Melkein edistystä

Juuri, kun olin ehtinyt julkaista viime blogipäivityksen, tallinpitäjä soitti, että Ruusa on nyt sen oloinen, että se pitäisi hänestä erottaa ruunasta. Joten nyt tammamamma saa elellä yksiössä, kunnes synnyttää itselleen seuraa. Toivomme, että tämä asumismuoto rohkaisisi sitä varsapuuhiin.

Mainittuna päivänä eli torstaina tissitarkastus paljasti viimeinkin edistystä asiassa. Ensi-innostuksen jälkeen tarkasteltuna eivät ne nyt ihan imetysvalmiudessa olleet, mutta kyllä tällaiseen malliin hyvällä tahdolla ihan hyvin voisi kuvitella tositilanteessa ilmestyvän maitoa.

Edistystä, ensimmäistä kertaa! Nisät sojottavat jo alaspäin eivätkä halaile toisiaan.

Sitä paitsi ihan kuin varsan ulostuloaukossakin olisi näkynyt vähän turvotusta ja hännän tienoilla entistä löysempää löysyyttä. Lisäksi poni nosteli koko päivän häntäänsä, katseli välillä mahaansa ja sillä oli vähän kipuilmettäkin naamalla välillä. 

Nyt alkaa tapahtua, päätteli ponitäti ja siirsi itsensä yöksi tallinpitäjän pihassa tönöttävään asuntovaunuun. 

Ilmeisesti ponilla kuitenkin oli vain ilmavaivoja. Ulos tuli nimittäin useita pieruja, mutta ei yhtään varsaa.

Aamuun mennessä tissitkin olivat palanneet rusinoiksi ja nisät halailivat taas toisiaan. Paljon melua tyhjästä.

Halailevat nisät. Sorry kun tämä on nyt eri kulmasta kuin edellinen, kuvia ei ole ihan helppo ottaa.

Varsaa odotellessa olen jälleen ehtinyt oppia lisää siitä, mitä kaikkea voi varsomisessa mennä pieleen. Että eipä ole hukkaan mennyt sekään aika.

Ruusalle sen sijaan on ehtinyt tulla jo ikävä ruunaa ja ruunalle Ruusaa, ovathan ne jo pari päivää eläneet aidan erottamina. (Väliaidassa ei ole tällä hetkellä sähköä, lisäämme sen kuvaan sitten kun siinä on myös Pulla-Albert.)

Linkki videoon