Varsavalvojan m(a)yday

Monesti blogistit tykkäävät tehdä ns. my day -postauksia (nimeä ei ole käännetty suomeksi oletettavasti siksi, että "minun päiväni" kuulostaisikin alakoululaisen ainekirjoituksen otsikolta). Sen mitä olen My day -juttuja lukenut, pääidea tuntuisi olevan saada oma arki kuulostamaan mahdollisimman hienolta. 

Olen monesti suunnitellut tällaista "minun päivääni". Jos ei muuten niin ihan vaan saadakseni muiden päivät vaikuttamaan hienommilta. Kokopäivätyöllistetyn ja keskituloisen poninomistajan elämä ei ole niinkään glamouria kuin tarkkaa aikataulutusta ja siitä huolimatta riittämätöntä ehtimistä.

Yritin aikatauluttaa myös lomani mahdollisimman tehokkaasti niin, että maksimoisin Pulla-Albertin kanssa vietetyn ajan. Valitettavasti Albertilta ja sen biologiselta mamilta taisi jäädä tämä memo lukematta, sillä loman aikataulutus on toistaiseksi ollut aivan toinen kuin etukäteen toivoin.

Mutta hei, elämä on valintoja, ja minä nyt (jostain käsittämättömästä syystä) päädyin valitsemaan oman silmäteräni varsotuksen.

Eli tässäpä varsavalvojan m(a)yday, joka noudattaa varsavalvojan vuorokausirytmiä ja ajoittuu tämän viikon maanantaille ja tiistaille. Kellonajat ovat osittain jälkikäteen muisteltuja ja siten summittaisia.

Koska jostain syystä en ole tullut aikoihin ottaneeksi tuoreita kuvia, muistellaanpa miltä näytti noin vuosi sitten. Nyt en ole vielä edes kunnolla uskaltanut aloittaa ruohoon totuttelua, eikä kyllä juuri ole ollut sitä ruohoakaan.

Varoitus: Seuraavaa noin nälkävuoden mittaista tekstiä kuvittavat vain nettikameran kuvat, joiden resoluutio on matala. 

Kello 20 Palaan kauppareissulta nälkäisenä kotiin. Matkalla huudan talvelle, että se on puoli vuotta myöhässä. Talvi ei välitä, vaan sataa lisää räntää. Kiitän onneani, saamattomuuttani ja salaa vähän myös älyäni siitä, että sekä autossani että hevostrailerissani on vielä nastat tukevasti alla.

Kytken trailerin auton perään. Olen nimittäin havahtunut ajatukseen, että varsavalvojaisissa kannattaisi pitää myös kuljetuskalusto käyttövalmiudessa. Tähän saakka kaluston hevosenmentävä osa on kuitenkin lojunut käyttämättömänä ihmisasumuksen pihassa.

20.30 Syön salaatin ja valmistaudun tallille lähtöön.

21.40 Saavun tallille ja tiedustelen tallinpitäjältä, mihin voisin jättää trailerin. Kääntöpaikalla on ahdasta, mutta peruutus lähes 90 asteen kulmaan onnistuu varsin vähällä vaivalla. Sen sijaan lähes suoraviivainen peruutus trailerin suunnitellulle säilytyspisteelle vie noin 20 minuuttia. Kun yksinkertainen suoritus on viimein monimutkaisesti suoritettu, ilmassa leijailee kärähtäneen kytkimen pistävä tuoksu. Melkein voisi jopa sanoa, että ihan putkeen ei nyt mennyt.

22.15 Keitän vedenkeittimellä vettä ja laitan Greenlinen turpoamaan, minkä jälkeen suuntaan ponin tarhaan ja ensimmäisenä tsekkaamaan tissit. Ihan kuin olisi vähän enemmän turvotusta. Takapuolen löysyystilanne on entisensä. Lumisateessa hiukan päällyskarvoja kastellut poni ei ilahdu lihastensa läpsyttelystä.

Ensimmäinen lämmön mittaus saa terästäytymään: alle 37 astetta - lähellä varsomistahan joillakin tammoilla laskee ruumiinlämpö. Tarkistusmittaus näyttää kuitenkin normaalit iltalukemat, 37, 7. Poistan ponin kavioista kalossit, jotta kaviot saisivat välillä ilmaa.

Kerään kaikki ponin heinät tarhasta ja siirrän ne pihattoon, jotta kullannuppu viettäisi aikaa kameroiden kattamalla alueella. Poni kävelee epäluuloisena perässä, mutta ei mene heti sisään.

22.45 Haen turvonneen puuron, lisään myslin ja muut härpäkkeet sekä vähän viileää vettä. Tarjoilen appeen ponille pihatossa. En lukitse ovea, koska ponin hengityksessä on ollut aistittavissa pientä raskautta, jonka en todellakaan halua muuttuvan varsinaiseksi oireiluksi.

