Tapahtui kesän alussa: menin pitkästä aikaa tunnille Fritzillä ja kun tuli aika lähteä harjoitusraviin, yhtäkkiä tajusinkin osaavani istua siellä. En pomppinut eikä mitään! Hevonenkin puksutteli menemään melko kootussa muodossa. Yhtään ei painanut ohjalle tai yrittänyt muutakaan vilunkipeliä voidakseen venyä spagetiksi. Kun tuli aika veriviholliseni laukan, sama meno jatkui siinäkin!
Sillä kerralla ei tullut mitään kuvatodisteita. Ajattelin, että ei se mitään, seuraavalla kerralla tulee vieläkin timanttisempaa matskua. No ei tullut. Sellaisesta menosta en tosiaan halunnut mitään muistoja.
Olen aina kuvitellut olevani pessimisti ja kyynikko, mutta ilmeisesti olenkin melkoinen optimisti. Tämänviikkoiselle tunnille nimittäin kaikesta huolimatta lähdin vakuuttuneena siitä, että saisin videota, jossa hevonen liikkuisi kaikissa askellajeissa kauniisti ja minä istuisin kuin kuningatar sekä näyttäisin pätevältä ratsastajalta.
Tunnin päätteeksi toivotunlainen kuvamateriaali kuitenkin loisti muistikortilla etupäässä poissaolollaan. Wannabe-ratsastajan kehossa oli tunnin aikana yhtäällä vakavia voimantuotannollisia ja -suuntauksellisia ongelmia. Lopputunnista sentään sujui jo vähän paremmin.
Sillä kerralla ei tullut mitään kuvatodisteita. Ajattelin, että ei se mitään, seuraavalla kerralla tulee vieläkin timanttisempaa matskua. No ei tullut. Sellaisesta menosta en tosiaan halunnut mitään muistoja.
Olen aina kuvitellut olevani pessimisti ja kyynikko, mutta ilmeisesti olenkin melkoinen optimisti. Tämänviikkoiselle tunnille nimittäin kaikesta huolimatta lähdin vakuuttuneena siitä, että saisin videota, jossa hevonen liikkuisi kaikissa askellajeissa kauniisti ja minä istuisin kuin kuningatar sekä näyttäisin pätevältä ratsastajalta.
 |
| Videokaappaus tiistaiselta tunnilta. Ei oikein pysy vastikään löytynyt ryhti Fritzin selässä! |
 |
| Menin taas kyljestä ihan mykkyrään ja tunsin sen itsekin, mutta en kyennyt korjaamaan. |
Yksi mahdollinen selitys vaikeuksille voi olla se, että jälkikäteen tajusin suorituksen olleen varsin anaerobinen. Tällä en viittaa niinkään harjoituksen tehoon vaan etupäässä siihen, että eipä tainnut tulla taas pahemmin hengiteltyä.
Kun en hengitä, jäykistyn hartioista ja käsi menee kipsiin. Silloin ei ole kivaa sen enempää ratsastajalla kuin ratsullakaan.
Ei ole helppo ylläpitää uusia oppeja - etenkään Fritzin kanssa.
Jostain syystä nimittäin juuri Fritz saa palikkani totaalisesti pois paikoiltaan. Sitkeästi niitä kuitenkin yritän sysiä takaisin.
Kun en hengitä, jäykistyn hartioista ja käsi menee kipsiin. Silloin ei ole kivaa sen enempää ratsastajalla kuin ratsullakaan.
Ei ole helppo ylläpitää uusia oppeja - etenkään Fritzin kanssa.
Jostain syystä nimittäin juuri Fritz saa palikkani totaalisesti pois paikoiltaan. Sitkeästi niitä kuitenkin yritän sysiä takaisin.
Vaikka kehitys on kieltämättä ollut jonkin verran (ehkä sata kertaa) hitaampaa kuin alun perin kaavailin, kyllä sitä kuitenkin vähitellen tapahtuu.
Todisteeksi laitan kaksi videota. Ylempi on laukkaharjoituksista tämän viikon tunnin lopusta, jolloin alkoi jo sujua. Alempi video on vastaavasta treenistä maaliskuulta 2015.
Linkki videoon
Alempaa videota en ole aiemmin kehdannut julkaista. Lienee tarpeetonta selittää, miksi näin.
