sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Näyttelyssä ihan vaan turistina

Lauantaina pääsi käymään niin, että olin welsh-näyttelyssä ihan turistina! Ei ollut ponia narun päässä eikä yhdistysvelvoitteita. Tämä oli hyvin erikoinen kokemus enkä edes muista, milloin niin olisi viimeksi käynyt. Ehkä 2000-luvun alussa?

Voin suositella muillekin, ainakin vaihteluna. Sai tehdä mitä huvitti ja lähteä heti kun ei huvittanut enää. Paikallekin saavuin akateemisen vartin periaatetta noudattaen ja suurimman osan mountiluokista missaten, enkä edes yhtään hävennyt. (Pitemmän päälle kyllä tykkään eniten käydä ponin kanssa.)

Tämä kaunokainen oli lauantain eli nuoriso-osaston tähti tällä kertaa, ja niin muuten myös viime kerralla. Se on 3-vuotias C-sektion tamma Brohedydd Gold Lace. 

Koska sain tehdä ihan mitä huvitti, tein samaa kuin mitä yleensä muutenkin teen (ilman ponia) eli änkesin kameroineni kehän sisäpuolelle. Siellä sitten kökötin näyttelyn viimeiseen pisaraan asti, söin salmiakkia huomattavasti enemmän kuin ihmisen verenpaineelle olisi terveellistä ja seurustelin muiden näyttelykävijöiden kanssa. Myös muurinpohjaletun söin, se on Orivesi-näyttelyssä perinne. Marttojen paistamaa, käsittääkseni.

Mahtava päivä oli. Ei paljonkaan edes satanut.

Olisin jatkanut samaa menoa tänäänkin, vaan jouduin rahanansaintapuuhiin. Toisaalta tämä ei suuresti haitannut, sillä mielestäni sunnuntai on työpäivistä paras, eikä vähiten sunnuntailisien vuoksi. 

Näyttelyn toiseksi paras nuori oli wm-tamma Cloudberry Marigold.




Kyllä taas tajusi senkin, miten paljon ponitätikin kaipaa lajitovereiden seuraa. Mahtavuutta oli siis tavata muita welsh-tätejä lajityypillisessä ympäristössä. (Setiä ei tällä kertaa juttusille asti löytynyt.)

En ole enää varma, kumpi on näyttelyreissuissa tärkeämpää, ponien vai ponitätien näkeminen. (Siis jos ei ole omaa tai muiden henkilöiden ponia esitettäväksi.) No joo, olisihan poninäyttely aika erikoinen tapahtuma ilman niitä poneja. Sitäpaitsi poneistahan siellä enimmäkseen tulee juteltua. 

Tästä tykkäsin kovasti itse. 1-vuotias cob-tamma Goldriver Great Love.
Mitä poneihin tulee, hienoja poneja oli siellä. Osanotto on kyllä hiipunut. Kuulin, että näin vähän poneja on osallistunut viimeksi 2001.

Täytyy sanoa, että kun näin tämän wpb:n, alkoi melkein harmittaa, etten keväällä jäänyt odottamaan Aqua Marinin siemenlähetystä:

1-vuotias wpb-tamma Adorable Carnation. Ponin ravin hienous ei välttämättä aivan avaudu tästä kuvasta.



Pikkuisen on hieno 1-vuotias tuo Aqua Marinin tytär! Jostain syystä se ei kuitenkaan ollut tuomarin mielestä kahdesta wpb-nuoresta se parempi. Sellaista se on näyttelyssä, tuomarin ääni ratkaisee eikä kehän laidan tätien.

Koska olin kameran kanssa liikenteessä hupimielellä, kuvamateriaali oli mielestäni parempaa kuin tilaustyöhommissa.

Jottei tässä nyt kuitenkaan liikaa pääsisi paukuttelemaan henkseleitä niin käsittelyvaiheessa taitavasti sössin kuvat. Värit ovat pyllyllään, ei siitä mihinkään pääse. Toivottavasti kenenkään silmät eivät hajoa.

