...niin siellä on älyttömän pimeää!
Tämä tuli todettua tänään, kun suuntasin tallille pitkästä aikaa järjestelmäkameran kera ja ns. päivänvalossa.
Hetken jopa oli ihan oikeaa päivänvaloa eli aurinkoa. Sen paisteessa ihailin ponini kauniisti kiiltävää karvapeitettä, mutta metsäretkellemme aurinkoa ei riittänyt eikä karvakaan sitten kuvissa kiiltänyt.
Mutta koskas sitä nyt ennenkään on lannistuttu epäsuotuisista olosuhteista?
Tämä tuli todettua tänään, kun suuntasin tallille pitkästä aikaa järjestelmäkameran kera ja ns. päivänvalossa.
Hetken jopa oli ihan oikeaa päivänvaloa eli aurinkoa. Sen paisteessa ihailin ponini kauniisti kiiltävää karvapeitettä, mutta metsäretkellemme aurinkoa ei riittänyt eikä karvakaan sitten kuvissa kiiltänyt.
Mutta koskas sitä nyt ennenkään on lannistuttu epäsuotuisista olosuhteista?
 |
| Hevosen hirnunnan soittaminen kännykästä näemmä oikeasti toimii! |
Tarkoitus oli siis ottaa ihania ja tunnelmallisia metsäkuvia. Yllä oleva kuva oli minusta kirkkaasti paras.
Paria kivaa pääkuvaa lukuun ottamatta ottelu wannabe-kuvaajan ja kuvausolosuhteiden välillä päättyi aika selkein lukemin olosuhteiden voittoon. Uusi kamera olisi kiva.
 |
| Tästä tuli aika sininen. |
Jälkikäteen tuli mieleen, että nyt olisi ehkä ollut aika hyvä sauma treenata salaman käyttöä. Monen sadan euron salamakalusto on maannut kaikki nämä vuodet kassissa käytännössä käyttämättä.
Valokuvien esteettistä puolta vähän latistaa myös ponin karvankasvun vaihe. On siirrytty söpöstä syksyn samettiturkista talven homssulookiin. Karvassa alkaa olla pituutta ja ilman auringon valaisua se näyttää aika ankealta.
Yritin pelastaa tilannetta puleeraamalla ponin niin hyvin kuin ihminen pelkkien (kieltämättä pesun tarpeessa olevien) harjojen varassa voi. Jopa harjan ja hännän selvitin jouhiharjalla.
Olipa paljon iloa siitäkin. Ruusa nimittäin aloitti metsäretken näin:
Yritin pelastaa tilannetta puleeraamalla ponin niin hyvin kuin ihminen pelkkien (kieltämättä pesun tarpeessa olevien) harjojen varassa voi. Jopa harjan ja hännän selvitin jouhiharjalla.
Olipa paljon iloa siitäkin. Ruusa nimittäin aloitti metsäretken näin:
 |
| Näin sitä valmistaudutaan photoshootiin. |
Kävimme siis Ruusan kanssa lauantaisella retkellä lähimetsässä.
Näistä kuvista ei ole poistettu mitään poninvarusteita eli poni sai tosiaankin vaellella metsikössä ilman rihman kiertämää.
Älkää nyt säikähtäkö, en minä ponia sentään päästänyt valtoimenaan vaeltamaan.
Retki suuntautui metsänosalle, jonne tallinpitäjä on aidannut pienen seikkailumetsän. Siellä on poneille esteitä ja ihmisille tarinapolku (ei siis tietovisa kuten tässä aiemmin luki).
Näistä kuvista ei ole poistettu mitään poninvarusteita eli poni sai tosiaankin vaellella metsikössä ilman rihman kiertämää.
 |
| Pimeää on! |
Retki suuntautui metsänosalle, jonne tallinpitäjä on aidannut pienen seikkailumetsän. Siellä on poneille esteitä ja ihmisille tarinapolku (ei siis tietovisa kuten tässä aiemmin luki).
 |
| Maailma on menettänyt Ruusassa pätevän agilityponin. |
Seikkailumetsässä voi antaa ponille vapaata ulkoilua pelkäämättä, että joutuu seuraavaksi etsimään lemmikkiään jostain suonsilmäkkeestä.
Aiemmin en ole uskaltautunut tähän metsään jännevammasta toipuvan Ruusan kanssa, koska poneilla on taipumus siellä mennä aika lujaa.
Ehkä ei olisi pitänyt nytkään mennä, sen verran reippaasti poni välillä päästeli. Lisäksi se vastoin suoraa ohjeistusta hyppäsi yhden maastoesteen (paikoiltaan).
Lisäys: Hauskaa oli molemmilla.
 |
| Tätä ei ollut varsinaisesti tarkoitus tehdä, olin laskemassa kameraa käsistäni ohjatakseni ponin pois estekujasta. Sitten se jo tulikin sieltä itse pois. |
Tärkeä osa metsäretken ohjelmaa oli myös metsän antimien nauttiminen. Saapahan vähän lisävitamiineja keskelle synkintä "talvea".
 |
| Tiineys alkaa näkyä jo aika selvästi. |
Ei vitsit miten ihana ajatus tuollainen seikkailumetsä! Nyt käy ihan kateeksi :)
VastaaPoistaSe on kyllä aika ihana! Olen koko syksyn odottanut, että uskallan päästää Ruusan vapaasti juoksentelemaan sinne.
