perjantai 20. toukokuuta 2016

Ehkä se siitä

Kun uusi päivä on valjennut Ruusan uudessa kodissa, pahin draama vaikuttaisi jääneen taakse. Poni on lakannut ramppaamasta. Tänäänkin näin sen kyllä juoksevan, mutta nyt se juoksi yhdessä muiden kanssa.

Jälkikäteen voisi sanoa, että olisi ehkä päästy helpommalla, jos ponin olisi ensalkuun vanginnut eri puolelle lankaa kuin tulevat laumatoverit. Ehkä ei olisi tullut niin kovaa juoksemista. 

Jälkiviisaushan se on viisauksista makoisinta. 

Minulla on kuitenkin Ruusan kanssa ennalta myös hyviä kokemuksia tällaisesta kertarysäyksellä muuttamisesta - ja myös huonoja kokemuksia siitä, kun poni on alkuun pantu yksiöasujaksi. 

Hölkkäkuva eiliseltä.

Juuri ramppaaminen oli isoin ahdistus ponitädille, sillä Ruusa ei ole ihan tällä tavalla aikaisemmin reagoinut. Tai on sen yhden kerran, jolloin se muutti laumasta yhtäkkiä yksiöön. 

Mistä näitä etukäteen tietää.

Toisaalta vaikka Ruusa eilen juoksi, se pysytteli silti muiden lähettyvillä. 

Koska tilaa on reilusti eivätkä toiset ponit kiusaa, Ruusa voisi halutessaan myös jököttää omissa oloissaan. Mutta se ei edes jää laitumelle, jos muut lähtevät tarhan puolelle. 

Toiset ponit menevät ötököitä pakoon pihattoon, mutta Ruusa ei ole tainnut vielä uskaltautua sisätiloihin. 

Ruusaa kaiketi vielä hirvittää johtajaruunan vankkumaton auktoriteetti. 

Ruuna on kyllä siitä mukava, että vaikka se siirtää Ruusaa aika rivakastikin, se ei jahtaa. 

Jokainen, joka on nähnyt hevosen tulevan jahdatuksi, tietää näiden kahden eron. Siirtäminen on normaalia laumakäytöstä, jahtaaminen kiusaamista. 

2-vuotiaalle vuonohevoselle Ruusa puolestaan on jo ilmoittanut olevansa se, joka vastaa toisen jalkojen siirtelystä. Mutta jahtaamiseen ei onneksi ole Ruusakaan tietääkseni sortunut, vaikka siltä sellainen ei olisi ennennäkemätöntä käytöstä. Sikäli ihan hyvä, että jollain on valta siirtää Ruusaakin. 

Nyt vaikuttaisi vähän siltä, että ehkäpä tämä tästä.  



Mitä ötököihin tulee, kävin varmuuden vuoksi ostamassa hyönteisloimen. Pitäköön poni sitä nyt ainakin alkuun ennen kuin on tottunut uuden paikan ötökkäkantaan. Kesäkolttu vähensikin hännän vispausta välittömästi. 

Ostin myös hupun (pari kymppiä ei paljon tässä konkurssissa paina), mutta jätin sen nyt ainakin tässä vaiheessa asukokonaisuudesta pois. Laumatoverien ilmeistä päätellen huppu sai nimittäin Ruusan näyttämään avaruusoliolta. Itsellekin tuli epämukava olo, kun ei nähnyt ponin ilmeitä. Lienee tutustumisvaiheessa parempi, että muut pystyvät niistä päättelemään, mitä Ruusan päässä liikkuu. 

Bucas Buzz Offista olen lukenut huonojakin arvosteluja, mutta sellainen oli nopeasti saatavilla ja Bucasin kaikki muut loimet ovat istuneet Ruusalle hyvin. Vaikka Ruusa on muuten käyttänyt nyt 125-senttisiä loimia niin ötökkäloimi pitikin ostaa 115-senttisenä. Silti mahakappale jäi roikkumaan, kuten kuvasta näkyy. Sain tilanteen korjattua tekemällä solmut mahakappaleen reunoihin.


Toivotaan, että poni alkaisi viihtyä. 

Viihtymisen ei ainakaan pitäisi jäädä kiinni puitteista, sillä näin isoa ja monipuolista elintilaa Ruusalla ei ole ennen ollutkaan. Lisäksi tallinpitäjällä on meneillään tarhan ja laitumen laajennusprojekti. 

