torstai 4. elokuuta 2016

Istuntaprojekti etenee - Riding with Connection

Mitäpä kertoisin viime viikonlopun istuntakurssista? Mitäpä en kertoisi?

Pää on taas yhtä aikaa niin täynnä ja tyhjä. Olin siis jälleen Katariina Kaartinen-Alongin kurssilla, tällä kertaa Balanssiin-tilan upeissa puitteissa Huittisissa.

No, aloitetaanpa vaikka tällä kuvalla: 

Pää roikkuu väärällä paikalla ja lantio on pikkuisen etukenossa, mutta muuten ratsastaja on jo aika suorassa!



Joo, hevonen lompsii kuvassa selkä notkolla, mutta katsokaapa ratsastajaa!

Vannon, etten ole liimannut omaa roikkuvaa päätäni muuten hyvin istuvan ratsastajan kuvan päälle, vaan ihan oikeasti osasin istua kurssihevosen selässä kuten kuvassa näkyy - ja vieläpä ison osan tuntia. Istunta paitsi näytti paremmalta kuin ehkä koskaan, myös tuntui käytössä varsin toimivalta.

Lisäksi pitkään juilinut vasen lonkka tuntui ratsastuksen jälkeen selvästi vetreämmältä. Joo, tiedän, että niinhän sen kuuluukin mennä. Mutta minulle ratsastus on vuosien ajan tarkoittanut enemmänkin takuuvarmaa tapaa saada aikaan kokovartalojumi. Voi vain kuvitella, millaisen jumituksen olen saanut ratsuissani aikaan...

Eikä tässä vielä kaikki!

Tunnin jälkeen toinen kurssilainen kysyi minulta, missä olen oppinut ratsastamaan noin hyvin. Voi pojat, jos saisin euron joka kerta, kun joku kysyy minulta tuon kysymyksen, minulla olisi tähän mennessä - odottakaas kun lasken - yksi euro!

Itsekin kyllä olin sitä mieltä, että hyvin meni, mutta minun hyväni on suhteessa aikaisempiin kokemuksiini omasta ratsastustaidostani. Ja ne kokemuksethan eivät pääosin ole kovin mairittelevia.

Vasen jalka on edelleen vähän tuhmempi kuin oikea. Ja näemmä etukeno yrittää vähän tulla sotkemaan muuten hyvää yritystä. Luulen, että tässä on kyseessä kevyt ravi.


Maneesikuvissa näkyvään lopputulokseen päästiin keskittymällä etupäässä yhteen suurimmista kompastuskivistäni: hengitykseen. Olen kipuillut kovasti sen seikan kanssa, että hengitys on aika lailla ydinjuttuja hyvässä ratsastuksessa. Onko muka pakko hengittää, jos ei tahdo? Ilmeisesti on.

Koska taannoisella alexander-tekniikkakurssilla tuli oivallus, että hengitys vapautuu, kun rentoutan kainaloita, piti miettiä muun muassa sitä. Keskityin myös saamaan kyljet mukaan hapenottoon. Jotenkin en ollut koskaan tullut ajatelleeksi, että hengityksen voisi antaa pullistaa myös kylkiluiden  ja suoliluun väliin jäävää kehonosaa.

Joka tapauksessa minähän sitten tosiaan puhkuin ja puhisin niin, että alkuun meinasin pökertyä - ehkä silkasta happisaturaation äkillisestä noususta. Vähitellen tilanne tasoittui ja aivokapasiteettia liikeni pikkuisen muuhunkin.

Enpä ollut koskaan ennen tullut ajatelleeksi muuten sitäkään, ettei välttämättä ole hyväksi pidätellä hengitystä laukannostossa. Jännästi helpotti sitäkin touhua, kun keskittyi vetämään ilmaa sisäänsä sen edelleen niin ahdistavan laukannostotilanteen keskellä.

Näin se laukka nousee, kun istuu vaan ja hengittää!


Kaiken tämän hengittelyn ohella piti vähän miettiä myös sitä palapeliä, jota istunnaksi kutsutaan.

Alapalikat alkavat kahden vuoden ponnistelun jälkeen aika mukavasti löytää paikkaansa ilman jatkuvaa vääntämistä, mutta jo viime kesänä mietitty "yläpala" piilotteli edelleen jossain yläkehon sisällä. (Yläpalahan sijaitsee siinä rintalastan alaosan tienoilla.)

Ja kun yläpala painuu sisään, ei hengityskään oikein mahdu kulkemaan. Sekä yläpalan että hengityksen löytämisessä auttoi aikaisemmalla tunnilla olleen ratsuttajan keksimä mielikuva, että hengitykselle pitää tehdä rintakehään tilaa.