PoistaSeikkailumetsä! En kestä! Ihanaa!
VastaaPoistaOn tosiaan. Tunnelmallinen paikka. Naapuritalleiltakin kai joskus siellä käydään hyppimässä maastoesteitä.
PoistaIhana metsä! Rippe varmaan tykkäisi. :)
VastaaPoistaJotenkin Ripestä blogin perusteella on kyllä saanut sellaisen kuvan, että se kyllä tykkäisi. :) Ja kyllä siellä tykkäävät mennä kaikki Ruusan tallikamutkin.
PoistaMahtava idea tuo metsä, en ole tullut ajatelleeksikaan! Isäntä ei anna mun aidata metsiä metsälaitumeksi, mutta tuollaiseen seikkailumetsään voisin saadakin luvan. :)
VastaaPoistaJuu tuo on kyllä hyvä tapa päästä hevosia vähän metsäretkelle! Tallinpitäjä totesi, että ei se paljon metsää edes kuluta, kun ei siellä koko ajan olla.
PoistaYmmärrän kyllä metsänomistajan nihkeyden metsätarhoille... Ruusan tallillahan on myös metsätarhat ja puut kyllä oikeasti kärsivät niissä.
Mutta vaikka ponit ovat koko ajan metsätarhoissa niin kyllä niistä on hirveän hauskaa päästä välillä eri maisemiin juoksentelemaan.
oi, seikkailumetsä! :D ihana! Minos varmaan kans rallittelis tuommosessa minkä lyhyistä jaloistaan pääsis :)
VastaaPoista:D Tuntuu, että kaikki hevoset nauttivat päästessään vapaana metsään juoksemaan!
PoistaSiis mitä, vähänkö ihana idea! Mä tahdon kans :D
VastaaPoistaIdea on kyllä hyvä! Jos joskus on omaa metsää niin pitää laittaa sinne myös tuollainen. Tuolla on estekujaan tuotu soraakin, että on parempi pohja hevosten mennä.
PoistaAivan ihana metsä, Ruusa näyttää niin onnelliselta! :) Aivan ihania kuvia myös.
VastaaPoistaSe on kyllä ihana.
PoistaJa aidatun alueen ulkopuolellakin on mahtavaa metsää. Jos olisi käyttökuntoinen ratsu niin pääsisi käymään tosi pitkiä metsälenkkejä. Kerran lähdettiin Ruusan kanssa kävelemään metsän läpi yhdelle hiekkatielle ja sitä pitkin takaisin tallille, ja lenkkiin meni 2,5 tuntia! Eikä yhtään edes kävelty samoja jälkiä takaisin.
Ihana idea tuollanen metsä! <3 -Hanne
VastaaPoistaSe on. Kenttää ei ole mutta sen sijaan on tällaisia pikku ekstroja, jotka ehkä Ruusan tapaiselle liikutettavalle sopivat jopa paremmin. Ainakin, jos pääsee valoisan aikaan tallille.
PoistaEi ole todellista, mikä ihana satumetsä! Voi että kun meilläkin olisi tuollainen :) Ruusa näyttää ainakin nauttivan täysillä.
VastaaPoistaTuo hevosen hirnunnan soittaminen puhelimesta on muuten ihan sata varmasti toimivaa; meillä sai olla tarkkana ettei Torstenin kanssa koskaan laita vahingossa pyörimään mitään videota missä edesmennyt Setähevonen juttelee, se voisi olla Torstenillekin liikaa.
Aika satumainen tunnelma siellä kyllä on, niin kuin kunnon metsässä kuuluukin. Ruusa tykkää kyllä seikkailla, se on niin helposti tylsistyvää sorttia että vaikka oma tarhakin on iso ja virikkeellinen niin se lähtee aina mielellään ihmisen matkaan.
PoistaTorsten olisi kyllä varmasti ihmeissään, jos kuulisi Setähevosen äänen. Varmaan menisi ihan sekaisin, ihan surettaa kun ajatteleekin sellaista.
Voi että on ihanan satumaista! Onneksi Mandy ei näe, olisi ihan superkateellinen. Meillä pääsee satumetsään vain ratsastajan kanssa, kivaa sekin, mutta oishan tuo ihanaa mennä vapaana ja ilman rihmankiertämää.
VastaaPoistaHeh, varmaan aika moni hevonen olisi kateellinen. Ruusakin tykkää kyllä mennä metsässä myös ratsain, mutta taluttaen meillä menee usein sukset ristiin kun poni haluaisi mennä kovempaa.
PoistaSunnuntaina yritimme mennä kahden ratsukon ja varsan kanssa metsään kävelylle, mutta Ruusa ei suostunut kävelemään, joten jouduimme kääntymään takaisin ennen muita.