Mysteeriturvotuksen mysteeri ehkä ratkaistu

Jokainen, joka on jaksanut lukea läpi loputtomat selvitykset aiheesta, tietää, että Ruusalla on ollut sellaista mystistä turvotusta molemmissa etujaloissa vuorotellen. No, torstaina turvotusta oli taas - molemmissa etujaloissa. Perjantaina turvotusta oli aika paljon enemmän - vasemmassa enemmän kuin oikeassa, mutta yhtä kaikki molemmissa etujaloissa.

Silloin viimein tajusin, mistä tässä on pakko olla kyse. Ruusahan nimittäin kengitettiin viime keskiviikkona. Koska kengitys pahensi ongelmaa, ongelman ytimen on melkein pakko olla kavioissa. Miten en sitä aiemmin tajunnut!

Koska aikaisempi luottokengittäjä teki lähinnä ohareita, jäimme syksyllä ilman kengittäjää. Paljaskaviovuolijaakaan en viitsinyt soitella yhtenään paikalle, koska tarkoitus oli kuitenkin laittaa kengät vähintään talveksi. Soittelin talven mittaan joillekin minulle suositelluille kengittäjille, tuloksetta.

Niinpä poni joutui tyytymään emäntänsä viikoittaisiin ylläpitoraspauksiin. Niillä pärjättiin aika pitkälle, mutta jokin aika sitten tajusin, että minun vähäiset taitoni eivät enää riitä. Ponin kaviot olivat vinossa.

Koska liukkaustilanne oli akuutti, tuli hätä saada ponille rautaa kavioon. Vaikka olen aina ollut tarkka siitä, kuka ponini kavioihin koskee, nyt hätäpäissäni suostuin ottamaan tallin (estyneen) vakiokengittäjän suositteleman kaverin. Virhe! Tyyppi laittoi takakaviot kyllä ihan hyvin, mutta etukavioihin ei suostunut vuoluveitsellä koskemaankaan. Olivat kuulemma liian kuluneet.

Ikävä kyllä ei tullut otettua kuvaa siitä, miltä etukaviot tämän kengityksen jälkeen näyttivät, mutta yhdellä sanalla jos sitä kuvaisi niin sanoisin, että näky lähinnä itketti.

Jalkojen uudelleen alkaneen turvotuksen ahdistamana googletin perjantaina kengittäjiä. Muistin nimen, jota oli jo aikaa sitten minulle suositellut suomenmestarikengittäjä.

En ollut ennen nähnyt tuollaista uunia autossa.

Sain Yvonne Julinin kiinni perjantai-iltana. Hänestä kuulosti uskottavalta, että turvotus johtuu kavioista. Hän myös arveli voivansa tehdä asialle jotain ja lupasi tulla heti maanantaina. Ja tänään hän saapuikin paikalle.

Ei kavioista vieläkään ihan suoria tullut, koska ne tosiaan ovat kovasti vinoon kuluneet. Mutta ero aikaisempaan oli huomattava, ja mielestäni nimenomaan hyvään suuntaan. Piti ottaa ennen ja jälkeen -kuvat, mutten ehtinytkään ottaa ennen-kuvia ja jälkeen-kuvat unohtuivat. Sorry.

Tämä kengityskerta oli siitä jännä, että en muista että ponejani koskaan ennen kuumakengitetyn. Uteliaana kyselin koko ajan, mitä tapahtuu.

Yvonne takoi Ruusalle vähän custom made -popot, kahden koon välistä. Kannoilta entistä pitempi etukenkä epäilemättä luo entistä suuremmat mahdollisuudet kenkien irtoamiselle. Mutta pitempi kenkä myös tuo kaivattua tukea vennoille vuohisille, kun eteen karanneet kavionkannat eivät siihen kykene.

Kengän reunaa seppä viistosi (mikä lieneekään oikea termi) niin, että kenkä ei paina ohueksi päässyttä anturaa.

Tilsakumien kohdalla teimme päinvastoin kuin Yvonne suositteli eli ne laitettiin. Sepän mielestä ei olisi pitänyt laittaa, koska ohut antura. Mutta koska Ruusa liikkuu aina ulkona ja koska ulkona nytkin on melkoinen kerros suojalunta, katsoin, että turvallisuuden vuoksi tilsakumit on oltava. Toivotaan, että ratkaisu oli oikea. Olisi hyvä, jos lumi pysyisi, etteivät tilsakumit ala toimittaa rimpularukan kavioissa hiekkapaperin virkaa.

Minua vähän etukäteen jännitti, miten kengitys menisi, sillä viimeviikkoisessa kengityksessä poni otti muutamaan otteeseen pystypainia kengittäjän kanssa. (Luulen, että tämä taipumus on ollut vaikuttavana tekijänä myös edellisen luottokengittäjän katoamistempussa.)

Mutta kun Yvonne nosti Ruusan kavion ja ryhtyi poistamaan kenkää, tilanne olikin ponin mielestä täysin ok. Se nosti kavion kauniisti ja seisoi käytävällä pää alhaalla, nuuski ystävällisen uteliaana kengittäjän vaatteita. Sama meno jatkui läpi kengityksen, vaikka uunin humina ja sovituksessa savuavan kavion käry ponia vähän hirvittivätkin.

Naulojen lyöntiä Ruusa vähän arasteli, mutta siitäkin selvittiin muutamilla porkkananpalasilla ja ilman painimatsia. Ihan mahtavaa.

Vain etukaviot laitettiin uusiksi, sillä takakavioiden tilanteessa ei ollut välittömän parantelun tarvetta. Etukaviotkin saataneen kuntoon tässä seuraavien kengityskertojen aikana. Peukut pystyyn, että nyt alettaisiin päästä hyvään suuntaan ja turvottelu lakkaisi.

P.S. Pian seuraa myös raporttia viikonlopun kurssihommista, olin nimittäin tutustumassa alexander-tekniikkaan ja vähän muutakin tekniikkaa tuli testattua. Hieno viikonloppu oli.