Minun ponini on sellainen kiva poni, joka tulee aina tarhassa vastaan (usein vauhdilla), on kiltisti hoitaessa ja lähtee oikein mielellään hommiin.
 |
| Jalat eivät ole oikeasti noin vinot, vaan poni seisoo epätasaisella alustalla hassusti. Kuva on kuitenkin muuten kiva. |
Tämä uusi poni on päättänyt, että entinen bestis ei saa olla Ruusan tarhassa oikein missään eikä ainakaan ruoka-aikaan. Väkivaltaiseksi äitynyt tarhakiusaaminen päättyi samaan tapaan kuin vakavat koulukiusaamistapauksetkin usein: uhri joutui muuttamaan. Onneksi vain naapuritarhaan emänsä ja pikkusiskonsa luo.
Hommassa oli etnisen puhdistuksen makua, sillä vuonohevosen siirryttyä kaltaistensa seuraan rauha on ollut Ruusan tarhassa taas maassa. Tai sitten tuhma-Ruusa ei vaan uskalla ryttyillä vahvaluontoiselle pomoruunalle (joka on muuten rodultaan wpb).
Hommassa oli etnisen puhdistuksen makua, sillä vuonohevosen siirryttyä kaltaistensa seuraan rauha on ollut Ruusan tarhassa taas maassa. Tai sitten tuhma-Ruusa ei vaan uskalla ryttyillä vahvaluontoiselle pomoruunalle (joka on muuten rodultaan wpb).
Yleisesti ottaen Ruusa-ponin kiukkuilu tarkoittaa ongelmia, yleensä kipua yhdessä tai useammassa ruhonosassa.
Yleisesti ottaen koen tuntevani ponini melko hyvin. Mutta esikoistaan odottavan Ruusan mielenmaisema on minulle yllättävän vieras.
En tiedä, onko se kipeä vai vain raskaana. Vai aiheuttaako tiineyden tämä vaihe fyysistä epämukavuutta. Kuten tunnettua, epämukavuutta Ruusa ei ole kovin hyvä sietämään ilman tiineyshormoneitakaan.
Vaikka oireet viittaavat vatsan seudulle, ponin takavatsa ei ole kipristellyt eikä se ole vaikuttanut erityisen aralta. Mahakipuinen Ruusa on yleensä potkun uhalla kieltänyt vatsansa kopeloinnin.
 |
| Joku, jota ei paljon kiinnosta. |
En tiedä, onko se kipeä vai vain raskaana. Vai aiheuttaako tiineyden tämä vaihe fyysistä epämukavuutta. Kuten tunnettua, epämukavuutta Ruusa ei ole kovin hyvä sietämään ilman tiineyshormoneitakaan.
Vaikka oireet viittaavat vatsan seudulle, ponin takavatsa ei ole kipristellyt eikä se ole vaikuttanut erityisen aralta. Mahakipuinen Ruusa on yleensä potkun uhalla kieltänyt vatsansa kopeloinnin.
Ihmiset, joilla on raskaana olemisesta omakohtaista kokemusta, ovat lohduttaneet. Eräs esimerkiksi kertoi saaneensa raskaana ollessaan itkupotkuraivarit kaupan murohyllyllä, koska siellä ei ollut oikeanlaisia muroja. Kohtauksen aikana hän itse oli seurannut tilannetta epäuskoisena aivan kuin itsensä ulkopuolelta.
En tiedä, itkettääkö Ruusaa, mutta kirjaimellisesti potkuraivarit se kyllä sai esimerkiksi maanantain kävelylenkillä. Kohti ei sentään potkinut.
En tiedä, itkettääkö Ruusaa, mutta kirjaimellisesti potkuraivarit se kyllä sai esimerkiksi maanantain kävelylenkillä. Kohti ei sentään potkinut.
Myös tänään tilannetta tarkastelemaan saapunut eläinlääkäri piti todennäköisenä, että kiukku on tiineyteen liittyvä. Kiukkuisuus ei ole siunatussa tilassa olevalle hevoseläimelle mitenkään tavatonta. Ponin yleisvointi on kuitenkin mielialanvaihteluita lukuun ottamatta ollut ihan hyvä.Eläinlääkärikäynnin alku oli ihan lupaava, sillä poni antoi ultrata vammajänteen ihan kiltisti. (Vammakohdassa näkyi kuulemma arpea ja pientä turvotusta, mutta ei enää varsinaista vammaa.)
Tiineysultra ei kuitenkaan juuri tänään sopinut Ruusalle. Hänen takapuoleensa ei tungettaisi kättä eikä siten myöskään ultraa.
Monien innovatiivisten ratkaisuyritysten jälkeen vaihtoehdot olivat vähissä, sillä ponin teutarointi aiheutti vaaraa niin ihmisten kuin sen itsensäkin terveydelle. Rauhoitukseen en viitsinyt ruveta, koska siinä on kuitenkin pikkuruinen luomisriski ja koska olin jo myöhässä töistä muutenkin.
