Hevostelullinen itsetuntoni on viime aikoina ollut alamaissa. Ratsastuksessa on ollut taas alamäkeä ja oman poninkin koulutuksen olen epäilemättä sössinyt, hoidosta puhumattakaan.
Tällaisessa tilanteessa usein auttaa, kun pääsee istuntakurssille, ja viikonlopulle olikin varattu Katariina Kaartinen-Alongin yksipäiväinen intensiivikurssi.
Tällaisessa tilanteessa usein auttaa, kun pääsee istuntakurssille, ja viikonlopulle olikin varattu Katariina Kaartinen-Alongin yksipäiväinen intensiivikurssi.
Etukäteenhän olin jo ehtinyt riemuita siitä, että pääsisin viimein Katan silmien alle tutulla hevosella. Mutta kuten monesti todettua, optimisti pettyy aina. Tällä kertaa kävi niin, että ratsuksi kaavailtu herra Urho jouduttiin jättämään reissusta.
 |
| Eipä ole jalka ainakaan liian edessä. Taas iso ratsu, kommentoi Katariina. "Ehkä vielä joskus näen sinut ponin selässä", hän totesi. |
Kurssin järjestäjä onneksi lupasi yrittää järjestää minulle ratsun toisesta suomenhevosestaan. Hän ei voinut etukäteen varmasti luvata, koska hänen hevosensa saavat itse päättää, ratsastetaanko vai ei. (Ihailen, sillä vaikka yritänkin ottaa ponini mielipiteet huomioon, en ole valmis luopumaan diktaattoriasemastani sen liikutusmuotojen suhteen.)
Onnekseni minulle suunniteltu ratsu ei tyrmännyt ajatusta suoralta kädeltä, vaikkakin epäilemättä katui höveliyttään jouduttuaan vieraan wannabe-ratsastajan kanssa hiekkalaatikkoleikkeihin.
 |
| Kun epätoivo valtaa mielen, kannattaa varmuuden vuoksi hymyillä. Ratsulta ei tässä vaiheessa irronnut hymyä. |
Wannabe-ratsastaja on varsin mukavuudenhaluinen eläin, mutta tällä kertaa tunnille pääsy vaati matkustamista melko kauas oman mukavuusalueen ulkopuolelle: naksutteluun. Kyseessä oli siis kokolailla ensimmäinen kerta, kun sovelsin naksuttelua ratsastukseen.
Vaikka olen ollut monesti - viime aikoinakin - hevosen selässä hyvin hukassa niin enpä muista, milloin viimeksi olisin ollut niin hukassa kuin lauantaina.
Wannabe-ratsastajan aivokapasiteetti oli uudessa tilanteessa melkoisessa ylikuormitustilassa. Kenties siksi hevonen sai palkkionsa enimmäkseen monta askelta myöhässä.
Vaikka olen ollut monesti - viime aikoinakin - hevosen selässä hyvin hukassa niin enpä muista, milloin viimeksi olisin ollut niin hukassa kuin lauantaina.
Wannabe-ratsastajan aivokapasiteetti oli uudessa tilanteessa melkoisessa ylikuormitustilassa. Kenties siksi hevonen sai palkkionsa enimmäkseen monta askelta myöhässä.
Mutta varmaan olisi hyvä opetella tämäkin juttu. Naksuttelutyylillä voi päästä asioissa eteenpäin esimerkiksi silloin, kun ei ole varma, onko hevosen vastustelun takana kipu vai haluttomuus.
Edit: Tälläkin hevosella on selässä kissing spines, minkä vuoksi siltä on ruvettu kysymään mielipidettä ratsastuksesta. Samasta syystä sillä on rungoton satula, koska runkosatuloista ei ole löytynyt sopivaa.
 |
| Aika vaikea sanoa, ollaanko tässä ylhäällä vai alhaalla. Ainakin ollaan selkä notkolla. |
Videolta tuli huomattua, että tämä ratsu toi uudelleen pintaan aika lailla kaikki vanhat virheeni, kuten vartalon ylenpalttisen liikkumisen, alaselän notkon ja takanojan. Vain jalan karkaaminen liian eteen pysyi poissa, sillä rungottomassa satulassa jalkani oli kuvien perusteella linjassa enimmäkseen satulan takakaaren kanssa.