"Tiedän, että joku tuijottaa."

23 Istun asuntovaunussa tietokoneella ja katson kännykästä, kuinka poni rouskuttelee heiniä. Syön evääksi ostamistani suklaakekseistä yhdellä istumalla puolet. Ällöttää. Syön siksi välillä ruissipsejä.

23.30 Surfailen netissä ja katson kännykästä, kuinka poni lepäilee pihatossa. Ensin seisaallaan, sitten köllähtää makuulle. Syön vielä yhden suklaakeksin.

24 Poni vaihtaa asentoa ja niin minäkin, koska yli vuosi sitten kaatuessa murtunut häntäluu ei tykkää istumisesta. Asennon vaihtamisesta se tykkää vielä vähemmän. Poni nukkuu ja toivon, että minäkin voisin. Syön omenan.

00.30 Poni kääntää kylkeä ja nousee kohta seisomaan. Syö heinää. Laitan asuntovaunun lämmityksen päälle, koska ulkona pakastuva ilmanala viilentää sisätiloja tehokkaasti. Painan Bloggerissa vahingossa julkaisunappia tallenna-napin sijaan.

01 Poni lähtee ulos. Ilmeisesti kakalle, koska palaa muutaman minuutin kuluttua takaisin. Tässä ponimallissa on sellainen kiva ominaisuus, että se ei mielellään kakkaa sisään. Toisaalta tätä hienoutta tasapainottaa sellainen ominaisuus, ettei se mielellään pissaa ulos.

Sisään palattuaan poni jatkaa heinän rouskuttelua. Minulla särkee päätä, koska läppärin tuijottaminen ja näpyttely asuntovaunun pöydän ääressä ei ole varsinaisesti ergonomian riemuvoitto. Toivon, että voisin jo mennä nukkumaan. Laitan vaunun lämmityksen pois päältä, koska poskia jo kuumottaa.




1.30 Poni kävelee ympäriinsä pihatossa. Ottaa lisää heinää. Toivon, että voisin jo mennä nukkumaan. Päätän sen sijaan katsoa, josko Netflixistä löytyisi jotain mielenkiintoista katsottavaa. Päädyn Uuteen Sherlockiin.

1.45 Poni tuijottaa jotain intensiivisesti ja hetken päästä rynnistää ulos pihatosta.

2.05 Havahdun hereille. Olen pudonnut Sherlockin kärryiltä. Pihatossa tilanne näyttää sen sijaan yhtä tyhjältä kuin parikymmentä minuuttia aiemmin, joten lähden tarkastamaan tilanteen.

Poni löytyy pälyilemästä portin läheltä. Muita hevosia ei näy lähistöllä. Vien sylillisen uutta heinää pihattoon toivoen, että poni seuraisi, mutta siellä on entistäkin heinää reilusti jäljellä.

Tunnustelen ponin mahaa, mutten tunne mitään liikkeitä. Mietin, onko Pulla-Albertin viimeaikainen hiljentyminen eläinlääkäriasia. Poni pyytää rapsuttamaan sisäreittään. Kun jalka on ylhäällä, tissit roikkuvat aika täyden näköisinä alhaalla. Nisät sojottavat alaspäin.

2.25 Ulkona on raikasta, mutta kylmä, joten palaan Sherlockin pariin. Ruusa seisoo pihaton ovella ja empii sisään menemistä. Rapsutan sitä vähän hännästä ja kun kävelen pois, se astelee sisään.

Vaunussa seuraan, kun poni nyhtää raivokkaasti uutta heinäkasaa. En ole vielä huomannut tiineyden vaikuttaneen Ruusan ruokahaluun tai edes siihen, miten paljon evästä sen maha vetää.

Oma olo tuntuu ulkoiluhetken jälkeen vähän virkeämmältä. Myös aiemmin nukutut vartin tehotorkut voivat vaikuttaa asiaan.

2.45 Poni kuuntelee jotain pää ylhäällä ja rynnistää ulos pihatosta. Laitan lämmityksen päälle. Poni palaa parin minuutin kuluttua heinän ääreen. Kuulostelee jännittyneen oloisena ääniä ja muutaman minuutin kuluttua suuntaa taas ulos.

Kuva joltain muulta yöltä, koska tossut.

3.30 Havahdun hereille ja totean, että ponny ei ole palannut sisätiloihin. Lähden korjaamaan tilannetta. Linnut laulavat kuin missäkin sademetsässä ja valo alkaa jo kajastaa. Poni hörisee havaitessaan minut. Vien sille taas vähän heinää, vaikka edellisistäkin on valtaosa jäljellä. Ruusa ei halua takaisin sisään, mutta huijaan sen sinne pudottelemalla porkkananpaloja ruokakuppiin. Panen oven säppiin.

Nappaan vaunusta hammasharjan ja hiivin taloon vessaan.