Värit eivät näyttäneet hyvältä kuvankäsittelykoneen ruudulla eivätkä ne näyttäneet hyvältä myöskään työkoneella. Ne näyttivät kuitenkin eri näytöillä eri tavalla vääriltä. Kotimonitori kaipaisi kipeästi kalibrointia.

1-vuotias B-welsh-ori Larkhill's Monarch on aika söpöliini! Valitettavasti kuva ei tee oikeutta senkään liikkumiselle.

Pyllyväreistä huolimatta laitoin tähän nyt kuitenkin kuvan jokaisen sektion parhaasta nuoresta. Tuleepahan jotain käyttöä näillekin.

Pyhästi lupaan, että seuraava teksti kertoo jostain muusta kuin näyttelyistä. Tämä nyt vaan on tätä aikaa vuodesta. Menkää kaikki muutkin näyttelyihin, niissä on kivaa.

Paras wpb oli 3-vuotias tamma Fountainland´s Ice Queen.



11 kommenttia:

  1. Kiitos kuvista! Ison näköinen tuo viimeinen wpb, oliko se iso vai hämääkö kuva? Minä niiiiin tahtoisin jatkossakin welshiponin mutta 160-senttisenä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se on iso. En ole seissyt ihan vieressä, joten en osaa sanoa, miten iso, mutta todennäköisesti kyllä ihan hevoskokoinen. Hämmentävintä on se, että molemmat vanhemmat ovat ponikokoisia! Luulen, että unelma 160-senttisestä wpb:stä on ihan mahdollinen. Cobeissahan niitä 160-senttisiä on enemmänkin.

      Poista
  2. Yhtä asiaa en welsheissä tajua: miksi tuollainen takakorkeus, mitä esim kuvien 1 ja 2 poneillakin näyttää olevan, tuntuu olevan niin... tyypillistä? Haluttua? Yritetäänkö poneille nimenomaan jalostaa tuollaista runkoa? Ainakin c ja d-sektioissa pistää usein silmään, niin mietin jos tähän olisi mahdollista saada jotain valotusta. Tätä ei varmaan tarvitse edes erikseen sanoa, mutta olen ihan welsh maallikko :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy myöntää, että en ole edes kiinnittänyt asiaan huomiota! Noissa kuvissa ponit seisovatkin vähän etujalat kuopassa, olisi pitänyt kuvankäsittelyssä kääntää niin että vuohiset olisivat samalla korkeudella.

      En tiedä, miksi on takakorkeita. Ei se nyt ainakaan tavoite ole, mutta ilmeisesti siitä ei rankaistakaan. Ehkä se on seurausta siitä ruumiinrakenteesta, jota tavoitellaan? A-, C- ja D-sektion welsheiltähän halutaan sellaista vähän s-muotoista sivukuvaa eli muhkeaa niskaa ja peppua, vähän kaarevaa selkää (notkoselkä ei ole tavoite, mutta eipä siitäkään moni tuomari rankaise).

      Poista
  3. Voi kun olisi tiennyt että olet myös siellä niin oltaisiin voitu moikata :D me olimme siellä lauantaina vuotiaan ruunan kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi harmi! Seuraavalla kerralla sitten!

      Poista
  4. Jestas miten hieno tuo viimeisen kuvan otus!!! Wau!

    Mun silmä ei erota pyllyvärejä, joten täydestä meni ainakin mulle. Hienoja kuvia väreineen kaikkineen. :)

    -Hanne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, etteivät pyllyvärit pistä liikaa silmään. Hienoja olivat kyllä molemmat part bredit. :)

      Poista
  5. Hi, did you get any photos of nr 37, Ågårdens Sea of Joy? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. I do have some photos of him yes. :)

      Poista
    2. Would you like to send them to me? :D
      katarinakjellman@hotmail.com

      Poista