Linkki videoon
Tästä pääsemmekin viimein otsikon aiheeseen.
Laukkaa on tässä runsaan 1,5 vuoden aikana tahkottu urakalla. Laukannosto on minulle edelleen suuri kompastuskivi (aiheesta enemmän runsaan vuoden takaisessa päivityksessä), mutta on tässä jotain tulostakin alkanut tulla.
Nimittäin siinä, missä laukka ennen oli hirveä mörkö, nyt se onkin yhtäkkiä se askellaji, jossa minun on Fritziä helpoin ratsastaa! Tai no, sanotaanko että vähiten vaikea.
Myönteinen ajattelu kuulemma siivittää parempiin oppimistuloksiin, joten jatketaan sillä linjalla:
Näemmä se harjoitusravi-istunta, joka minusta nyt tuntuu kauhealta pomppimiselta ja hölskymiseltä (ylempi video), näyttää kuitenkin paremmalta kuin se istunta, joka vielä vuosi sitten tuntui omaan takamukseen jos nyt ei ihan kuningattaren niin vähintään rinsessan patsastelulta (alempi video).
Näemmä se harjoitusravi-istunta, joka minusta nyt tuntuu kauhealta pomppimiselta ja hölskymiseltä (ylempi video), näyttää kuitenkin paremmalta kuin se istunta, joka vielä vuosi sitten tuntui omaan takamukseen jos nyt ei ihan kuningattaren niin vähintään rinsessan patsastelulta (alempi video).
´
Kehitystä on tapahtunut asenteessakin: Enää en täysin masennu yksittäisestä pieleen menneestä ratsastuksesta. Totean vaan, että ei ollut tänään Minnan päivä. Harmittaahan se, mutta sitä sattuu.
 |
| Harjoitusravia. |
Kehitystä on tapahtunut asenteessakin: Enää en täysin masennu yksittäisestä pieleen menneestä ratsastuksesta. Totean vaan, että ei ollut tänään Minnan päivä. Harmittaahan se, mutta sitä sattuu.
Jonakin päivänä minä vielä opin. Jos olen kerran saanut Fritzin hyväksi niin vielä joskus onnistun siinä uudelleen ja pitkäkestoisemmin. Siihen asti taon päätäni seinään. Onneksi se seinä on jo alkanut vähän pehmetä.
 |
| Ohjastuntuman tasaisuudessa olisi "vähän" parantamisen varaa... Ei ihme, ettei Fritz ollut kovin tyytyväinen. |
Huikea ero noitten kahden videon välillä! Kehitystä on tullut todella paljon! Kertakaikkiaan!
VastaaPoistaKiva, että muutkin ovat sitä mieltä! Ei tämä nyt sentään niin suoraviivaisesti ole mennyt, että ennen oli aina yhtä huonoa ja nyt on aina yhtä hyvää, vaan välillä on mennyt aiemminkin hyvin ja nytkin menee välillä ihan umpisurkeasti. Mutta kuitenkin yleistunne on, että eteenpäin on menty.
PoistaVoi video, miten arvokasta materiaalia! Kehitystä on tapahtunut hurjasti! Ja samaan tahtiin kun kehittyy ja jokin alkaa tuntua helpommalta ja/tai sujua ilman kokoaikaista pinnistelyä, nousee oma vaatimustasokin. Alkaa aistia aina uusia palasia jotka eivät ole ihan kohdallaan. Masentavaa :D
VastaaPoistaOlen ennenkin sanonut, mutta susta paistaa hyvällä tavalla napakampi ote ja asenne ratsastamiseen ja ratsusi hallintaan. Uudella videolla se joo lörähti pitkäksi kun siirsit raviin, mutta sait sen neljännesympyrän aikana taas takaisin takajaloilleen. Vanhalla videolla taas tuntui kestävän kierrostolkulla ennen kuin edes yritit painokkaammin pyytää hevosta ryhdistäytymään, ja ryhtiä riitti vain muutaman askeleen ajan.
Uskon että jos sut työnnettäisiin kuukauden ratsastusleirille jossa tahkoaisit tunnin tai pari päivässä silmän alla, olisi tulokset huikeita. Niin paljon olet pystynyt tällä melko harvalla (?) opetustahdillakin kehittymään.