Kun rupeaa suoristamaan ylävartaloa kilpikonnamoodista, on nimenomaan tärkeää työntää rintalastaa eteen eikä vetää hartioita taakse.

Jos vetää hartioita taakse, menee helposti yliryhtiin, rasittaa selkää ja menettää mahdollisuutensa käyttää keskivartalon lihaksia tehokkaasti.

Ennemmin pitää vaikkapa kuvitella työntävänsä rintalastaa vasten pleksilasia. Nimenomaan rintalastaa eteen, ei tissejä ylös. Koska jos tissit osoittavat tuuleen, ollaan taas mainitun yliryhtipulman ytimessä.

Hevoisen niska se on kuulkaa kaunis. Siksi sitä on kiva tuijotella. 
Näiden ajatusten lisäksi piti myös miettiä käsiä, etteivät rupea vetämään tai jännittämään. Alkuunhan ne tekivät juurikin sitä, vaikka aivoille toista väittivät.

Mielenkiintoista on myös se, että kun olen viime aikoina hirveästi miettinyt käsien rentoutta, käsi on ruvennut roikkumaan kyynärpäästä alaspäin. Kyynärpäästähän pitäisi mennä suora linja kuolaimeen, ei suora linja esim. ratsastajan varpaisiin.

Kättäni koventaa myös se, että olen hirveän hyvin sisäistänyt sen mantran, että ratsailla kyynärpäiden pitää olla vartalon läheisyydessä. Käden rentouteen tällä on ollut ennemmin hyvin hirveä kuin hirveän hyvä vaikutus. Joten nyt sitten opettelen kantamaan kädet kauempana kehosta, ne jo mainitut kainalot leveinä ja vapaina.

Ja vaikka alapalikat alkavat olla paremmassa mallissa, persustakin pitäisi edelleen miettiä enemmän penkkiin. Nimenomaan takataskuja kohti satulaa ja istuinpinta-alaa suuremmaksi. (Ratsastus lienee ainoa asia, jota tehdessään nainen haluaa takapuolensa näyttävän leveältä.)

Kun kurssin ensimmäisellä tunnilla pääsee vähän leijumaan, on varmaankin itsestäänselvyys, että toisella tunnilla homma menee haparoivaksi yliyrittämiseksi. Tai niin ainakin tällä kertaa kävi.

Mutta lopussa hevonen kuitenkin alkoi yhtäkkiä ponnistaa käynnistä raviin oikeasti ylämäkeen ja jatkoi siitä eteenpäin itseään kantaen ja takajaloilla ponnistaen. Siinä ravissa olisin voinut istua vaikka loppupäivän. Ehdin kuitenkin istua vain pari pääty-ympyrää ennen kuin tunti  päättyi.

Mainitusta huippukokemuksesta ei tietenkään (ainakaan tietääkseni) tarttunut todisteita kenenkään muistikortille, mutta pääkoppani sisäiselle kovalevylle tilanne kyllä tallentui.

Vinouden lähdettä etsimässä.
Lisäksi sunnuntain tunnin hyöty oli se, että tajusin avata suuni ja kysyä, miksi kaikki hevoset punkevat allani vasemmalle. Kuvien perusteella en kuitenkaan istu kovin järkyttävästi vinossa (vaikka toki pientä epäsymmetriaa näkyykin) eikä Katariinakaan suoralla uralla onnistunut paikantamaan vian lähdettä.

Pohkeenväistöyrityksissä Katariinalla syttyi lamppu päässä. Nimittäin kun yritin saada hevosen väistämään vasemmalle, se alkoikin kävellä täydellisesti suoraan. Oikealle jalalle minun oli helppo saada lisää painoa, vasemmalle paino ei suostunut menemään ollenkaan.

Ilmeisesti vasemman lonkan sisällä on jokin paha jumi, joka estää minua käyttämästä sitä. Tämänhän toki jo juilimisesta tiesinkin, mutta oivallus oli silti oleellinen.

Minä kun olen luullut, että hevoset punkevat vasemmalle, koska en pane riittävästi painoa oikealle, mutta minun pitääkin miettiä vasemman jalan painamista alas. Viereisestä kuvasta näkyy hyvin, miten polvetkin ovat eri korkeudella eri puolilla.

Kun keskityin tunnin aikana tähän ja tein sitä ajatellen siirtymisiä, homma alkoi sujua (ja lonkka huutaa).



Kiitokset mahtavalle ratsulle! Sillä roikkuu aina kieli, jos joku ihmetteli.
Kurssiratsu oli muuten sama hevonen, jolla ratsastin ensimmäistä kertaa helmikuun etätunnilla.