3.45 Palaan vaunuun, jossa onkin jo lämmintä kuin saunassa. Poni rouskuttelee heiniään, päätän siirtyä petiin.

4.15 Ponikin käy makuulle.

4.20 Huomaan taas torkkuneeni, joten luovutan. Laitan kellon soimaan viiden aikaan ja uudelleen kolme varttia myöhemmin.

4.45 Havahdun hereille, vilkaisen kameraa, kaikki näyttää samalta kuin ennenkin. Linnut huutavat kilpaa.

6 Herään kellon soittoon, vilkaisen muuttumatonta kameran näkymää ja mietin, pitäisikö jo käydä avaamassa pihaton ovi. En todellakaan jaksa.

7 Vilkaisen kameraa, totean, että poni on vielä sisällä. Mietin, pitäisikö mennä avaamaan ovi, mutta päätän jättää sen tallinpitäjälle. Hän suuntaa talliin yleensä jo seitsemän pintaan kuitenkin. Kun jonkin ajan päästä havahdun taas, pihatto on tyhjä.

9 Herään vessaan. Vaunussa on kylmä ja laitan lämmityksen päälle. Mietin, pitäisikö jo nousta, mutta väsymys voittaa.

Välillä poniakin väsyttää.

12.45 Havahdun katkonaisesta unesta ja katson kelloa. Whaaat! Äkkiä ylös, hampaanpesulle ja tallille. Tarjoilen Ruusalle aamumurot ja totean, että tissiosastolla näkyy taas halailevia nisiä. Puen ponin kavioihin tossut ja yritän harjata sitä, mutta se siirtyy muutaman metrin päähän. Kun seuraan, se kävelee toiseen päähän tarhaa. Olkoon likainen.

Siivoan tarhan ja pihaton. Lopputuotosta riittää! Avaan pyöröpaalin olkea, mutta se pölyää. En uskalla ottaa kuin muutaman talikollisen, jotka ravistelen huolella. Pyöröpaalioljen laatu on pettymys, sillä saman tuottajan pikkupaalit ovat olleet erittäin pölyttömiä - eivät pelkästään pahnan vaan minkä tahansa kuivikkeen mittakaavassa. Päätän siis palata niihin, vaikka tämä tietää lisäkustannuksia. Toisaalta pikkupaaleja saa yhden eläinlääkärikäynnin hinnalla noin 60.

14.50 Lähden ajamaan kotiin. Soitan matkalta viljelijälle, joka kertoo, että olkipikkupaaleja on jäljellä enää vain muutama kappale! Ei ehkä kymmentäkään. Sovimme, että haen seuraavana päivänä sen verran paaleja kuin ostettavissa on.

Soitan myös eläinlääkärille, joka lupaa tulla varmuuden vuoksi tarkistamaan tilanteen torstaiaamuna. Tunnen itseni vähintäänkin hulluksi, mutta mielenrauhan hinta on usein eläinlääkärilaskun loppusumman suuruinen.

15.10 Olen kotona. Peseydyn. Syön tukevan aamupalan ja juon kupin teetä, lukaisen Hesarin. (Kyllä, luen uutiseni nimenomaan paperilehdestä.) Kärsin pahasta jännityspäänsärystä ja menen sohvalle pitkäkseni.

16.30 Herään ja totean, että ulkona pyryttää. Päänsärky on edelleen pirullinen. Haluaisin vain nukkua lisää, mutta nousen vähitellen ylös, otan särkylääkkeen ja jumppailen hartioita käsipainojen kanssa.

17 Koira pääsee viimein odottamalleen lenkille. (Tässä kohtaa lienee tarpeen huomauttaa, että koira ei ole poissaollessani yksin eikä hoidotta.)

18.30 Lenkki on tehty, seuraava projekti on ruoka.

19.30 Syömme päivällistä ja katsomme samalla Netflixistä Timelessiä. Vilkuilen samalla Ruusa-camia. Poni kävelee sisään lepäämään.

Ulkokamerasta näkyy valoilmiö. Ruusa on ensimmäinen ruskea pallero valoilmiön oikealla puolella.

20 Menen saunaan, minkä jälkeen syön lettuja niin, että maha rutkaa. Katsomme Timeless-jakson loppuun ja vilkuilen samalla, mitä poni puuhailee. Eipä sen kummempia kuin tähänkään asti.

21.20 Lähden tallille. Sama ralli alkaa alusta, mutta poni on väsyneempi kuin edellisenä yönä ja pääosin köllöttelee. Koko yönä ei tarvitse mennä tarkistamaan, mitä poni duunaa, koska se on melkein koko ajan BB-talossa.

Mitäpä sitä ihminen lomallaan muuta!

P.S. Pahoittelen, että painoin tätä kirjoittaessani julkaise-nappia ennenaikaisesti - vieläpä kahdesti.