Kun uusi vuosi alkaa, olo on toiveikas ja tarmokas, ilmassa vähän uudelleensyntymisen meininkiä.
Tänä vuonna kyllä kirjoitan blogiin vähintään kerran viikossa. Tänä vuonna liikutan poneja ahkerasti. Tänä vuonna teen Ruusasta viimein sellaisen ratsun, jonka tasoa voidaan kuvailla sanan ja kirjaimen yhdistelmällä - eivätkä ne ole puska sekä ö. Tänä vuonna opetan Albertin ajolle ja ehkä Ruusankin. Käyn ponien kanssa näyttely(i)ssä ja yhden Laatuponikisassakin.
Viis siitä, että uudestilöytynyt tarmo historian valossa sulaa jo helmikuussa melkein yhtä varmasti kuin uudenvuodenlupaajat katoavat ryhmäliikuntapaikoilta. Milloin historia muka olisi toistanut itseään? Voi myös olla, että tarmokkuus johtuu tämänpäiväisestä auringosta. En ole käy tuulella, kuten joitakin ihmisiä kuvaillaan, käyn auringolla.
Tämän vuoden kolmantena päivänä uuden vuoden uusi tarmo aktualisoitui ihan reaalimaailman toiminnaksi asti. Mukaan vapaamuotoiseen peltoilotteluun pääsivät Ruusan lisäksi viimein normaaliliikuntaan palaava Albert sekä sedät poni ja hevonen. Harmi, että unohdin kameran kotiin, olisi tullut hauskoja tallenteita.
Ensin piehtaroitiin joukolla, sitten Ruusa ja yleensä energiansäästäväinen setähevonen panivat sellaiseksi juoksuksi, että juniori- ja senioriosastoa hirvitti. Isoimpien paineiden purkauduttua nekin uskaltautuivat mukaan ja lopuksi juoksenneltiin koko porukalla.
Näin kätevästi voi yhden ihmisen voimin liikuttaa kerralla neljä ponia! Valitettavasti kuntoilumuodon yksikköhinta nousee varsin korkeaksi lisääntyneiden kengityskulujen muodossa.
Samalla tuli ensimmäinen takaisku ponien liikunnallisuuteen liittyville uudenvuoden tavoitteille. Kengittäjä ei ainakaan ensihätään vastannut viestittelemiini irtokengän kiinnitystoiveisiini mitään. Kenkää itseään taitaa olla turha edes etsiä hehtaarin lumihangesta.
Päivityksen alussa listatut tavoitteet ovat aika kunnianhimoisia ottaen huomioon, että viime vuonna asetin tavoitteet lähes nollatasolle ja silti saavutimme niistä alle 60 prosenttia. Tai toisaalta, yli puolet. Sehän olisi kouluratsastuskisoissakin hyväsytty suoritus.
Viime vuoden alussa kirjoitetun tekstin mukaan ensisijaisena tavoitteena oli pitää molemmat ponit hengissä ja suhteellisen hyvässä voinnissa (puoliksi check: pysyivät hengissä, mutta suunnilleen koko vuoden oli huoli vähintään yhdestä kavioeläimestä ja lisäksi eläinlääkärikulut nousivat uuteen ennätykseen).
Ponikohtaiseksi tavoitteeksi olin asettanut Ruusalle vähintään Hippoksen näyttelyyn osallistumisen (check) ja ratsastelun (no, kyllähän minä 10 - 20 kertaa ratsastin eli check).
Albertin tavoitteiksi oli kirjattu näyttelyssä käyminen (nope), irtohypytys (nope) ja ohjasajon alkeet (viime tingassa check).
Mutta joku viisas on kai joskus sanonut, ettei menneisyys määrittele tulevaisuutta. Eli kyllä se tänä vuonna tästä lähtee, ihan varmasti ehkä.