Jarco-ruuna on 25-vuotias ja aivan mahtava hyvän mielen hevonen.

Tällaiselle istuntakurssille Jarco on nappivalinta, sillä se reagoi heti kaikkiin muutoksiin istunnassa. Sille riittää, että ratsastaja suorittaa teknisesti oikein. Tämä oli vaihteluna rentouttavaa, kun muuten on viime aikoina ja edellisellä Katariinan Balanssiin-kurssillakin tullut paljon pohdittua henkimaailman juttuja.

Koska näillä kursseilla on aina tullut hyviä oivalluksia, laitan tähän alle linkit edellisiin kurssiraportteihin:

1. Kuinka takakenoisesta löysästä spagetista tehdään ratsastaja eli kurssiantia
2. Keijupölyä hevosen niskaan ja muita istuntaharjoituksia - Riding with Connection
3. Silmät kiinni ja palikat paikoilleen - Riding with Connection kurssi 2, osa 1
4. Symmetriaa ja kääntämista - Riding with Connection osa 2
5. Kauas mukavuusalueelta - ja esimerkki hevosen viisaudesta

Edelliseen kurssiraporttiin on muuten tullut ratsuna toimineen hevosen omistajan kommentti ja selvitys siitä, miten hän on päätynyt käsittelemään hevostaan kuten käsittelee. Kannattaa lukea. Omasta selvityksestäni jäi pois olennaisia asioita hevosen terveydentilaan liittyen, kun en tohtinut toisten hevosten vaivoista kirjoittaa. Myös Katariina oli kommentoinut.

Kuva ei ole siitä, kun homma alkoi sujua.





Valtaisat kiitokset kurssitovereille näiden hienojen kuvien napsimisesta!

18 kommenttia:

  1. Nämä on todella mielenkiintoisia! Oikein tekee mieli hevosen selkään testaamaan. Äsken napsautin rintarangan, kun työnsin sen eteen ihan näin niinkuin kuivaharjoitteluna. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että kiinnosti! Selvästikin rintarangan ojentelu teki hyvää. :D Itsekin olen nyt panostanut tähän myös muuten kuin hevosen selässä. Jos muussa elämässä istuu lysyssä niin aika vaikea ryhtiä on hevosen selässä saada kuntoon.

      Poista
  2. Hassu yhteensattuma, nimittäin juuri tänään itse mietin ratsastaessani lapatuen merkitystä ja sitä, että pitäisi muistaa tosiaan lapatuki samalla tavalla kuin fustrassa treenataan. Aihe tuli mieleen, kun alkukäyntien aikana mietin kesän ratsastustunneistani otettuja videoita ja kyyryisiä hartioitani :) Ja tottahan se jeesasi ratsastaessa, kun tällä kertaa muistin kiinnittää asiaan huomiota!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Video on ihan paras (ja ainakin omassa tapauksessani myös kaamein). Se paljastaa niin lahjomattomasti kaiken. Katariinan kursseillakin aina videoidaan, koska ei kukaan yleensä tunne istuvansa väärin - jos tuntisi, kaikki korjaisivat virheitään ihan itsekin!

      Poista
  3. Älyttömän mielenkiintoinen postaus ja aivan upea herrasmiesratsu sulla ollu alla! Tuo laukannostokuva on ihan mun lemppari näistä. Huikeeta edistymistä. :)
    -Hanne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Jarco on kyllä aivan upea hevonen, entinen kisahevonen. Se on tosi hienossa kunnossa varmaan juuri siksi, ettei sitä ole jätetty seisomaan ja siksi, että se asuu pihatossa.

      Ensin olen ihaillut sitä useana vuotena muiden alla ja kun talvella pääsin itse selkään, olin ihan myyty. Esitinkin vienon toiveen, että saisin mennä sillä myös nyt. Vasta edellisenä iltana selvisi, että tosiaan pääsisinkin sen selkään.

      Poista
  4. Tosi kiva teksti, täytyy lukea oikein ajatuksella toisen kerran vielä. Itsekin olen kahden päivän ajan kovasti miettinyt taas istuntaa, hevosen vinoutta ja miten se vetää minutkin ihan viutiloksi. Vai onko sittenkin toisinpäin...?
    Kivoja kuvia ja herttaisen oloinen hevonen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tekstistä tuli vähän ylipitkä, kun asiaa oli päässä niin paljon ja kun aikaa tällaiselle harrastuskirjoittamiselle ei oikein tuntunut löytyvän niin en sitten sen enempää editoinut.

