Uusi kamera, mahdollisesti paremmat kuvat

Viime päivitys oli epäilemättä aika ankeaa luettavaa, joten vaihdetaanpa levyä.

On tässä ollut sentään ilon aiheitakin, ainakin yksi isohko sellainen, joka paljastui joulupaketista. Nimittäin upouusi kamera!

Paketissa oli Canonin 80D - juuri se runko, jonka olin ajatellut ostaa sitten joskus, kun a) vanhasta aika lopullisesti jättää tai b) on rahaa. Kumpi nyt vaan ensimmäisenä tapahtuisi. Eli alatisairaan ponin keskituloisena omistajana tod.näk. ensin mainittu. 

Olenko ollut sittenkin myös vähän kiltti, vaikka en itse ole sellaista ponikiireiltäni tullut huomanneeksi? Tai ehkä todennäköisemmin kilttejä ovat vain lahjan antajat, tietäen kameraturhautumiseni määrän. (Joo, kieltämättä huono puuseppä tässä syyttelee välineitään.)

Entiseen kalustoon verrattuna 80D:ssä on hyvää muun muassa videokuvausominaisuus. Tähän asti olen voinut videoida joko kännykällä (jossa on muisti täysi) tai pokkarikameralla (jonka akkulaturi on paikassa tuntematon).

Toistaiseksi olen testannut uutta runkoa vain 17 - 50-millisellä objektiivilla.

Yllättävän eri tavalla tämä runko reagoi esim. tarkennuksen ja valotuksen kanssa kuin vanha malli. Asetusten kirjo vaatii vähän pitempiaikaista opiskelua kuin jouluna suoritettu manuaalin tärkeimpien kohtien pikaselaus.

Sen verran on jo tullut havaittua, että tämä uutuus on muuten hämäräolosuhteissa aika huikeasti paljon tymäkämpi peli kuin 7 vuotta vanha 50D.

50D:ssä jo ISO 2000 tuotti melko ankeaa jälkeä, 80D ottaa aivan kohtuullisia kuvia vielä 10 000:ssakin. Voitteko käsittää? Minä en. Ainakaan vielä. Kohtahan siihen jo tottuu ja alkaa kaivata vielä parempaa.

Voi toivoa, että uusi kamera jollakin tavalla kohentaisi tämän blogin kuvien laatua. Ihmeitä ei toki voi odottaa, kun rungon takana oleva henkilö pysyy kuitenkin samana. 

Enää ei vissiin voi vedota kaluston ikään, jos kuvat ovat suttua, vaikka linssit pysyvätkin toistaiseksi samoina. Pikkuisen kyllä kutkuttaisi sitäkin osastoa päivittää, kun mitään en ole kamerakassiin ostanut ainakaan viiteen vuoteen. Tosin aika vähällä käytöllä on se kassissa oleva sisältökin ollut.

Olen vähän testaillut uutta kameraa koti- ja talliolosuhteissa. Huippukokemuksilta on toistaiseksi vältytty: tallilla kohdemateriaaliksi on ollut tarjolla vain varjoisassa tarhassa nuokkumista ja koirakin sanoi jouluna ei kuvaamiselle, vaikka se on yleensä melkoinen supermalli.

Ehkä pitäisi lähteä pitkästä aikaa pyörähtämään jossain kisoissa. Ratsastuskilpailut ovat ehkä maailman tylsintä kuvattavaa (poislukien tietysti Laatuponikisa), mutta kuvaajan sormiharjoituksena erittäinkin toimivaa settiä.

Ja kuukauden taas vaihtuessa täytynee ottaa toinen setti virallisia mahakuvia. Ehkä innostun taas uudelleen kuvaamisesta.