Jälleen tuli todettua sekin, että vaikka piukka peppu voi jossain toisessa yhteydessä olla esteettisesti miellyttävä, satulassa piukkuudesta on pelkästään haittaa. Juuri kannikoiden kiristely ilmeisesti aiheutti sen, että alaselkä painui notkolle. Piti miettiä kovasti takapuolen levittämistä koko istuimen alalle, "takataskuille" istuen.
Koko istunnan kontaktipinnan pitäisi käydä satulassa myös kevennyksen alavaiheessa. Minä pääsin kyllä hienosti korkealle ylös, mutta alhaalla ei paljon muuta kuin persus hiukan hipaissut penkkiä. Oltiin aika kaukana siitä, että kevennyksen ylä- ja alavaiheet olisivat nätisti yhteismitallisia.
Rungoton satula yhdistettynä vieraan hevosen isoihin liikkeisiin sai minut täysin pois tasapainosta - vaikka hevonen armollisesti pidättyikin liikeratojensa täysimittaisesta käytöstä. En pysynyt kevyessä ravissa tasapainossa muuten kuin puristamalla jaloilla. Jos sitenkään. Katso kuva:
 |
| Näin sitä kuulkaas ratsastetaan! Not. Ratsulla on omat zenit menossa. |
Ratsunani toiminut tamma on muuten melkoinen terapeutti, etenkin lajitovereilleen. Kurssilla saimme seurata tätä terapiaa, kun yhden osallistujan hevonen ei vieraassa paikassa ottanut rauhoittuakseen.
En ole ikinä nähnyt hevosen tekevän sellaista kuin tämä tamma teki.
Kun se päästettiin samaan tilaan tulokkaan kanssa, se jäi passiivisena seisomaan yhteen laitaan, selin hermostuneena pinkovaan lajitoveriinsa. Se laski päänsä alas ja hörisi lempeästi lähes lakkaamatta.
Tulokkaan uskaltautuessa lähestymään "terapeutti" pysyi samassa asennossa, korostetun passiivisena ja rauhallisena. Sopiviksi katsomissaan väleissä yritti varovasti lähestyä toista hevosta, koko ajan tyynenä.
Tulokkaan uskaltautuessa lähestymään "terapeutti" pysyi samassa asennossa, korostetun passiivisena ja rauhallisena. Sopiviksi katsomissaan väleissä yritti varovasti lähestyä toista hevosta, koko ajan tyynenä.
Kun tulokas oli oman kurssituntinsa tehnyt ja siirretty pienelle laidunlohkolle, terapeuttitamma halusi välttämättä käydä välillä tsekkaamassa sen vointia, hörisemässä sille rohkaisevasti.
Kyllä voi hevonen olla viisas.
Kenties palanen terapiahevosen (tai sen omistajan) zeniä tarttui minuunkin, sillä sunnuntaina kohtasin oman ponini harvinaisen rauhallisin mielin enkä yhtään hermostunut, vaikka poni välillä vähän kiukuttelikin.
Ensi viikonloppuna taas kurssille.
Ensi viikonloppuna taas kurssille.
P.S. Kiitokset kurssitoverille näiden kuvien napsimisesta!
Jos Giolta kysyttäisi, että haluatko tänään leikkiä ratsua vai et, niin sillä ei olisi satulaa selässä ikinä...
VastaaPoistaMinun ehkä täytyy avartaa katsomustani ja joskus osallistua tuollaisille kursseille.
Kysymys, onko hyötyä jos ja kun on täysin vieras hevonen? Äkkiä ei kuvista katsottuna kauhean kivalta?
Minähän olen melkein aina kursseilla vierailla hevosilla, koska omasta ei ole kurssiratsuksi. Kyllä istuntatunneista on vieraallakin hevosella hyötyä.