P.S. Kun kävin Hipposportissa loimiostoksilla, kysyin samalla, missä mennään ikuisuusprojektissa nimeltä Ruusalle satula. Kuulemma tehdas on jo jokin aika sitten ilmoittanut lähettäneensä satulan eteenpäin, mutta se ei ole vielä ilmestynyt Espooseen. Jännitys siis tihenee tälläkin saralla.

14 kommenttia:

  1. Peukut pystyssä, että asiat sujuisivat kaikkien kannalta parhaalla tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, luulen että tämä tästä. Ensimmäinen vuorokausi on pahin.

      Poista
  2. Hyvä että asiat lutviutuu. Luulisin että Ruusalle ihan hyvää, ettei se saa olla pomo, muttei ole joukon viimeinenkään. Meilläkin toi Bucas istui hyvin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meno on rauhanomaistunut lisää ja Ruusa on ruvennut vähän seuraamaan tuota johtajaruunaa - ja eilen kun Ruusa seurasi minua, johtajaruuna hörisi sen perään. Tekee kyllä varmaan ihan hyvää Ruusalle, että on joku, jota sen täytyy väistää. Vuoden verran poni ehtikin olla ykköspomona.

      Poista
  3. Toivottavasti Ruusa nyt kotiutuu, hyvältähän tuo jo kuulostaa. Älä turhaan soimaa itseäsi, et olisi mitenkään voinut tietää etukäteen, että kuinka laumautumisessa käy. Sitä helposti soimaa itseään jälkeenpän ihan turhaan. Teit niinkuin parhaaksi katsoit, ja sinä itse tunnet ponisi parhaiten. Toivottavasti Ruusalla on edessään elämänsä kesä ja maha alkaa kasvaa muustakin kun heinän syönnistä johtuen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoista! Kieltämättä minulla on vahvaa taipumusta tällaiseen jälkiviisasteluun ja itseni soimaamiseen. Nämä muutot ottavat aina kummallakin koville, mutta eiköhän se taas tästä.

      Luulen, että kotiuduttuaan Ruusa kyllä viihtyy, se on sellainen touhuaja ja tässä paikassa on tosiaan touhuttavaa - tallinpitäjä ihan tarkoituksella välillä vaihtelee hevosten tarhoja ihan siksi, että niillä olisi tutkittavaa. Ja nyt on tosiaan laidunkin.

      Poista
  4. Aivan mielettömän ihania nämä kuvat uusimmissa postauksissa. Wautsi! Toivottavasti Ruusa kotiutuu ja kaikki menee hyvin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kuvien ottamista kyllä helpottaa, kun on hienot maisemat. Kuten jo monta kertaa olen sanonut, tarha on aivan ihana. Vielä ei ole lähdetty pihasta, mutta maastojenkin pitäisi olla hienot.

      Poista
  5. Voi että sulla on kaunis poni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tykkään itsekin. Lisäksihän se on myös sisäisesti kaunis. Se on sellainen ihmisten poni, kuulemma uutta tallinpitäjääkin seurailee, kun hän käy tarhassa/laitumella.

      Poista
  6. Ruusa on kyllä superkaunis! Se on ihme tyyppi kun talvikuvissa se on hyvin vaatimattoman näköinen ja sitten ykskaks kesäkuvissa aivan eri otus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta! En tajua, miten se voikin olla niin eri poni kesällä kuin talvella. Kesäkarva on supersilkkinen ja kiiltävä, mutta talvikarva aina karmea, vaikka syöttäisin ponille mitä. Täytyy aina kesäisin ahkerasti kuvata. :D

      Poista
  7. Jälkiviisaus, oma kesto riivari. Mutta turha sitä on itseään soimata, vaikka helposti ja kaiken aikaa meinaan itsekin ajatella, että olisinpa tämänkin tiennyt..mutta kun en tiennyt.

    Ruunasta ja Ruusasta tulee vielä parhaat kaverit ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turhaa tosiaan. Katumuksen aiheitahan elämässä riittää.

      Saa nyt nähdä, tuleeko noista parhaita kavereita. Toivon ainakin, että Ruusa olisi tiine eikä tekisi kiimaa, koska ruuna kuulemma hyppii kiimaisten tammojen selkään (ei sentään oikeasti astu).

      Poista