Ennen kuin päätimme luovuttaa, poni ehti loikata päin niskaani (yritin pidellä toista takasta ylhäällä, jotta sen vastapari ei olisi osunut eläinlääkäriin). Niskarangasta kuului ilkeä rusaus ja niska on sen jälkeen vähän jomottanut, joten kävin illalla lääkärissä itsekin. Ratsastaa ei saa ainakaan viikkoon, koska riskiä uudesta rusauksesta ei kannata ottaa. Toivotaan, että ei tule pientä jomotusta kummempia oireita.
Ennen kuin päätimme luovuttaa, poni ehti loikata päin niskaani (yritin pidellä toista takasta ylhäällä, jotta sen vastapari ei olisi osunut eläinlääkäriin). Niskarangasta kuului ilkeä rusaus ja niska on sen jälkeen vähän jomottanut, joten kävin illalla lääkärissä itsekin. Ratsastaa ei saa ainakaan viikkoon, koska riskiä uudesta rusauksesta ei kannata ottaa. Toivotaan, että ei tule pientä jomotusta kummempia oireita.
Mutta tosiaan, Pullan elinvoiman tila jäi nyt todentamatta.
Eläinlääkärin mukaan sikiö on kolmen kuukauden iässä usein niin hankalassa paikassa, että sen voinnin tarkastaminen on kuitenkin hankalaa. Jos jotain on tiineydessä pielessä, ultraaminen ei todennäköisesti muuta tilannetta.
Toivotaan nyt kuitenkin, ettei ongelmia olisi.
Terveydentilasta toivottavasti kertoo laaja verenkuva, jonka tulokset tosin eivät ole vielä valmistuneet. Ultraustaistelun jälkeen Ruusa tarjosi eläinlääkärille vastusta vielä verikokeen otossakin. Yleensähän se ei kokeneena neulatyynynä moisesta jaksa tehdä numeroa.
Eläinlääkärin mukaan sikiö on kolmen kuukauden iässä usein niin hankalassa paikassa, että sen voinnin tarkastaminen on kuitenkin hankalaa. Jos jotain on tiineydessä pielessä, ultraaminen ei todennäköisesti muuta tilannetta.
Toivotaan nyt kuitenkin, ettei ongelmia olisi.
Terveydentilasta toivottavasti kertoo laaja verenkuva, jonka tulokset tosin eivät ole vielä valmistuneet. Ultraustaistelun jälkeen Ruusa tarjosi eläinlääkärille vastusta vielä verikokeen otossakin. Yleensähän se ei kokeneena neulatyynynä moisesta jaksa tehdä numeroa.
Ultraa yritetään uudelleen ehkä parin kuukauden päästä, jolloin sikiön näkee ultralla mahan läpikin. Ainakin tietää sitten, onko lopputiineyden ruokintalisä tarpeen vai ei.
Oletamme kuitenkin Pullan olevan yhä uunissa, sillä ainakaan kiimaa ei ole näkynyt. Ja jos Ruusa vastoin aiempia tapojaan jättäisi kiiman näyttämättä, tilanne ei orimaiselta ruunalta siltikään jäisi huomaamatta.
Oletamme kuitenkin Pullan olevan yhä uunissa, sillä ainakaan kiimaa ei ole näkynyt. Ja jos Ruusa vastoin aiempia tapojaan jättäisi kiiman näyttämättä, tilanne ei orimaiselta ruunalta siltikään jäisi huomaamatta.
Ja peukut pystyyn, ettei mommadzillavaihe ole täällä jäädäkseen. Kyllä ponin kanssa näinkin pärjää, mutta kivaa ei juuri ole. On se välillä ihanakin, mutta miksei alkutiineyden seesteisyys voinut kestää 11:tä kuukautta?
Minkähän tekosyyn minä keksisin murohyllyllä saamalleni hermoromahdukselle. Ei että raskaus on tekosyy. Enivei, sokerikuorrutetut riisimurot, tai niiden puute, suistivat radaltaan.
VastaaPoistaLuulen, että Rn tapauksessa kyse on raskaushormoneista. Harmi, ettei ultra onnistunut. Toisen kerran sitten. Joko pullalle on virallista nimeä mietitty?
Voihan sitä ihmiselle tietysti tulla kiukku jo vaikka ihan väsymyksestä tai muuten vaan. Ehkä ponillekin. Mutta uskoakseni raskaushormonit ovat ihan omaa luokkaansa. Omaa kokemusta tästä ei kuitenkaan ole.
PoistaKyllähän Pullalle on tietysti nimeäkin mietitty, mutta eikös se tuo huonoa onnea päättää nimeä ennen kuin on varsaa? Pitäähän se sitten katsoa ponille sopivaksi. Jotain G:llä alkavaa nimi joka tapauksessa on. Sekä Ruusan että sen emän viralliset nimet alkavat G:llä, eikä sekään ole sattumaa. Minusta on kiva tapa pitää sama alkukirjain tietyn emälinjan tuotosten nimissä.