PoistaTällä kertaa vaan oli lisähaasteena tämä naksuttelujuttu, joka siis ei mitenkään ollut tunnin aiheena. Ei ollut tosiaan ihan minun mukavuusalueellani. Mutta Urhon poisjäänti tuli niin lyhyellä varoitusajalla, että en olisi saanut enää rahoja takaisin eikä löytynyt toista tutummalla tyylillä ratsastettavaa lainahevosta.
Minä oon tässä vuorokauden miettinyt että miten kommentoisin rakentavasti tuota että hevonen päättää ratsastetaanko, mutta en vieläkään keksi aiheeseen mitään painokelvollista sanottavaa. Meitä on moneen junaan!
VastaaPoistaIstuntaharjoittelu noin hirveän näköisessä härvelissä näyttää minusta aika työläältä. Joskus varusteillakin on paikkansa, ei niiden ole tarkoitus vaikeuttaa ratsastajan olemista vaan päinvastoin. Mutta tässä tapauksessa taisi lainaratsun omistajan aatteet ja periaatteet ajaa kaiken muun edelle. Hatunnoston arvoinen suoritus sinulta, mulla olis saattanut jäädä kurssi käymättä ;)
Jokainen tyylillään! Minusta on kaunis ajatus, että hevonen saa päättää, vaikka itse en normaalissa hevoselämässäni ole sellaiseen valmis.
PoistaTuo satula oli kyllä aika karmea, se ei ollut kyseisen hevosen oma satula vaan toinen kurssilainen toi sen kokeiltavaksi. Eli hevosen omistajalla ei ollut tietoa siitä, millainen satula tuo on. (Hevosen oma satula oli toisella hevosella käytössä.)
Itse en ylipäätään ole rungottomien satuloiden ystävä. Ruusan emällä kyllä sellaista käytin, kun toinen vaihtoehto olisi ollut mittatilaussatula enkä parikymppiselle sellaista ollut valmis hankkimaan...
Meinasin kyllä sanoa samaa, että tuo satula ei varmasti ole ihan optimaalin istunnan harjoitteluun.. :)
VastaaPoistaMiten siltä hevoselta kysytään, että haluaako se töihin? Tai siis millä päädytään siihen olettamukseen, etä hevonen haluaa tänään lähteä töihin? Tämä siis ihan silkasta mielenkiinnosta.
En tiedä, kysytäänkö yleisesti halukkuutta hommiin vai vain siihen, onko työ ratsastusta vai muuta.
PoistaMutta ratsastukseen suostumuksen hevonen kuulemma ilmaisee niin, että jos ei halua niin lähtee satulan nähdessään kälppimään ja jos ratsastus on ok, antaa satuloida itsensä. On siis satuloidessa vapaana.
Oih, voi kun minultakin kysyttäisiin haluanko töihin? Ja voisin vaan sanoa että ei kiitos, tänään jään mieluusti vain syömään koko päiväksi 😀
VastaaPoistaTavallaanhan töihin lähteminen onkin jokapäiväinen valinta - mutta jos ei mene töihin niin ei saa rahaakaan. Tässä vähän sama juttu, jos haluaa herkkuja niin pitää lähteä hommiin.
PoistaPelottava ajatus tuollainen kukkahattumeininki. Mulla ei koskaan ole ollut tapana jaella herkkuja palkaksi hevosille eikä kysellä niiden mielipidettä. Ne tekee sen, mitä niiltä pyydän. Piste. Sama pätee mielestäni koiriin ja lapsiin. Jos lähdetään neuvottelulinjalle, on takuuvarmasti jossain vaiheessa ongelmia luvassa. Se on tässä nykypäivän elämässä jo selvästi havaittavissa. Rajat on rakkautta. Tää on mun mielipide.
VastaaPoista-Hanne
Minusta taas perinteinen käskyttäminen ei ole optimaalinen tapa toimia, eikä edes turvallisin.
PoistaTietystikin ihmisen pitää olla se, joka tarvittaessa sanoo viimeisen sanan, mutta en minä näe mitään pahaa siinä, että hevostakin kuunnellaan ja yritetään tehdä touhusta sillekin mukavaa.
