Mikset jo synny?

Juup. Eipä ole mitään varsaa näillä hoodeilla näkyillyt. Eikä kyllä vaikuta siltä, että näkyisi vielä vähään aikaan.

Ehkä varson, ehkä en, so not. Huomaa myös punk-henkinen kampaus.

Tai no, tissiosastolla on kyllä tapahtunut kehitystä, mutta jos tähänastisesta tahdista on jotain pääteltävissä niin tätäkin settiä saa katsella vähintään päiviä ennen kuin asiaintilassa seuraavaksi tapahtuu muutosta.

Epäilen, että jos Pulla-Albert saapuu maailmaan tällä viikolla, ajankohta osuu loppuviikkoon. Vaan voihan se mennä ensi viikkoonkin. Tai sitä seuraavaan. Kaipa se juhannukseen mennessä on ulkona.

Tissit maanantain vastaisena yönä kello 2:45.

Tissit maanantai-iltana kello 22.

Merkki kai sekin, että pouni on myös hinkannut häntäänsä.

Esimerkiksi maanantaina lähdin illalla tallille tavallista aiemmin, koska poni näytti siltä kuin yrittäisi kaivautua persus edellä pihaton seinästä läpi. Sen jälkeen ei näyttänyt millään löytävän mukavaa lepoasentoa. Mutta sitten poni kävi köllölleen eikä olo näyttänyt enää yhtään tukalalta.

Ähäkutti! Vielä saa valvoa.

Ainahan on tietysti myös mahdollista, että poni on laajentanut vaiva-cv:tään vielä kesäkutkallakin.

Häntä ei nimittäin ole ainoa jouhiosasto, jota Ruusa on viime päivinä hinkannut. Havupuuhun hankaamalla se on loihtinut harjaansa varsin punk-henkisen kampauksen. Tyylin viimeisteli oljilla köllöttely ennen kuin pihka oli kuivunut. Ei voi kuin ihailla omaperäistä tyyliniekkaa.

Myös koivuun on hyvä hangata.

Ponin mielestä myös ihmisen tulisi osallistua sen ruumiinosien rapsutteluun.

Muutenkin se ilahtuu kaikenlaisista ohjelmanumeroista, joista ykkössuosikki on tietysti ruohoon totuttelu. Olemme päässeet jo huimaan 20 minuuttiin kerralla. Adjektiivi on puhdasta sarkasmia. Kahtena edellisenä vuonna poni laidunsi tässä vaiheessa kevättä jo yötä päivää.

Nyt kesä näyttäisi olevan vielä kaukana, vaikka omasta kesälomastani on jo puolet valvottu.

"Et olisi ensimmäinen hevosenomistaja, jonka varsa syntyy vasta loman jälkeen", totesi eläinlääkäri muutaman päivän takaisella käynnillään. Siinäpä viiteryhmä, johon mieluummin jättäisin kuulumatta. Tällä menolla tarvitsen kesäkuussa lomasta toipumisloman.

Niin että mikä mättää, Pulla-Albert? 341 vuorokautta on minusta jo sellainen kypsytysaika, että kyllä siinä pitäisi vaikka oripojankin valmistua. 

Poikiahan tunnetusti saa aina odottaa. Ovat kaiketi sen verran mukavuudenhaluisia, että köllöttelevät mamman sisuksissakin mieluummin pitempään kuin lyhempään. Onhan syntymisprosessi varsin vaivalloinen kaikille osapuolille.

Äitienpäivänä poni kävi pihatossa pyörimässä eikä ravistellut. Sitten tuli maanantaina vähän vettä niskaan. Punk-henkinen tyyli on viimeistelty.

Syntymisen odottelussa haluaisin korostaa erityisesti univajetta kerryttävän omistajan kärsimyksiä. 

Valvottuina öinä on ollut hyvää aikaa pohtia, miten järkevää oli muutenkin kroonisesti unettoman ryhtyä tällaiseen unirytmin tehosekoitusprojektiin. No, järjen kanssahan tällä ei ole mitään tekemistä.

Eipä auta kuin odotella. Odotella ja valvoa, valvoa ja odotella. Yritän lohduttautua ajatuksella, että varsominen on joka päivä päivän lähempänä. Ja yritän olla ajattelematta niitä hevosia, jotka ovat kautta historian ja tänäkin keväänä kantaneet 12 kuukautta tai jopa yli 400 vuorokautta.

Onneksi sentään olosuhteet alkavat olla syntymän ihmeelle kunnossa, kun tänne Uudellemaalle saatiin pieni lämpöaalto.

Lämpöä on ollut jopa niin paljon, että ponitätikin luopui pariksi päiväksi pitkistä kalsongeista. Maanantaina illalla tosin puin ne takaisin. Piposta en sentään ole vielä edes ajatellut luopua. Ehkä harkitsen sitä sitten loppuviikolla, jos luvatut helteet saapuvat.