Pulssi bongattu, väärässä paikassa

Viikko sitten kävi niin, että poni ei yhtäkkiä kyennyt ollenkaan kävelemään soratiellä.

Äkillinen jalattomuus, vaikka vain paikallinenkin, tietenkin saa välittömästi hälytyskellot kilkattamaan. Tällä kertaa kuitenkin hiljensin hälytyskellot toteamalla, että ponin kaviot olivat vain tunteja aikaisemmin kohdanneet vuoluveitsen. 

Koska ongelmaa ei ollut laidunolosuhteissa havaittavissa, jätin ponin sinne.

Mutta sitten, tietysti juhannuksena, ponin jalassa kättä vasten puski pulssi. Lähinnä pulssia tuntui oikeassa etusessa. Suljin välittömästi laitumen portin, mikä nostatti kavioeläimissä protestimielialaa.

Koska laidunnuksen radikaali rajoittaminen ei hävittänyt pulssia, panimme rakentaen.

Yksiöasukki. Sairastarha ei ole ehkä ihan niin pieni kuin kaviokuume-epäilyssä pitäisi olla, mutta emme raatsineet tehdä pienempää.

Ponista tuli siis toistaiseksi määrittelemättömäksi ajaksi yksiöasukki. Yksiö on siksikin, että herkät kaviot piti suojata töppösillä. Töppöset eivät istu niin hyvin, että haluaisin jättää ponin ne jalassa vapaaksi laajalle epätasaiselle metsäpohjalle. Ongelmien listalla on riittävästi mittaa ilman uutta jännevammaakin.

Päätin jo aikaa sitten, ettei Ruusaa enää panna sairastarhaan. Päätös oli ennen kuin epäilin kaviokuumetta. Jännevamman kanssa voi vähän ottaa riskiä ja katsoa, paranisiko se isossakin tarhassa, mutta kaviokuumeen kanssa ei leikitä. (Kieltämättä liikunnan rajoittamisella on ollut suotuisa vaikutus myös jänteelle.)

Keskelle pikkutarhaa petasin ponille olkipedin, että saa lepuutella mahdollisesti kipeitä kinttujaan vaakatasossa. Ja poni arvosti! Ensin se teki pahnalle makutestin ja sitten köllöttelytestin.

Siinä, missä itse ajoittain epäilen mahdollisesti kuolevani ahdistukseen ja stressiin, poni on suhtautunut vankeuteensa hämmästyttävän tyynesti. Toki se uutuudenviehätyksen jälkeen on alkanut vähän tylsistyä, mutta ei ole näyttänyt kovin stressaantuneelta.

Kun on tylsää, joka nurkka pitää tutkia.

Vaikka rimpulalle on tulossa perjantaina eläinlääkäri tiineysultran tiimoilta, kaviokuumeahdistuksen kourissa oli pakko soittaa joku tekemään tilannearviota heti arjen koitettua.

Eläinlääkäri puristeli rimpulan kavioita pihdeillä ja tarkkaili silmä kovana sen askellusta pienellä ympyrällä. Rimpula ei ymmärtänyt pienen ympyrän kävelemisen ideaa, mutta sai molemmista testeistä puhtaat paperit.

Eläinlääkäri ei siis pitänyt akuuttia kaviokuumetta kovin todennäköisenä selityksenä lievähkösti voimistuneille kaviopulsseille. Hänestä käsillä oleva tilanne vaikuttaisi johtuvan kavionpohjan herkkyydestä.

Annoin sille pallon. Se kiinnosti hetken.

Toisaalta Ruusan etukaviot ovat aika epätasaiset, sellaiset juovikkaat. Tämän vuoksi eläinlääkäri epäili, että ponilla saattaa olla lievä krooninen kaviokuume.

Tässä kohtaa on pakko käyttää ns. nuorisokieltä: WTF.

Olenko ollut niin huono poninomistaja, että ponilla on ollut ehkä vuosia kaviokuume, enkä ole sitä tajunnut? (Eivätkä sivumennen sanoen ponia syynänneet lukuisat eläinlääkäritkään.)

Jos Ruusalla on ollut aikaisempina laidunkausina kaviokuumetta, se on peittänyt sen hyvin. Pulssit ovat pysyneet piilossa. Näyttelyissä poni on liidellyt pokaalien arvoisesti. Jotenkin vaikea uskoa, että tämä onnistuisi akuutissa kaviokuumeessa. Talviaikaan arkomista on kyllä karkealla pohjalla välillä ollut, mutta ei tossut tai kengät jalassa.