Itsekin pyrin koko ajan kohti pehmeämpää hevossuhdetta, koska minä pidän hevosista ja haluan, että niilläkin on kivaa (tai edes siedettävää). Minä olen edelleen se, joka lopulta päättää, mutta kyllä hevonen saa mielipiteensä kertoa. Paljon mukavampaa, kun tekee asioita hevosen kanssa eikä vain hevoselle. :)
Tässäkin tekstissä esiintyvä hevonen on turvallisesti jopa lasten käsiteltävissä, joten ei sen kanssa varmaan kovin väärin ole toimittu, vaikka hevosta onkin kuunneltu.
Kyllähän tuo herätti pohdintoja. :) Itse olen kohtuuden ja kultaisen keskitien kannattaja. Ei pelolla ohjaamista mutta kyllä ne rajat on rakkautta. Ja riippuu toki hevosen ammatistakin. Oma hevoseni on jonkinsortin "työnarkomaani" joka kyselee joka päivä mitä kivaa tänään tehdään. Olenkin miettinyt että sinä päivänä jos se ei anna tarhasta kiinni, on jotain isosti vialla!
VastaaPoistaViime talvena, kun se oli saanut allekirjoittaneelta vähän liikaa vapauksia satulan alla, alkoi kyttäily ja sätkyily ulottua myös maastakäsin käsittelyyn. Muutama ratsutuskerta missä kerrottiin nätisti miten kuuluu toimia, ja hevonen oli taas oma lunki itsensä. Eli tuo sai ymmärtämään rajojen tärkeyden. Todennäköisesti tällä sinun lainasuokillakin on nuo sinänsä kohdallaan, kun kerran on turvallinen käsitellä lastenkin toimesta. :) Satulan väistämisestä ehkä ekana tulee mieleen, onko käytössä ollut satula sopiva - ainakin kun omiin hevosiini peilaan.
Ruunan emätamman kanssa hain aikanaan vähän samaan tyyliin (ts "hevonen saa itse päättää") sopivaa rytmiä ratsastukseen, kun kyseessä oli pikkuvikainen hevonen jonka kanssa ei ollut muita tavoitteita kuin saada se pysymään kunnossa. Eli tarkkailin sen asennetta oikein erityisen tarkasti ja annoin vapaata sen mukaan.
Ja kun ratsastin sitä tiineyden aikana (kevyitä maastoja ilman satulaa) - sinä päivänä kun normaalisti tyyni tamma pyöri levottomana selkäännousujakkaran vieressä, totesin että nyt on ratsastukset ratsastettu ja talutellaan synnytykseen asti. :)
Juu en minäkään omassa hevosarjessa ole valmis poikkeamaan kauhean kauas keskitieltä. Kuitenkin on minusta kiinnostavaa ja ajatuksia herättävää nähdä ja kokeilla erilaisia tapoja tehdä asioita.
PoistaEsimerkiksi nyt tämä ratsastuksen ja naksukoulutuksen yhdistelmä. En näe itseäni ottamassa sitä jokapäiväiseen perusratsastukseen mukaan, mutta juurikin esimerkiksi kipeän hevosen kuntouttamisessa siitä voi olla iso apu: Jos hevonen ei tee edes hyvän palkkion toivossa, se todennäköisesti on yhä kipeä. Ja toisaalta palkinnolla voi saada paremmin rohkaistua hevosta yrittämään sitä, mitä se (entisen) kivun pelossa ei halua tehdä.
Minusta jokainen saa toimia niin kuin parhaaksi näkee, kunhan toiminnasta ei aiheudu haittaa hevosille tai ihmisille. Enkä kyllä näe, mitä haittaa hevoselle olisi siitä, että se saa päättää, ettei jonain päivänä ratsasteta (kun se ratsastus kuitenkin on aika kevyttä eikä mitään himotreeniä seisomisen jälkeen). Etenkin, kun en ole hetkeen nähnyt niin normaalipainoisia suomenhevosia kuin nämä.