Meidän (toivottavasti) tiine on taas itse aurinkoisuus. Ei haittaa kuulkaa mahan aluksen harjailu eikä mikään, yhtä hymyä ja autuutta koko mamma. Mammajumpalle lähdetään korvat hörössä ja kaviopaiseen puhkontakin bondas leidin seppään niin, että seppäkin äityi ihmettelemään hoitomyönteistä elikkoa. Näin ne on erilaisia! Meillä otetaan ultra noin 100 vrk kohdalla ulkokautta - eihän tässä enää mitään astutella ja toisaalta pitää alkaa varautua herpesrokote sarjaan.
VastaaPoistaRuusakin oli alkutiineydessä kovin onnellinen, mutta se meni ohi. Nyt on tämä lohikäärmevaihe.
PoistaIhan outoa, kun ei tiedä yhtään, mikä on normaalia ja mikä ei! Ruusan emän kanssa tiesin, koska olin tuntenut sen jo kahden aikaisemman tiineyden aikana, mutta Ruusan normaalia ei tiedä edes poni itse.
Herpes-rokotetta olen itsekin miettinyt, Ruusan emälle en sellaista antanut, kun tuttu eläinlääkäri sanoi, että tutkimusten mukaan siitä ei ole kauheasti apua. Olen kuitenkin miettinyt, pitäisikö Ruusalle silti ottaa rokotukset.
Meillä Vihru oli edellisenkin tiineyden ajan sellaisessa halinalle-moodissa lähes koko ajan, tai vaihtoehtoisesti tuijotteli taivaanrantaan. Mitään äkäpussivaihetta ei onneksi tullut missään vaiheessa. Ja sama kiltti ja ystävällinen meno jatkui varsomisen jälkeen. Toivottavasti Ruusankin kiukku laantuu, jos ei muuten, niin viimeistään varsomiseen. Helpottaa varsan kanssa elämistä.
VastaaPoistaRuusan emälläkään ei ollut mitään äkäpussivaihetta. Tai oli, mutta sen syyksi paljastui mahahaava. Siksi vähän mietin, olisiko mahassa kuitenkin jotain, vaikka muuten ei olekaan sellaisia Ruusalle tyypillisiä mahaoireita. Verikokeet olivat onneksi aivan ok eli mitään tulehdusta ei ainakaan ole.
PoistaTäytyy tosiaan toivoa, että ponin mieliala paranisi. Ei se nyt tosiaan ihan koko aikaa kiukkuiselta näytä. Kieltämättä olen jo aiemmin miettinyt, millainen mommadzilla Ruusa on varsan kanssa, koska kun naapuritarhan varsa ekoja kertoja otettiin tarhasta ulos, Ruusa oli ihan tolaltaan. Toisaalta Ruusa on aina ollut niin ihmisten perään, että tässäkin tilanteessa on vaikea uskoa, että se ei antaisi ihmisten hoitaa varsaansa.
Ainakin Ruusa näyttää todella hyvältä ja rehevältä. Varmasti hormoonit vaikuttavat mielentilaan. Omakohtaista kokemusta on vain omista raskauksista (ei hevosen) ja todellakin oli näitä lohikäärmekausia :)
VastaaPoistaToivotaan, että tämä kiukkukausi menisi ohi! Aika raskasta jos sitä jatkuu seuraavat 8 kk...
PoistaMutta juu, Ruusa on ollut loppukesästä aika hienossa näyttelykunnossa, harmi kun en voinut viedä näyttelyyn. Välillä olen kauhistellut sen pullukkaa olemusta, mutta kyllä sillä kylkiluut kuitenkin tuntuvat.
Muistan yhden muuten kiltin ja ystävällisen tamman, joka oli tiineenä karmea kiukkupussi. Ei sietänyt oikein ketään muuta hevosta lähellään (vaikka oli aikaisemmin tarhannut monenkin kanssa sujuvasti) ja myös ihmisille näytti tosi hapanta naamaa. Olin tuolloin tallilla viikonlopputöissä ja tuo tamma puri minua ihan oudoissa tilanteissa, esimerkiksi tarhaan viedessä tai heiniä antaessa. Näin jälkeenpäin ajateltunakaan ei vaikuttanut mahahaavaiselta, koska antoi kuitenkin koskea mahaa tavalliseen tapaan jne. Varsan syntymän jälkeen tamma normalisoitui.
VastaaPoistaOlen kyllä yhä enemmän vakuuttunut siitä, että tämä on tiineyteen liittyvää, koska Ruusakaan ei tosiaan arista vatsaa. Ja yleensä jos sillä on maha ollut kipeänä niin potkulla on uhannut heti jos olen ajatellutkaan koskea tiettyihin kohtiin.
PoistaEilen poni oli kovasti rapsutuksia vailla. Vuonis, jota se rupesi potkimaan, oli sen rapsuttelukaveri joten nyt sillä ei ole sellaista. Ruuna ei oikein ole kupsutteluhenkinen.