Tallinpitäjän konsultoima kengittäjäkään ei heti uskonut krooniseen kaviokuumeeseen. Sen sijaan piti hyvinkin mahdollisena, että vuolu ja kosteaksi muuttunut sää ovat yhdessä olleet ponin kengättömille kavioille hankala yhdistelmä.

Kaverit käyvät välillä katsomassa, että ponilla on yksiössä kaikki ok.

Koska saapikkaat jalassa seisoskelu ei ole toistaiseksi hävittänyt pulsseja, päätin jatkaa tilanteen hoitamista kaviokuumeena. Päätin jopa varmuuden vuoksi ostaa ponille vähäsokerista Golden Grass -heinää, sillä tallin puolesta tulevasta heinästä korsirehusta ei ole analyysiä.

Hyvä suunnitelma muuten, mutta minulle myytiin aika lailla ei-oota. On kuulemma ollut kova menekki, kaviokuumeita pukkaa joka suunnassa. Myös muualla Euroopassa. Elokuussa vasta tulisi seuraava lasti. Koska kuitenkin oli hätätilanne, sain kuitenkin hankittua kolme 20 kilon pussia.

Golden Grasshan on aika lailla nimensä veroista ainakin hinnaltaan. Kultaheinää poni sai natustella nyt alkuun sisäruokinnassa, sillä tuskinpa kavioille tekee hyvää myöskään hautua 24/7 bootsien sisällä. Päivät Ruusa toki saa viettää ulkoilmassa.

Ponilla oli karsinassa riistakamera. Tällaista menoa oli kuvissa. (Kuiviketta vaan laitoin liian vähän, ei ollut tähän hätään kuin olkea.)

Ensimmäisen karsina-aamun jälkeen tuntui ihan kuin pulssit olisivat vähän vaimenneet. En ole kuitenkaan varma, johtuiko tämä a) tilanteen aidosta paranemisesta, b) toiveajattelusta vai kenties c) pienestä turvotuksesta, jonka seisottaminen on nostanut eristeeksi ponin jalkoihin.

Niin tai näin, maanantaina käynyt eläinlääkäri ei nähnyt tarpeelliseksi määrätä ponille kipulääkettä, koska se ei vaikuta kipeältä ja koska kaikenlainen lääkitseminen on tiineyden alkuvaiheessa riski. Riski on pieni, mutta se on.

Tämä oli suosikkini riistakameran kuvista. En tiedä, hinkkaako se päätä olkeen vai nukkuuko. 

Koska pulssi joka tapauksessa on jalassa jostain syystä, en voinut olla kysymättä mielipidettä vielä toiselta eläinlääkäriltä. Hän oli alkuun kipulääkkeen kannalla, mutta kävi sitten varovaiseksi, koska alkutiineys.

Joten päädyimme vanhan kansan konstiin: kylmäykseen.

Kaviota itseään ei tarvitse kuulemma upottaa jäähän, vaan riittää kun käärii kylmäpatjan sääreen. Silläviisiin viilentyy veri, joka sitten kavioon virratessaan viilentää oikeasta paikasta.

Tätähän olemme jo vasemman etukintun kanssa harrastaneet ojentajajänteen vamman takia. Ehkä tämä selittääkin sen, että pulssi tuntuu huomattavasti selvemmin oikeassa kintussa.

Oo, ruokalähetti saapuu!

On tämäkin. Poni on vuosikaudet laiduntanut 24/7 ainakin neljä kuukautta vuodesta, jopa pitemmälle syksyyn kuin olisin halunnut. Ikinä ei mitään ongelmaa eikä poni ole tolkuttomasti lihonutkaan. Nyt se on laiduntanut varsin rajoitetusti ja heti pukkaa kaviokuume-epäilyä. Lihavakin se on kuin olisi varsomassa jo tänä kesänä.

Toisaalta olen pelännyt kaviokuumetta, koska astutusreissujen ynnä muiden takia on tullut paljon nopeita ruokinnan muutoksia. Toiselle oriasemareissulle sain sentään kotitallilta heinää mukaan, mutta edellisellä kotitallilla ei laidunkauden alkamisen takia ollut enää mitään vietäväksi sen enempää oriasemalle kuin uuteen kotiinkaan.

Ponia katsomassa käyneen eläinlääkärin mukaan menossa on paha kaviokuumekesä. Ilmeisesti ruoho on tänä vuonna erityisen vahvaa. Varovaisuuteen on siis syytä.

Toivotaan nyt kuitenkin, että kyseessä ei tosiaan olisi kaviokuume ja että poni pääsisi vielä takaisin laitumelle, edes rajoitetusti.