On tosiaan arvokasta säilyttää noita vanhojakin videoita, jotka silloin olisi mieluummin hävittänyt. Tuonkin olin kuitenkin ladannut youtubeen eli harkinnut sen julkaisua, mutta jättänyt sitten sikseen. Muistaakseni olin todella järkyttynyt kuvamateriaalista, koska minusta oli selässä tuntunut, että homma oli mennyt ihan ok.
PoistaOn varmasti tapahtunut kehitystä nimenomaan sen oman asenteen kanssa. Ei se nyt kuitenkaan valitettavasti ihan niinkään mene, että nytkään aina saisin Fritzistä otetta. Tälläkin tunnilla se huonosti mennyt osuus oli nimenomaan sellaista, että hevonen löntystelee kierroskaupalla löysänä ja minä vain ähkin, kun mitään ei tapahdu. Mutta siksihän käyn tunneilla, että ope huomauttaa tällaisista. Eikä se löysyyskään ole enää ihan noin hirveää kuin tuolla vanhalla videolla, jossa näyttää kuin hevonen olisi keskeltä katki, kun selkä ei ole käytössä yhtään.
Olisi kyllä hienoa kun pääsisi useammin tunneille, tänä vuonna tahti on ollut sellaista max. joka toinen viikko. Kevään vaan kävin etupäässä Veeralla, joten Fritzillä en ole monta kertaa tänä vuonna ratsastanut.
Joku 15 vuotta sitten minulla oli kesän ajan mahdollisuus käydä yksityistunneilla kolmesti viikossa vaativan tason hevosella. Koskaan en ole ollut kovin tasokas ratsastaja, mutta sen kesän jälkeen olin kuitenkin vahvaa heB-tasoa. Sittemminhän taso 10 vuoden ajan vain laski, kun ratsastin 10 vuotta ilman opetusta. Siksi tuntuu, että kehitys on ollut niin hidasta, kun olen pyrkinyt takaisin sille tasolle missä ennen olin. Paljon on ollut poisoppimista niistä 10 vuoden aikana kehitetyistä virheistä...
Mulle sanottiin kerran, että yhden päivän epäonnistuminen ei poista toisen päivän taitoa - yksi epäonnistunut ratsastustunti ei siis poista sitä, mitä on jo oppinut ja näyttänyt osaavansa. On takapakkikin aina mahdollista, mutta mua tuo ainakin auttaa, jos joku huono tunti jää kaivelemaan :)
VastaaPoistaHyvä pointti ja hyvin sanottu!
PoistaMinusta ainakin tuntuu, että aina kun luulee, että jonkun asian on oppinut niin yhtäkkiä se vanha virhe pukkaakin pintaan. Mutta viimein olen alkanut tajuta, ettei hyvilläkään ratsastajilla mene aina hienosti.
Ja tuon viime tunnin jälkeen Mia eli opettajani totesi, että se, että huonosti alkaneen tunnin lopuksi saa homman toimimaan, on paljon opettavaisempaa kuin se, että alusta asti menisi hienosti.
En tiedä, miten suhtaudut tällaisten nimettömien huutelijoiden kommentteihin, mutta muutama ajatus videoista:
VastaaPoistaKehitystä on tapahtunut paljon ja ylävartalosi on rauhoittunut hurjasti. En tiedä, miten olet sitä työstänyt, mutta omaan silmään näyttäisi, että lonkkien liikkuvuuden ja rentouden lisääminen saattaisi ratkaista ylävartalonkin ongelmia. Kun liike häviäisi lonkkien suurempaan joustoon, et ehkä tuntisi enää tarvetta ylävartalon jännittämiseen, kun liike ei pyrkisi ulos selän muljumisena.
Ihan samaa olen itse ajatellut. Jouston pitäisi tietenkin tulla lonkasta ja vieläkään en saa lonkkaa riittävän rennoksi, että tämä onnistuisi.
PoistaOlen yrittänyt hieronnassa käymällä ja venyttelemällä saada lonkkia avattua, mutta tekemistä siinä vielä kyllä olisi. Etenkin vasen lonkka on ollut pari kuukautta tavallistakin enemmän jumissa niin, että sitä on juilinut ihan tavallisessakin elämässä. Voi olla, että tilanne vaatisi esimerkiksi kiropraktikon käsittelyä.