Lotto vetämään?

Jokusen päivän vanhassa tekstissä totesin, että jos Ruusan jalassa ei ole mikään rikki niin pitää laittaa samantien lottokin vetämään. Täytyy varmaan tehdä niin, sillä jalan äkillinen turvotus ja kuumotus olivatkin paljon melua tyhjästä.

Eläinlääkäri ultrasi jalkaa pitkän aikaa ja päästi jossain vaiheessa sellaisen merkitsevän krhm-äännähdyksen, että oli pakko kysyä, mitä nyt. Yksi kohta oli kuulemma "kiinnostava" ja piti verrata vielä viereiseen kinttuun, joka kätevästi olikin jo edellistä ultrausta varten kalju.

Tämä eläinlääkäri on sillä lailla harkitseva ja vähäpuheinen, että häneltä on turha kysellä väliaikatietoja. Pitää vain odottaa loppupäätelmiä.

Loppupäätelmä siis oli, että jalka on ehjä. Ruusalla on kuitenkin hankkarin yläkiinnityskohdassa erikoiset muodostelmat. Mutta koska muoto on molemmissa kintuissa sama, kyse on kuulemma ihan vaan rakenteellisesta omituisuudesta. Ei kannata sitä liikaa miettiä.

Koska kävin tapaamassa eläinlääkäriä kesken työpäivän eikä siis ollut aikaa odottaa kahta tuntia rauhoituksen haihtumista, poni piti vähäksi aikaa laittaa sairastarhaan. Omassa tarhassa kun on vähän turhan paljon esim. olkea syötäväksi. Veera pysytteli kaverin rinnalla tässäkin vastoinkäymisessä. Peukut pystyyn, että poni pysyy pystyssä jäätarhassaan...

Sitä, miksi ponilla yhtäkkiä turposi jalka kuin se olisi pahemminkin risa, ei eläinlääkäri osannut selittää. Eihän hän ollut edes koko turvotusta nähnytkään. Tarjosi kyllä impparivaihtoehtoakin, mutta jokusen impparin näistä kintuista hoitaneena turvotus ei minusta ihan siltäkään tuntunut. No, kuka näistä ottaa selkoa.

Jokainen ultrauskerta maksaa kolminumeroisen summan rahaa ja keksisin sille rahalle aika paljon hauskempaakin käyttöä. Niinpä tiedustelin eläinlääkäriltä, miten voisin itse erottaa mysteeriturvotuksen aidosta vammasta.

Noh, pohti eläinlääkäri, mysteeriturvotuksen voi odottaa katoavan parissa päivässä kokonaan, mutta oikeasta vammasta jää joku turvotus pitemmäksi aikaa olemaan. Sitten hän kyllä totesi, että sellainen pitkäkestoisempi turvotus voi kuitenkin olla piilossa niin, ettei sitä ihan helposti löydä. Ja, tämä on omaa pohdintaa, Ruusan edellinen mysteeriturvotus muistutti itsestään pienellä nesteellä viikkoja olematta kuitenkaan jännevamma.

Niin että oikeastaan maallikolla ei ole oikein muita varmoja keinoja erottaa mysteeriturvotusta vakavasti otettavasta jalkavammasta kuin pyytää asiantuntijan arviota. Joten todennäköisesti seuraavan turvotuksen ilmaantuessa reaktioni on samanlainen paniikki kuin tähänkin asti. (Edit: ja se lottovoitto tulisi ihan tarpeeseen.)

Ensiapu molempiin on kuitenkin sama: tulehduskipulääkettä, lepoa ja kylmäystä.

Koska mysteeriturvotus on jo historiaa, voimme kuulemma palata heti normaaliin elämään. Tänään ponin kavioihin asennettiin jopa liukkaudentorjuntavälineet eli suomeksi hokkikengät. Sopivasti juuri siinä vaiheessa, kun jääkausi on vaihtumassa mutakeliin. Peukut pystyyn, että vielä tulee talvi.