Hei, tämän kurssihevosen omistaja tässä. Mielenkiintoista keskustelua täällä on meneillään. :)
VastaaPoistaTämä hepolainen on sairastellut koko ikänsä kaikkea mahdollista. 12 yhteisen vuoden aikana on saatu elämältä jatkoaikaa pahan suolikierteen, hiekkaähkyn, kroonisen yskän, vatsahaavan, kaviokuumeen ja kissing spines selkävaivojen jälkeen. Se on minulle aina kaikkensa antanut ja kilpaillut neljässä lajissa aluetasolla enemmän sun vähemmän kipeänä. Se on vahvatahtoinen Rouva Hevonen, jonka kanssa on todella hakattu viisaita päitämme yhteen. :D
Vasta viime vuosina olen oppinut tärkeän läksyn elämästä. Yhdessä tekeminen on paljon antoisampaa, kun molemmat ovat tasapuolisessa asemassa. Hevonen on oman kehonsa asiantuntija ja vain se itse tietää, mihin se kulloinkin pystyy. Minä olen toki sen personal trainer, suunnittelen sille dieetin (mitä se mököttää), tsemppaan ylittämään itsensä ja venymään omaksi parhaakseen epämukavuusalueillakin. Mutta miten sen teen; kannustamalla, innostamalla, palkitsemalla, kysymällä jaksatko, pystytkö, hyvä hyvä hyvä! :) Näin paljon sairastaneen hevosen kanssa on hyvin vaikea toimia millään muulla tavalla. Porkkana on mahdollisuus kommunikoida. :)
Ei se hevonen edelleenkään päätä itse elämästään, eläinlääkäri tekee edelleen ikäviä toimenpiteitä. Mulla on kuitenkin nykyään keinoja kertoa hevoselle, että tämä on nyt vähän ikävää, mutta koita kestää! Ja on paljon asioita, joita en enää päätä sen puolesta. Tällä hevosella ei ole mikään pakko ratsastaa. Minä ja monet muut sitä toki kovasti toivotaan ja lähes aina se siihen suostuukin. Satuloin sen vapaana ja se tulee hakemaan ratsastajan tuolilta, jos haluaa. Sitten on vielä mietittävä, millä sen saa liikkumaan. Nurmikko on tällä hetkellä mun vahvin valttikortti. :D
Ja mitä tuohon satulaan tulee, niin tälle kamelille on vuosien varrella semmoiset 50kpl erilaisia runkosatuloita soviteltu ja kun yksikään ei sovi, niin minkäs teet. Nyt sovittelen sille kaikki mahdolliset rungottomat, jotta löytyisi kummallekin sopiva. :D Tästä sovitussatulasta oli otettu polvituet irti ja huomasin sen vasta kurssin jälkeen. Ravaaminen oli aivan holtitonta ilman tukia! Tämä satula olikin oikeasti tosi hyvä istua, nyt kun siinä on taas tuet paikoillaan. :)
Kiitos tästä viestistä ja pahoittelut vielä, kun en ollut tohtinut kirjoittaa hevosen terveydentilasta mitään.
PoistaJa hyvä, että satulasta tuli parempi tuilla! Minä olen tosiaan myös käyttänyt Ruusan emällä rungotonta satulaa siksi, ettei runkosatuloista löytynyt sopivaa. Tai varmaan olisi löytynyt, mutta omalla budjetillani (tonnin pintaan) ei.
Tuon kyseisen kurssin opettajana musta on hienoa, että olet tästä asiasta uskaltanut kirjottaa näin avoimesti! Meitä on moneen junaan hevosmaailmassa ja joskus toisten tekeminen voi näyttää aika erikoiselta. Vaikka se ei ehkä olisi oma tapa toimia, sen avoin havainnointi saattaa olla opettavaista ja avartavaakin. Itse pyrin aina toimimaan oppilaani ja hänen hevosensa viitekehyksessä, mikä se sitten onkaan. Ainoa ehto on oikeastaan vain se, että ihminen kohtelee hevosta kunnioittavasti. Joskus tämä tarkoittaa jopa sitä, että ei edes ratsasteta, vaikka olen paikalle saapunut ratsastusta opettamaan.