      Luulen, että näissä istuntajutuissa ja hevosen jumppaamisissa riittää kyllä oppimista vähintään muutamaksi ihmisiäksi... Näillä kursseillakin on aina mukana tosi laaja kirjo ihmisiä melko aloittelevista ratsastajista ratsastuksen ammattilaisiin (voi, olisinpa päässyt aloittamaan ratsastuksen tällaisessa opetuksessa). Samoja ihmisiä näkee monen vuoden kursseilla ja on hieno nähdä myös muiden edistystä.

      Poista
  5. Ihan mieletön muutos tapahtunut istunnassa! Innostuin itse jo miettimään että olisi ihan huippua päästä kunnolla opettelemaan istuntumaan siellä ponin selässä. Pitää lukea ajatuksella tämä ja aiemmat postaukset vielä uudestaan, näistä saa niin hyviä vinkkejä istuntaan. Joitain samoja ongelmia löytyy omasta kropasta ja ne uudet näkökulmat ovat ihan mahtavia. Hienoa että jaksat kirjoittaa näitä raportteja, näin pääsevät lukijatkin kärryille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva kun tykkäisit. Voin kyllä lämpimästi suositella Katariinan kursseja. Toivottavasti hän kävisi nyt Suomessa vähän useammin, kun muuttaa takaisin Eurooppaan.

      Luulen, että jotain tässä istuntahommassa loksahti kohdalleen keväällä, kun pääsin muutaman viikon ajan ratsastamaan joku 5 - 7 kertaa viikossa.

      Poista
  6. sinulla on sama ongelma tuossa vinoudessa kuin minulla. ja vika on todellakin vasemmassa lonkassa. i
    kun istut penkillä, laita toinen jalka toisen päälle poikittain. huomaat varmaan ettei toinen taivu asentoon yhtä helposti kuin toinen. venyttely auttaa, mutta suosittelen lonkasta lihaskalvojen hierottamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Venyttely onkin jo päivittäisessä ohjelmassa ja erityisesti ratsastuksen tai muun liikunnan jälkeen. Hierojallakin käyn kuukausittain ja käsittääkseni hän käsittelee myös lihaskalvoja, mutta sellaisessa varsinaisessa lihaskalvohieronnassa en ole käynyt.

      Epäilen, että tarvitsisin jotain jäsenkorjausta, kuten kiropraktikon käsittelyä. Sellaiset vaan hirvittävät kovasti, vaikka olen kyllä joskus aikaisemminkin käynyt.

      Katariinan kurssin ja seuraavana maanantaina Mian tunnin aikana lonkan juiliminen katosi ja jalka alkoi paremmin liikkua. Valitettavasti Veeralla ratsastus sai sen taas jumiin, mikä sai pelkäämään, että se saattaa sittenkin olla lonkilleni liian leveä ratsu. :(

      Poista
  7. Olipa kiva löytää sun blogi Minna!! :) Käy ihmeessä kurkkaa mun blogia http://ystavanisoturi.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Kiva kun linkkasit omasi! Ehkä nähdään taas seuraavalla kurssilla.

      Poista
  8. Mahtavaa M, niin hyvin kiteytit tähän tekstiin kaiken sen mitä kehossasi tapahtui tuona viikonloppuna. Todellakin, pitkän matkan olet tullut ja niitä "eurojakin" alkaa varmasti pikkuhiljaa kertymään nyt kun "istut kuin kuningatar" kuten eräs valmentajani kerran mua kehotti istumaan (sit like a queen). Kiitos, mikään ei ole niin palkitsevaa kuin motivoitunut oppilas, paitsi ehkä se, että pääsee näkemään samaisen oppilaansa edistyvän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoista ja kaikesta saamastani opista. Vielä on paljon tekemistä, mutta on motivoivaa, että muutos alkaa viimein näkyä myös ulospäin. :)

      Poista
  9. Kiitos taas hyvästä kirjoituksesta. Sun tekstit ei ole koskaan liian pitkiä, kun aiheet on mielenkiintoisia, asioita ei kaunistella ja kirjoitustyylisi on ihan parhautta. Hienoa seurata edistymistäsi, tulee itsellekin hyvä fiilis, kun olen iloinen puolestasi. Ja näistä saa hyviä vinkkejä omaan tekemiseen. Viimeiset keskustelutkin ovat olleet mielenkiintoista luettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentiasta! Tästä tekstistä tuli kyllä omasta mielestäni vähän ylipitkä, mutta ihan itseäni varten halusin saada kaiken tärkeimmän ylös. Keskustelut ovat kyllä olleet tosi mielenkiintoisia - juuri keskustelun syntyminen onkin yksi blogien viehätyksestä.

      Poista