Viisi kuukautta varsomiseen ja ensimmäiset viralliset mahakuvat

Olen ajatellut Ruusan tiineyttä yllättävän vähän, ehkä siksi, että päivänpolttavampiakin ongelmia on ollut taakaksi asti. En ole kovinkaan suurella intensiteetillä seurannut ponin vyötärönseudun pyöristymistä. 

Pari viikkoa sitten welsh-yhdistyksen vuosikokouksessa eräs kasvattaja kertoi jo tuntevansa lempitammansa sikiön potkuja. 

Minä en ollut yhtään edes yrittänyt tunnustella! Kaverin esimerkistä innostuneena yritin heti seuraavalla tallikäynnillä tunnustella ja melkein sainkin kaviosta. Tosin vähän eri tyypin kuin oli tarkoitus. Ruusan mielestä ihmisillä ei oikein olisi asiaa Pullan lähelle.

Jotkut ovat vissiin vähän harjoitelleet näyttelyasentoa, tuumi tallikaveri katsellessaan kuvaussessiotamme. Asento tulee Ruusalla selkärangasta, mutta korvien houkuttelu töröön vaati tänään aika lailla työtä. 

Mutta nyt odotusta on jo takana pitemmästi kuin edessä. Joulukuun 1. päivänä tuli täyteen puoli vuotta Pullan kasvattelua.

Varsomislaskurin mukaan tämä tarkoittaa, että Pullan arvioitu valmistumishetki osuu toukokuun 4. päivälle (epäilemättä keskelle yötä). Laskurin oletusarvona on, että Ruusa kypsyttelisi Pullaa tavanomaiset 337 vuorokautta.

Toisin sanoen tästä päivästä olisi tasan viisi kuukautta siihen, että Pulla näkee päivänvalon!

Tänään oli siis väistämättä pakko ottaa ensimmäiset viralliset tiineysmahakuvat. Edestä otetut eivät onnistuneet, joten tässä nyt vain pari sivukuvaa. Etukuvat täytyy aloittaa jossain muussa tiineyden vaiheessa.

Kuvista on vaikea päätellä, että kuvaushetkellä oli pakkasta melkein 10 astetta. Koska on ollut kuivaa, Ruusa on saanut olla koko ajan ilman loimea ja karva onkin jo melko kunnioitettavassa mitassa.

Pullan edesottamuksia en ole kyllä vieläkään onnistunut havainnoimaan. 

Pitäisikö olla huolissaan, etten ole vielä tuntenut - tai tunnistanut - sikiön liikkeitä? Mielestäni Ruusa alkoi myllertää vasta syntymävuotensa puolella. Toki Ruusa syntyi noin kuukautta myöhemmin kuin Pullan pitäisi pullahtaa maailmaan.

Luulen, että Ruusa kyllä on tuntenut jälkikasvunsa liikkeet. Kerrankin talutuslenkillä yhtäkkiä pysähtyi tuijottamaan vyötärönseutuaan vähän hämmentyneenä. 

Nyt sikiöllä on menossa nopean kasvun vaihe, jossa se saa päivittäin lisää painoa peräti pari sataa grammaa! (Lähde: Hevoseni.fi) Tai no, ehkä vähän vähemmän, kun kyseessä on pikkuponi, mutta kuitenkin melkoista vauhtia lisääntyy mammatamman taakka. Yli kilon viikossa.

Jos ponin kohtuun olisi kurkistusikkuna, tässä vaihessa siitä näkyisi jo Pullan karvapeitteen alku ja silmäripset kehittyvissä silmäluomissa.

Suuret sisäelimet, kuten sydän, erottuisivat hyvin ihan tavallisella eläinultraäänelläkin. Samoin kuin luusto. Sukupuolenkin voisi määritellä, jos Pulla olisi sopivassa asennossa.

Seikkailumetsässä tänään.

Pullistuva poni on viime päivinä ollut melko vilkkaalla päällä. Tänään seikkailumetsässä juoksenteli itsensä aivan hikiseksi asti ja eilen ratsastaessa tarjosi taas itse laukkaa. Harmi vaan, että laukkaamiseen kelpaavat pohjat ovat olleet aika vähissä marraskuun tuhottua lumet.

Ponin pirteys on iloinen asia, sillä sen hengitystieoireilu on tänä syksynä ollut vähän lievempää kuin aiemmin, mutta harvinaisen sitkeää. Olen joutunut lääkitsemään enemmän kuin ennen, kun mieluiten pitäisi olla lääkitsemättä ollenkaan.

Täytyy vain toivoa, että lääkkeet vaikuttaisivat sikiöön mahdollisimman vähän. Ennen astutuspäätöstähän kyllä varmistin eläinlääkäreiltä, että näitä lääkkeitä voi antaa myös tiineyden aikana, mutta olisi tietysti parempi jos ei tarvitsisi antaa mitään.

Vaan minkäs teet. Ponia pitää hoitaa sen verran kuin on tarpeen.