Synkissä vesissä

Hiljaista on ollut blogissa viime aikoina. Vaikka vastoinkäymisistä usein kirpoaa luovuutta, viime aikojen fiilis on ollut sen verran ankea, ettei siitä ole irronnut edes sarkasmia.

Viimeksi kuluneet noin kolme viikkoa ovat tuntuneet vähintään kolmelta kuukaudelta.

Kolmisen viikkoa sitten nimittäin havaitsin, että ponini oli varsin räkäisen oloinen. Silloin oivalsin, että se on todennäköisesti jonkinlaisessa flunssassa. Kun sitten naapuritarhan varsoille nousi yli 40 asteen kuume, iski paniikki.

Ehkä jo vähän pirteämpi poni joulupäivänä.

Paniikki kumpusi siitä idioottimaisesta faktasta, että Ruusa ei ole saanut herpes-rokotetta.

Miksi, kysynee lukija tässä kohdassa. Samaa kysyi paikalle hälytetty eläinlääkäri. Vastaus: tyhmä omistaja kuunteli toista eläinlääkäriä.

Ruusahan todellakin oli tarkoitus rokottaa. Kyselin rokotetta mainitulta toiselta eläinlääkäriltä silloin, kun viiden tiineyskuukauden virstanpylväs lähestyi. Hän ei ollut kovin kannustava syistä että a) rokotteesta on mainittavaa hyötyä vain, jos koko tallin kavioeläimet rokotetaan b) näin pienessä ja suojaisassa tallissa tartuntariski on hyvin pieni ja c) rokotetta ei itse asiassa saa mistään tukusta.

Kohta c sai luovuttamaan, mistä nyt itseäni ruoskin.

Eläinlääkäri lohdutteli, että poneihin oli hänen uskoakseen iskenyt tavallinen influenssa.

Minä olin kuitenkin heti satavarma, että pieneen lintukotoomme oli iskenyt herpes. Oireenkuva oli niin selkeä: Vain varsat kuumeilivat. Aikuiset hevosethan eivät herpeksestä välttämättä oireile, koska suurin osa niistä on kohdannut viruksen jo aiemmassa elämässään.

Näissä tunnelmissa itkin omaa tyhmyyttäni noin yötä päivää. Miksen etsinyt rokotetta vaikka kivien ja kantojen alta? Ihmisen on välillä niin kovin vaikea ymmärtää omaa itseään. Tai ainakin minun, joka näytän tekevän ponini suhteen jatkuvasti lähinnä vääriä ratkaisuja.

Arkistokuvaa marraskuulta.

Armottoman itseruoskinnan lomassa toki otatin Ruusasta verikokeet ja räkänäytteet.

Verinäytteet näyttivät aivan normaaleilta. Mutta kun eläinlääkäriltä tuli viesti "soittaisitko Ruusan näytteiden tuloksista", tiesin, että virusmääritys oli yhyttänyt rimpulan räkänäytteestä herpeksen.

Onneksi näytteestä ei kuitenkaan löytynyt sitä pahinta, EHV-1:tä eli virusaborttia.

Ruusan rööreissä muhi "vain" huomattavan tavallinen nelostyypin herpes, jonka ei tiedetä aiheuttaneen muuta kuin hengitystieinfektioita. Tulos lienee suhteellisen luotettava, sillä varsojen räkänäytteistä löytyi samaa viruskantaa - ja vain sitä.

Pullan ei siis pitäisi ainakaan tämän infektion takia olla akuutissa kuolemanvaarassa. Jo olemassa olevienkin varsojen kuume laski neljän päivän jälkeen.

Mutta kunhan kaikki ovat terveiden kirjoissa, koko tallin asujaimisto on nyt tarkoitus rokottaa. Eläinlääkärin mukaan siitä pitäisi näin myöhässäkin aloitettuna olla jotain iloa. Pari pistosta suojaa enemmän kuin nolla, etenkin laumaimmuniteettiin yhdistettynä.

Jos kaiken tämän jälkeen saan Pullan elävänä ja terveenä ulos, sen rokotusohjelmaan kuuluu alusta lähtien myös herpes. Ei nimittäin ole tämä nelostyypinkään tauti mitenkään leppoisa sellaiselle, jonka elimistö kohtaa viruksen ensimmäistä kertaa.

Lisää arkistokuvaa. Poni taisi olla jo tuolloin kipeänä.

Ruusan kannaltahan tilanne on siitä ikävä, että se on saattanut olla kipeänä jo ties miten pitkään ennen kuin varsoille nousi kuume.

Olin vaan pannut nopeasti hengästymisen, hitaan palautumisen ja ajoittaisen väsymyksen perussairauden sekä vähän tiineydenkin piikkiin. Näin siksi, ettei ponilla ole ollut lämpöä ja lähes kuukausittain otetut verikokeetkin ovat olleet priimaa.

Tästä tietenkin seuraa, että myös hoito on ollut tismalleen päinvastaista kuin olisi pitänyt olla. IAD:ta hoidetaan inhaloitavalla kortisonilla ja liikunnalla, flunssassa mainituista asioista on pelkästään haittaa.

Lääkkeet tietysti lopetin ensitilassa ja poni on varmuuden vuoksi ollut täyslevossa kohta kolme viikkoa. Se on vasta nyt alkanut piristyä.

Täytyy vain toivoa, ettei väärästä hoidosta koituisi pitkäaikaisempaa haittaa ponin terveydelle. Ja etteivät tapahtumat vaikuttaisi tiineyteen.

Vaikka EHV-1:tä ei löytynyt, pelko tiineyden puolesta jäi.

Sitä paitsi jos EHV-4 löysi meille, mikä tahansa tauti voi tulla. Ruusan tallin hevoset eivät nimittäin käy ns. missään ja emmekä me ihmiset käy kotitallivermeissä muilla talleilla.

Joko herpes on siis ollut piilevänä jollakin hevosista ja puhjennut uudelleen tai se on tullut esimerkiksi satulansovittajan tai kengittäjän välityksellä.

Hoitavan eläinlääkärin mukaan kuumetautia on ollut paljon liikkeellä.

Herpes leviää tehokkaasti myös vaatteiden välityksellä, samoin kuin influenssa. Kannattaa siis olla huolellinen, ettei levitä viruksia! Itsehän en ole Ruusan sairauden toteamisen jälkeen käynyt muilla talleilla ollenkaan. Enkä taida uskaltaa mennäkään ennen kuin ponin herpes-rokotusohjelma on saatu alulle.