Väsynyt odottaja ja uusi ongelma

Heti alkuun todettakoon, että sään lämpenemisestä huolimatta Pulla-Albert jatkaa piilotteluaan näin 345 tiineysvuorokauden kunniaksi (tai no, nyt kun päästiin jo lauantain puolelle niin ollaan jo 346:ssa).

Huumori alkaa olla vähitellen lopussa ja tilalle on tullut armoton ketutus.

Ketutuksen kaveriksi on viime päivinä hiipinyt myös huoli. Keskivaikeasta univajeesta kärsivä ponitäti ei nimittäin ole ainoa, joka on viime päivinä muistuttanut zombia. Itse odottaja on pääosin nukkunut ympäri vuorokauden. Silloinkin kun poni ei ole nukkunut, sillä on ollut vaikeuksia pysyä hereillä. Sen haukottelutiheys on myös ollut melkoinen.

Sorry, kuvanlaatu on taas pääosin tätä.

Keskiviikkona puhelimen päähän tavoitettu tammatohtori oli sitä mieltä, että väsymys ei ole epänormaalia tässä vaiheessa tiineyttä. Että ei ole hätää, jos ponin suusta menee alas ja toisesta päästä tulee ulos tavaraa suhteellisen normaaliin tahtiin eikä lämpöä ole. 

Meinasin jo tyytyä tähän vastaukseen. Onneksi tallinpitäjä kuitenkin ihmetteli, enkö oikeasti aio teettää verikokeita. Ne otettiin torstaina.

No. Kyllähän niissä verikokeissa sitten oli ihan kunnolla syytä huoleen: maksa-arvot pielessä. Myös hemoglobiini on hieman alhainen.

Eläinlääkäri muotoili, että arvot olivat hiukan koholla, mutta kun sain analyysitulokset nähtävikseni niin pari niistä oli kyllä noin tuplat korkeimpaan viitearvoon verrattuna.

Eli jos en jo valmiiksi valvoisi varsomista toivoen, valvoisin joka tapauksessa tätä murehtien.

Onneksi raivokas googletus sentään paljasti, että maksa-arvojen kohoamisen suuruus ei välttämättä kovinkaan vahvasti korreloi vaurion vakavuuden kanssa ja että toipuminen on yleensä mahdollista. Ikävämpi juttu on tietysti se, että oireiden ilmetessä jo vähintään 75 prosenttia maksasta on sairastunut. (Yhdessä maksasairaudessa ensimmäisiin oireisiin muuten kuuluu erään lähteen mukaan jatkuva haukottelu - ja yhden kutina.)

Myös sappiarvo oli selvästi koholla. Google osasi ohjata minut sellaisen tiedon ääreen, että näillä veriarvoilla ihmisellä epäiltäisiin raskaushepatoosia, jonka yleisin oire on - tadaa - sietämätön kutina. Ja mistäpä muusta poni onkaan viime aikoina kärsinyt? (Ja kaviot ovat taas venähtäneet, viimeksi niitä vuoltiin nelisen viikkoa sitten, mutta ei kunnolla.)

Eläinlääkärin mukaan kahden edestä työskentely on ilmeisesti käynyt Ruusan maksalle liian työlääksi.

Tämä ei kuulemma ole kantavilla tammoilla lainkaan tavaton löydös, mikä ehkä vähän lohduttaa tai sitten ei. Itsehän olen varma, että olen tämän jollain ruokintavirheellä tahi muulla mokalla aiheuttanut. 

Entäs Pulla-Albert? Eläinlääkäri ei uskonut, että maksaongelma siihen vaikuttaisi. Ja kuulemma tällaiset tiineysajan maksaongelmat korjaantuvat yleensä ihan sillä, että varsa syntyy.

Niin että nyt olisi sitten jo ihan terveydellinenkin syy toivoa, että Pulla-Albert jo pyrkisi päivänvaloon. Toistaiseksi tamman käytöksessä ei valitettavasti ole ollut havaittavissa viitteitä sellaisesta.

Jos varsa ei maanantaihin mennessä ole tajunnut vihjettä, Ruusasta otetaan silloin uudet verikokeet. Jos se on syntynyt, testi uusitaan vasta vähän myöhemmin.

Sitä odotellessa lääkitsen ponia - melassisiirapilla. Siirappia pitäisi nyt saada uppoamaan pari desiä päivässä. Jos melassi ei mene alas hyvällä (rehun seassa), se on saatava alas pakkokeinoilla.

Onneksi juuri seosmelassi on vuosien varrella ollut toimiva aine saada huijattua poni syömään/juomaan erilaisia asioita, joita se muuten ei nauttisi. Lähinnä nyt lisävettä ja psylliumia.

Maku on siis ponille mieluisa. Silti vähän jännitti, miten ensimmäinen tujummin melassoitu ateria menisi alas.

Laitoin ensimmäiseen annokseen heti koko 2 desiä melassia, jotta kuuri saataisiin rivakasti alulle. Poni imi koko keiton nikotteluitta. Joten ehkäpä tästä osasta ei saada ongelmaa aikaiseksi. Ainakaan ennen kuin poni kyllästyy. Yleensä niin ennen pitkää tapahtuu.

Älkää muuten kysykö, mihin seosmelassin hoitava vaikutus perustuu. Minäkään en tajunnut kysyä.

Koska sisätaudit eivät kuulu oman eläinlääkärimme erikoisalaan, hän oli jo konsultoinut sisätautieksperttiä. Mainittu ekspertti sattuu olemaan Ruusan henkilääkäri (kirjaimellisesti). Hän oli heti muistanut pitkäaikaisen potilaansa ja ollut oikein halukas auttamaan.

Sisätautilääkäri oli ollut eniten huolissaan siitä, syökö poni. Jos syöminen käy vähäiseksi, tarvitaan seosmelassia myös ateriankorvikkeeksi ja oikea määrä pitää eläinlääkärin tarkkaan laskea.

Enimmäkseenhän Ruusan ruokahalu on ollut sitä luokkaa, että olen ihmetellyt, mihin kaikki ruoka varsan kaventamassa mahatilassa oikein mahtuu. Mutta näinä muutamana päivänä, jolloin poni on lähinnä levännyt, se ei ole hotkinut entiseen malliin.

Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että mahaan päätyy myös heinää useita kiloja päivässä. Väkirehut ovat maistuneet hyvin paria iltaa lukuun ottamatta.

Harmittaa paitsi tämä ongelma, myös ihan oma toiminta. Olen yleensä aika säännöllisesti otattanut Ruusasta muutenkin verikokeita, mutta tänä vuonna tämä taisi olla vasta toinen.

Että sitä ei tajua tiineysaikana tällaisia tarkistella, vaikka silloin olisi tavallista suurempi tarve.

Eniten kuitenkin soimaan itseäni siitä, että ilman tallinpitäjää olisin rikkonut myös omaa poninomistajan sääntöäni numero yksi: Luota vaistoihisi.

Jos tuntuu, että kaikki ei ole kunnossa, yleensä ei olekaan.