Tänä vuonna kyllä kirjoitan blogiin vähintään kerran viikossa. Tänä vuonna liikutan poneja ahkerasti. Tänä vuonna teen Ruusasta viimein sellaisen ratsun, jonka tasoa voidaan kuvailla sanan ja kirjaimen yhdistelmällä - eivätkä ne ole puska sekä ö. Tänä vuonna opetan Albertin ajolle ja ehkä Ruusankin. Käyn ponien kanssa näyttely(i)ssä ja yhden Laatuponikisassakin.
Viis siitä, että uudestilöytynyt tarmo historian valossa sulaa jo helmikuussa melkein yhtä varmasti kuin uudenvuodenlupaajat katoavat ryhmäliikuntapaikoilta. Milloin historia muka olisi toistanut itseään? Voi myös olla, että tarmokkuus johtuu tämänpäiväisestä auringosta. En ole käy tuulella, kuten joitakin ihmisiä kuvaillaan, käyn auringolla.
 |
| Harjailumeininkiä joululomalla. Laumamme saama joulunjälkeislahja nakerreltiin nopeasti nysäksi, mutta siitä jäi jämät syömättä. Ilmeisesti siksi, että eräs poni kuulemma pissasi kuuseen. Kuvan poni liittyy vahvasti tapaukseen. |
Tämän vuoden kolmantena päivänä uuden vuoden uusi tarmo aktualisoitui ihan reaalimaailman toiminnaksi asti. Mukaan vapaamuotoiseen peltoilotteluun pääsivät Ruusan lisäksi viimein normaaliliikuntaan palaava Albert sekä sedät poni ja hevonen. Harmi, että unohdin kameran kotiin, olisi tullut hauskoja tallenteita.
Ensin piehtaroitiin joukolla, sitten Ruusa ja yleensä energiansäästäväinen setähevonen panivat sellaiseksi juoksuksi, että juniori- ja senioriosastoa hirvitti. Isoimpien paineiden purkauduttua nekin uskaltautuivat mukaan ja lopuksi juoksenneltiin koko porukalla.
Näin kätevästi voi yhden ihmisen voimin liikuttaa kerralla neljä ponia! Valitettavasti kuntoilumuodon yksikköhinta nousee varsin korkeaksi lisääntyneiden kengityskulujen muodossa.
Samalla tuli ensimmäinen takaisku ponien liikunnallisuuteen liittyville uudenvuoden tavoitteille. Kengittäjä ei ainakaan ensihätään vastannut viestittelemiini irtokengän kiinnitystoiveisiini mitään. Kenkää itseään taitaa olla turha edes etsiä hehtaarin lumihangesta.
 |
| Tykkään tästä vuosi sitten ottamastani kuvasta niin paljon, että laitan sen ihan pokkana uudelleen. Katsokaa, millainen pikku rääpäle Albert oli silloin! |
Päivityksen alussa listatut tavoitteet ovat aika kunnianhimoisia ottaen huomioon, että viime vuonna asetin tavoitteet lähes nollatasolle ja silti saavutimme niistä alle 60 prosenttia. Tai toisaalta, yli puolet. Sehän olisi kouluratsastuskisoissakin hyväsytty suoritus.
Viime vuoden alussa kirjoitetun tekstin mukaan ensisijaisena tavoitteena oli pitää molemmat ponit hengissä ja suhteellisen hyvässä voinnissa (puoliksi check: pysyivät hengissä, mutta suunnilleen koko vuoden oli huoli vähintään yhdestä kavioeläimestä ja lisäksi eläinlääkärikulut nousivat uuteen ennätykseen).
Ponikohtaiseksi tavoitteeksi olin asettanut Ruusalle vähintään Hippoksen näyttelyyn osallistumisen (check) ja ratsastelun (no, kyllähän minä 10 - 20 kertaa ratsastin eli check).
Albertin tavoitteiksi oli kirjattu näyttelyssä käyminen (nope), irtohypytys (nope) ja ohjasajon alkeet (viime tingassa check).
Mutta joku viisas on kai joskus sanonut, ettei menneisyys määrittele tulevaisuutta. Eli kyllä se tänä vuonna tästä lähtee, ihan varmasti ehkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti