sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Viisi kuukautta varsomiseen ja ensimmäiset viralliset mahakuvat

Olen ajatellut Ruusan tiineyttä yllättävän vähän, ehkä siksi, että päivänpolttavampiakin ongelmia on ollut taakaksi asti. En ole kovinkaan suurella intensiteetillä seurannut ponin vyötärönseudun pyöristymistä. 

Pari viikkoa sitten welsh-yhdistyksen vuosikokouksessa eräs kasvattaja kertoi jo tuntevansa lempitammansa sikiön potkuja. 

Minä en ollut yhtään edes yrittänyt tunnustella! Kaverin esimerkistä innostuneena yritin heti seuraavalla tallikäynnillä tunnustella ja melkein sainkin kaviosta. Tosin vähän eri tyypin kuin oli tarkoitus. Ruusan mielestä ihmisillä ei oikein olisi asiaa Pullan lähelle.

Jotkut ovat vissiin vähän harjoitelleet näyttelyasentoa, tuumi tallikaveri katsellessaan kuvaussessiotamme. Asento tulee Ruusalla selkärangasta, mutta korvien houkuttelu töröön vaati tänään aika lailla työtä. 
Mutta nyt odotusta on jo takana pitemmästi kuin edessä. Joulukuun 1. päivänä tuli täyteen puoli vuotta Pullan kasvattelua.

Varsomislaskurin mukaan tämä tarkoittaa, että Pullan arvioitu valmistumishetki osuu toukokuun 4. päivälle (epäilemättä keskelle yötä). Laskurin oletusarvona on, että Ruusa kypsyttelisi Pullaa tavanomaiset 337 vuorokautta.

Toisin sanoen tästä päivästä olisi tasan viisi kuukautta siihen, että Pulla näkee päivänvalon!

Tänään oli siis väistämättä pakko ottaa ensimmäiset viralliset tiineysmahakuvat. Edestä otetut eivät onnistuneet, joten tässä nyt vain pari sivukuvaa. Etukuvat täytyy aloittaa jossain muussa tiineyden vaiheessa.

Kuvista on vaikea päätellä, että kuvaushetkellä oli pakkasta melkein 10 astetta. Koska on ollut kuivaa, Ruusa on saanut olla koko ajan ilman loimea ja karva onkin jo melko kunnioitettavassa mitassa.
Pullan edesottamuksia en ole kyllä vieläkään onnistunut havainnoimaan. 

Pitäisikö olla huolissaan, etten ole vielä tuntenut - tai tunnistanut - sikiön liikkeitä? Mielestäni Ruusa alkoi myllertää vasta syntymävuotensa puolella. Toki Ruusa syntyi noin kuukautta myöhemmin kuin Pullan pitäisi pullahtaa maailmaan.

Luulen, että Ruusa kyllä on tuntenut jälkikasvunsa liikkeet. Kerrankin talutuslenkillä yhtäkkiä pysähtyi tuijottamaan vyötärönseutuaan vähän hämmentyneenä. 

Nyt sikiöllä on menossa nopean kasvun vaihe, jossa se saa päivittäin lisää painoa peräti pari sataa grammaa! (Lähde: Hevoseni.fi) Tai no, ehkä vähän vähemmän, kun kyseessä on pikkuponi, mutta kuitenkin melkoista vauhtia lisääntyy mammatamman taakka. Yli kilon viikossa.

Jos ponin kohtuun olisi kurkistusikkuna, tässä vaihessa siitä näkyisi jo Pullan karvapeitteen alku ja silmäripset kehittyvissä silmäluomissa.

Suuret sisäelimet, kuten sydän, erottuisivat hyvin ihan tavallisella eläinultraäänelläkin. Samoin kuin luusto. Sukupuolenkin voisi määritellä, jos Pulla olisi sopivassa asennossa.

Seikkailumetsässä tänään.

Pullistuva poni on viime päivinä ollut melko vilkkaalla päällä. Tänään seikkailumetsässä juoksenteli itsensä aivan hikiseksi asti ja eilen ratsastaessa tarjosi taas itse laukkaa. Harmi vaan, että laukkaamiseen kelpaavat pohjat ovat olleet aika vähissä marraskuun tuhottua lumet.

Ponin pirteys on iloinen asia, sillä sen hengitystieoireilu on tänä syksynä ollut vähän lievempää kuin aiemmin, mutta harvinaisen sitkeää. Olen joutunut lääkitsemään enemmän kuin ennen, kun mieluiten pitäisi olla lääkitsemättä ollenkaan.

Täytyy vain toivoa, että lääkkeet vaikuttaisivat sikiöön mahdollisimman vähän. Ennen astutuspäätöstähän kyllä varmistin eläinlääkäreiltä, että näitä lääkkeitä voi antaa myös tiineyden aikana, mutta olisi tietysti parempi jos ei tarvitsisi antaa mitään.

Vaan minkäs teet. Ponia pitää hoitaa sen verran kuin on tarpeen.

10 kommenttia:

  1. Toivottavasti tulee hyvä ja terve pulla :)! Pääsee kahvinkeittoon. Jos tajusit :D -Oona

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Täytyy toivoa, että tulee kaikesta huolimatta terve pulla. Riskihän on tietysti olemassa. Mutta jos en olisi astuttanut niin olisin ikuisesti miettinyt, olisinko kuitenkin voinut saada Ruusasta terveen varsan.

      Pakko kyllä myöntää, että kahvijuttu meni vähän ohi. :D

      Poista
  2. Mä tunsin ekan kerran ihan täysin varmaksi varsan liikkeet tammikuun lopulla, tiineysvuorokausilla 221. Sen jälkeen sitä rummutusta olikin sitten enemmän tarjolla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että tässä vaiheessa tiineyttä pitäisi olla vähän harjaantuneempi tunnustelemaan, että huomaisi. Etenkin kun Ruusa ei tosiaan kauheasti arvosta jos alkaa enempi kopeloimaan.

      En ole kovin kokenut sikiön tunnustelija, vaikka aika paljon olen ennen omia poneja hoitanut siitostammojakin. Muistan, että Ruusankin potkut huomasin vasta, kun muutaman varsan kasvattanut tallinpitäjä sanoi, että katso, varsa potkii. Hän oli huomannut potkut jo aikaa ennen minua...

      Poista
  3. Onpas Ruusa positiivisella tavalla tanakan näköinen nykyään! Onnellista, ja tervettä, odotusta loppuun saakka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllähän tuollainen tiineysmaha tanakoittaa... Ei vaan, se on kyllä myös rotevoitunut ja levinnyt joka suuntaan muutenkin. Etujalkojenkin välissä on nykyään ihan tilaa ja pikkuisen lihasta on siellä täällä. :)

      Poista
  4. Ihana pullukka <3 olin huolissani lääkityksistä kun Ilpoa tehtiin mutta kaikki meni hyvin! Ainakin niiltä osin. Jatka siis huoletta huoletonta odottelua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Toivotaan, että kaikki menisi hyvin. Ruusa on nyt saanut vain inhaloitavia lääkkeitä, joiden vaikutus on paikallisempi kuin suun kautta otettavien, mutta tokihan nekin verenkiertoon vähän menevät.

      Mutta eipä tässä nyt hirveästi ole vaihtoehtoja, joten ei auta kuin pitää lääkitys niin vähänä kuin mahdollista ja toivoa parasta.

      Poista
  5. Minä en oikeastaan koskaan onnistunut kunnolla tuntemaan Nemon liikkeitä mahassa. Hyvin epätoivoisia pieniä "ehkä" osumia tuli joskus, mutta mitään kunnollista tai näkyvää liikettä ei ollenkaan. Tosin voiko tuota edes ihmetellä, kun tietää mikä varsan luonne on edelleen... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän sitä sanotaan, että orivarsat liikkuvat kohdussa vähemmän. :D Ainakin Ruusan kohdalla piti paikkansa, se myllersi emänsä kohdussakin aivan hirmuisesti. Aika vilkashan se oli ulos tultuaankin.

      Joten toivon tosiaan, että Ruusankin varsa alkaa myllertää. Eilen kyllä onnistuin tuntemaan potkun. Ilmeisesti olen tunnustellut vähän väärästä kohdasta tai ainakin väärältä puolelta. Eilen kokeilin samalla kun Ruusa söi, kun muistelen joskus kuulleeni että paras hetki tunnusteluun on emän juominen tai syöminen.

      Poista