VastaaPoistaRatsastus on perinteisesti ollut hevosen "työ" vaikka kun asiaa ajattelee, sehän ei itse tätä työtä ole itselleen valinnut, sen on ihminen tehnyt sen puolesta. Perinteisesti ihminen myös päättää hevosen elämässä melkein kaikkesta; missä se asuu, milloin ja miten se liikkuu, paljonko ulkoilee ja kenen kanssa, milloin ja mitä syö jne. Kun hevoselle annetaan vapaus päättää edes jostakin, vaikkapa siitä milloin se syö (vapaa ruokinta) tai milloin se liikkuu (pihatto), sillä voi olla merkittäviä seurauksia hevosen mielenterveydelle. Ratsastuksesta päättäminen on tämän asian viemistä vielä astetta pidemmälle. Se ei ole kuitenkaan yleensä sellainen asia johon päädytään ihan päivässä tai kahdessa, vaan se on pitkällisen prosessin tulos kuten tuossa jo kurssihevosen omistaja kertoikin.
Kiitos kirjotuksesta, aina mielenkiintoista lukea oppilaiden prosesseista. Ei ollut tuo tunti ehkä ihan sitä mitä tulit hakemaan kurssilta alunperin, mutta jotakin siitäkin kuitenkin taisit saada irti vaikka jouduitkin omalta mukavuusalueelta aika kauaksi. Seuraavana viikonloppuna olikin sitten taas ihan eri settiä!
Kiitos kommentista! Ei tosiaan ollut ihan sitä, mitä odotin - tai no, kun Urhoa ei saatu mukaan niin tiesin jo, että ihan perinteistä menoa ei olisi tiedossa.
PoistaUrhon poisjäänti harmitti kovasti, mutta päätin ottaa asian kuitenkin mielen avartamisen ja uudenlaisten juttujen oppimisen kannalta. Koskaan ei etukäteen tiedä, mitä tulee oppineeksi! Jonakin päivänä voin tarvita tätäkin oppia.
Viime viikonlopun kurssi oli tosiaan sitten taas ihan erilaista ja alla täysin erilainen hevonen. Olisi ollut kiva päästä tämänkin viikonlopun kurssille, mutta elämä on.
Pakko sanoa näin aikuisena bloggaajana ja pääasiassa aikuisten kirjoittajien blogien lukijana, että tällainen avoin keskustelu, vaikkei kaikki samaa mieltä olekaan, on aivan sitä parasta antia, mitä blogimaailma tarjoaa!
VastaaPoistaTodellakin! Tämäkin keskustelu on pannut oikein tosissaan miettimään, mitä itse tästä asiasta tosiaan ajattelen. On aina hyvä kuulla mielipiteitä eri näkökulmista.
PoistaIhanaa tämä keskustelu! :) Ja sellaisella hyvällä asenteella. Ja kiitos omistajalle asian selventämisestä.
VastaaPoistaMinähän jouduin Taavin kanssa turvautumaan kaikenlaisiin erikoisjuttuihin ja kyselemään sen mielipiteitä paljonkin. Ja koko hevonen avautui minulle paljon paremmin, kun otin sen mielipiteen huomioon.
Ripen kanssa minä määrään enemmän, mutta se saa kyllä palkkaa ja kiitosta, kun toimii toivotusta tai yrittää suorittaa tehtäviä. Ja kyllä silläkin on oikeus esittää mielipiteensä ja se myös niitä esittelee. :D
On tosiaan kiva keskustelu ja hyvä, että omistaja tuli selventämään asioita. En edes tiennyt näitä kaikkia taustoja itsekään.
PoistaHevosen mukaanhan tekeminen pitää muokata. Juuri tällaisten erityistapausten kanssa tuollainen laajamittaisempi mielipiteen kysely on varmasti paikallaan.
Minäkinhän kyllä annan ponini melko vapaasti kertoa mielipiteensä, mutta en välttämättä aina kuuntele sitä... Eilen käytiin pitkästä aikaa ohjasajolenkillä enkä nähnyt mitään pahaa siinä, että annoin ponin aika pitkälti valita suunnan. Se halusikin aika pitkän lenkin.