Kerrankin hyviä uutisia, kaksin kappalein

Otsikon mukainen tilanne kohdattiin perjantaina, kun eläinlääkäri saapui ultraäänilaitteineen rimpulan kotitontille. 

Ensinnäkin varsaprojektin välitavoite numero kaksi on saavutettu. 

Pulla on siis yhä uunissa ja kaikki näyttää siltä kuin pitääkin! (Pulla taitaakin nyt olla jonkinlainen työnimi. En keksi mitään niin hienoa kuin Jenny.) Vai pitäisikö puhua välitavoitteesta numero kolme, jos ensimmäisenä tavoitteena voisi pitää astutuksen onnistumista? 

Niin tai näin, vielä pari kuukautta on tiineydessä aikaa, jona mitä vaan voi noin vaan tapahtua. Jos Pulla on matkassa vielä syyskuussa, voi alkaa hengittää tässä suhteessa vähän vapaammin (kunnes tulee aika panikoida varsomista).

Valitettavasti en saanut Pullasta kuvaa, koska minulle lankesi merkittävä tehtävä ultrausvempeleen kannattelijana. Kuitenkin laitteen takapuolelta käsin kurkotellen ehdin hiukan nähdä näytöllä alkion sykettä. (Tähän sydänhymiö.)

Koska liikuntalupa saatiin, lähdimme heti kävelylle, tekeehän kävely hyvää sekä keuhkoille että jännevammalle. Maisemat ovat aika kivat. Laidun on yhden naapuritalleista.

Eikä tässä vielä kaikki. Sen lisäksi, että ponin on edelleen tiine, sillä todennäköisesti ei ole kaviokuumetta! 

Pulssit ovat palanneet normaaleiksi, mikä tarkoittaa että eläinlääkäri tuntee kinttua kopeloidessaan normaalin pulssin ja ponitäti ei tunne mitään. Koska oireet alkoivat niin äkillisesti vuolun jälkeen, on hyvin todennäköistä, että ne liittyvät mekaaniseen, eivät aineenvaihdunnalliseen rasitukseen. 

Kun pyysin eläinlääkäriä vilkaisemaan diagnoosinsa vahvistukseksi Ruusan kavionpohjia, hän totesi, että näky selittää oireet. Kavioissa on nimittäin hyvin olematon holvi, mistä seuraa, että poni kävelee anturoillaan. Tämä yhdistettynä karkeahkopohjaiseen elinympäristöön ja vielä lämpimään säähän riittää aiheuttamaan sekä arkomista että kaviopulssien tykytystä.

Vanha kuva. Pahoittelen kännykkälaatua, ei ole mitään uusia järkkärikuvia. Poni on kyllä paksussa kunnossa!

Eläinlääkärin lopputulema oli sama kuin mihin olin jo oma-aloitteisestikin päätynyt: "laita sille kengät". Jos poni jatkaa paljasjalkaelämää, uhkana on mekaaninen kaviokuume.

Saman tien soittelinkin läpi kaikki kengittäjät, joiden työn jälkeen olen ollut tyytyväinen. Kumpikin jopa soitti takaisin. Ihan välitöntä ajanvarausta en saanut, mutta ensi viikolla voisi olla saumaa.

Vaikka ponilla ei todettukaan akuuttia kaviokuumetta, se ei ihan vielä pääse pikkutarhastaan. Eläinlääkärin mielestä kannattaa laajentaa ponin elintilaa vasta, kun sen kavionpohjia suojaa rauta. 

Sitäpaitsi pakkolevolla on ollut hyvin suotuisa vaikutus jännevammaan (eli jänteen turvotus on lähes kokonaan kadonnut). Voi siis olla, että suljen ponia pikkutarhaan osaksi vuorokautta myös sitten, kun se kavioiden puolesta saa vaellella isommassa tilassa. 

Vasemmalla tilanne päivänä, jona havaitsin jännevamman, ja oikealla tilanne nyt. Oikeanpuoleisessa kuvassa jalka on vähän hassussa asennossa, koska poni on siinä juuri kävelemässä, mutta kyllä ero silti näkyy.

Vaikka kaviokuumetta todennäköisesti ei olekaan niin normaaliin elämään palataan toki varovasti asteittain. Ponin lihavuuskunto on sellainen, että sen ravinnonsaantia joutuu todennäköisesti ainakin loppukesän rajoittamaan.

Ennen kengitystä poni saa nyt viettää lähes 24/7 nimenomaan pikkutarhassa, sillä toisen karsinassa vietetyn yön jälkeisenä aamuna se köhi. 

Voi olla, että kyseessä oli sisätilan ja oljen yhteisvaikutus. Jos poni nyt tosiaan ensi keväänä varsoo, pitänee miettiä perinteisen oljen korvaamista varsakarsinassa esimerkiksi hampulla. En tiedä, miten hyvin hamppu sopii varsan syntymäpediksi, mutta ainakin kuvissa sen rakenne muistuttaa olkea.

P.S. Ennen kuin kukaan ehtii näpäyttämään jännevamman oikeaoppisesta hoidosta, myös alkuperäinen suunnitelma ponin elosta isossa aitauksessa sai eläinlääkärin siunauksen. Jännevamman hoidossa kun on kaksi tapaa: pikkutarha ja vähitellen lisääntyvä kävelytys tai "ei tehdä mitään". Kummallakin tavalla on saatu tuloksia. Minä valitsin "ei tehdä mitään" -vaihtoehdon (paitsi että onhan jalkaa kylmätty kuitenkin) ponin pääkopan takia, kun se ei jalkaa ole ontunutkaan.