Näyttelyssä ihan vaan turistina

Lauantaina pääsi käymään niin, että olin welsh-näyttelyssä ihan turistina! Ei ollut ponia narun päässä eikä yhdistysvelvoitteita. Tämä oli hyvin erikoinen kokemus enkä edes muista, milloin niin olisi viimeksi käynyt. Ehkä 2000-luvun alussa?

Voin suositella muillekin, ainakin vaihteluna. Sai tehdä mitä huvitti ja lähteä heti kun ei huvittanut enää. Paikallekin saavuin akateemisen vartin periaatetta noudattaen ja suurimman osan mountiluokista missaten, enkä edes yhtään hävennyt. (Pitemmän päälle kyllä tykkään eniten käydä ponin kanssa.)

Tämä kaunokainen oli lauantain eli nuoriso-osaston tähti tällä kertaa, ja niin muuten myös viime kerralla. Se on 3-vuotias C-sektion tamma Brohedydd Gold Lace. 

Koska sain tehdä ihan mitä huvitti, tein samaa kuin mitä yleensä muutenkin teen (ilman ponia) eli änkesin kameroineni kehän sisäpuolelle. Siellä sitten kökötin näyttelyn viimeiseen pisaraan asti, söin salmiakkia huomattavasti enemmän kuin ihmisen verenpaineelle olisi terveellistä ja seurustelin muiden näyttelykävijöiden kanssa. Myös muurinpohjaletun söin, se on Orivesi-näyttelyssä perinne. Marttojen paistamaa, käsittääkseni.

Mahtava päivä oli. Ei paljonkaan edes satanut.

Olisin jatkanut samaa menoa tänäänkin, vaan jouduin rahanansaintapuuhiin. Toisaalta tämä ei suuresti haitannut, sillä mielestäni sunnuntai on työpäivistä paras, eikä vähiten sunnuntailisien vuoksi. 

Näyttelyn toiseksi paras nuori oli wm-tamma Cloudberry Marigold.

Kyllä taas tajusi senkin, miten paljon ponitätikin kaipaa lajitovereiden seuraa. Mahtavuutta oli siis tavata muita welsh-tätejä lajityypillisessä ympäristössä. (Setiä ei tällä kertaa juttusille asti löytynyt.)

En ole enää varma, kumpi on näyttelyreissuissa tärkeämpää, ponien vai ponitätien näkeminen. (Siis jos ei ole omaa tai muiden henkilöiden ponia esitettäväksi.) No joo, olisihan poninäyttely aika erikoinen tapahtuma ilman niitä poneja. Sitäpaitsi poneistahan siellä enimmäkseen tulee juteltua. 

Tästä tykkäsin kovasti itse. 1-vuotias cob-tamma Goldriver Great Love.

Mitä poneihin tulee, hienoja poneja oli siellä. Osanotto on kyllä hiipunut. Kuulin, että näin vähän poneja on osallistunut viimeksi 2001.

Täytyy sanoa, että kun näin tämän wpb:n, alkoi melkein harmittaa, etten keväällä jäänyt odottamaan Aqua Marinin siemenlähetystä:

1-vuotias wpb-tamma Adorable Carnation. Ponin ravin hienous ei välttämättä aivan avaudu tästä kuvasta.

Pikkuisen on hieno 1-vuotias tuo Aqua Marinin tytär! Jostain syystä se ei kuitenkaan ollut tuomarin mielestä kahdesta wpb-nuoresta se parempi. Sellaista se on näyttelyssä, tuomarin ääni ratkaisee eikä kehän laidan tätien.

Koska olin kameran kanssa liikenteessä hupimielellä, kuvamateriaali oli mielestäni parempaa kuin tilaustyöhommissa.

Jottei tässä nyt kuitenkaan liikaa pääsisi paukuttelemaan henkseleitä niin käsittelyvaiheessa taitavasti sössin kuvat. Värit ovat pyllyllään, ei siitä mihinkään pääse. Toivottavasti kenenkään silmät eivät hajoa.

Värit eivät näyttäneet hyvältä kuvankäsittelykoneen ruudulla eivätkä ne näyttäneet hyvältä myöskään työkoneella. Ne näyttivät kuitenkin eri näytöillä eri tavalla vääriltä. Kotimonitori kaipaisi kipeästi kalibrointia.

1-vuotias B-welsh-ori Larkhill's Monarch on aika söpöliini! Valitettavasti kuva ei tee oikeutta senkään liikkumiselle.

Pyllyväreistä huolimatta laitoin tähän nyt kuitenkin kuvan jokaisen sektion parhaasta nuoresta. Tuleepahan jotain käyttöä näillekin.

Pyhästi lupaan, että seuraava teksti kertoo jostain muusta kuin näyttelyistä. Tämä nyt vaan on tätä aikaa vuodesta. Menkää kaikki muutkin näyttelyihin, niissä on kivaa.

Paras wpb oli 3-vuotias tamma Fountainland´s Ice Queen.