös paksua eli pitääkö loimittaa jne?
Setähevosen omistaja tuossa alla jo vastailikin. Näin talvella curlyn karva on tosiaan hauskan näköinen! Ja se tuntuukin hauskalta, vähän kuin lampaanvillalta. Ja ilmeisesti myös lämmittää hyvin. Märkyyskin tuntuu jäävän tuohon kikkuran kärkeen eikä kastele samalla lailla ihoon asti kuin omien ponieni silkkiturkit. Kesällä kikkuroita ei erota, jos ei tiedä etsiä.
PoistaVastaan koskien Setähevosta sen oman ihmisen ja lähiomaisen ominaisuudessa. S on American Curly. Karva on kylmäveritasoa eli loimitetaan talviaikaan hyvin harvakseltaan, lähinnä vesisadekeleillä. Kesä- ja syyskaudella käyttää enemmän loimia: Kesällä tämän yksilön karva on hyvin ohut ja iho herkkä ja Hänen Korkeutensa vaatii ötökkäloimea paarmakeleleillä. Syksyisin kasvattaa karvan hitaasti ja loimitetaan suojaan sateelta ja tuulelta. Turkki on talvisin mukavan huoltovapaa, hangessa piehtarointi riittää puhdistamaan sen. Curlyn kuulumisia, enimmäkseen tosin vuosien takaa, voi lukea osoitteessa 500kiloalihaa.blogspot.com
VastaaPoistaKiitos taas vastauksesta! Pitäisi varmaan kirjoittaa oma teksti curlysta, kun se tuntuu kovasti kiehtovan blogin lukijoita. Eikä mikään ihme, eihän näitä ihan joka oksalla istu. S on minullekin ensimmäinen curlytuttavuus, en muista edes nähneeni sellaista aiemmin.
PoistaHäntäluuvammat on ikäviä, vieläkin näin yli 20v pyllähdyksen jälkeen tietää samantien jos satulassa istuu kirjaimellisesti päin persettä, kovat tuolit ovat kidutusta ja apua jos jossain sattuu liian pieni tai muuten epäsopiva satula hännälleni, silloin ei tuntia pysty kärvistelemään... Toivottavasti sinä pääset helpommalla, noita on hankala/mahdoton korvata. Joskus olen lueskellut häntäluuamputaatiota ja taitaa olla suuri riski siinä, että on sitten ainakin kroonisesti kipuileva jos ei aiemmin ollut kipeä kuin ärsytyksessä. Hankala vamma!
VastaaPoistaVoi kurjuus, kuulostaa tosi ikävältä! Todellakin toivon, että ihan noin pahaksi tämä ei äidy. Kyllä on kumma, että nykylääketiede ei tällaiseen ole keksinyt parannusta. Ja sitten vielä aina liukkaan kelin ohjeissa sanotaan, että jos kaadut, yritä kaatua takapuolellesi! En voi suositella.
PoistaTänään kävin hierojalla ja hän alkoi kallistua sille kannalle, että ainakin osa ongelmaa on repeämä jossain lihaksessa häntäluun tienoilla. Ehkä olisi pitänyt kylmätä alkuun, nyt on jo vanha vamma.