keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Lotto vetämään?

Jokusen päivän vanhassa tekstissä totesin, että jos Ruusan jalassa ei ole mikään rikki niin pitää laittaa samantien lottokin vetämään. Täytyy varmaan tehdä niin, sillä jalan äkillinen turvotus ja kuumotus olivatkin paljon melua tyhjästä.

Eläinlääkäri ultrasi jalkaa pitkän aikaa ja päästi jossain vaiheessa sellaisen merkitsevän krhm-äännähdyksen, että oli pakko kysyä, mitä nyt. Yksi kohta oli kuulemma "kiinnostava" ja piti verrata vielä viereiseen kinttuun, joka kätevästi olikin jo edellistä ultrausta varten kalju.

Tämä eläinlääkäri on sillä lailla harkitseva ja vähäpuheinen, että häneltä on turha kysellä väliaikatietoja. Pitää vain odottaa loppupäätelmiä.

Loppupäätelmä siis oli, että jalka on ehjä. Ruusalla on kuitenkin hankkarin yläkiinnityskohdassa erikoiset muodostelmat. Mutta koska muoto on molemmissa kintuissa sama, kyse on kuulemma ihan vaan rakenteellisesta omituisuudesta. Ei kannata sitä liikaa miettiä.

Koska kävin tapaamassa eläinlääkäriä kesken työpäivän eikä siis ollut aikaa odottaa kahta tuntia rauhoituksen haihtumista, poni piti vähäksi aikaa laittaa sairastarhaan. Omassa tarhassa kun on vähän turhan paljon esim. olkea syötäväksi. Veera pysytteli kaverin rinnalla tässäkin vastoinkäymisessä. Peukut pystyyn, että poni pysyy pystyssä jäätarhassaan...
Sitä, miksi ponilla yhtäkkiä turposi jalka kuin se olisi pahemminkin risa, ei eläinlääkäri osannut selittää. Eihän hän ollut edes koko turvotusta nähnytkään. Tarjosi kyllä impparivaihtoehtoakin, mutta jokusen impparin näistä kintuista hoitaneena turvotus ei minusta ihan siltäkään tuntunut. No, kuka näistä ottaa selkoa.

Jokainen ultrauskerta maksaa kolminumeroisen summan rahaa ja keksisin sille rahalle aika paljon hauskempaakin käyttöä. Niinpä tiedustelin eläinlääkäriltä, miten voisin itse erottaa mysteeriturvotuksen aidosta vammasta.

Noh, pohti eläinlääkäri, mysteeriturvotuksen voi odottaa katoavan parissa päivässä kokonaan, mutta oikeasta vammasta jää joku turvotus pitemmäksi aikaa olemaan. Sitten hän kyllä totesi, että sellainen pitkäkestoisempi turvotus voi kuitenkin olla piilossa niin, ettei sitä ihan helposti löydä. Ja, tämä on omaa pohdintaa, Ruusan edellinen mysteeriturvotus muistutti itsestään pienellä nesteellä viikkoja olematta kuitenkaan jännevamma.

Niin että oikeastaan maallikolla ei ole oikein muita varmoja keinoja erottaa mysteeriturvotusta vakavasti otettavasta jalkavammasta kuin pyytää asiantuntijan arviota. Joten todennäköisesti seuraavan turvotuksen ilmaantuessa reaktioni on samanlainen paniikki kuin tähänkin asti. (Edit: ja se lottovoitto tulisi ihan tarpeeseen.)

Ensiapu molempiin on kuitenkin sama: tulehduskipulääkettä, lepoa ja kylmäystä.

Koska mysteeriturvotus on jo historiaa, voimme kuulemma palata heti normaaliin elämään. Tänään ponin kavioihin asennettiin jopa liukkaudentorjuntavälineet eli suomeksi hokkikengät. Sopivasti juuri siinä vaiheessa, kun jääkausi on vaihtumassa mutakeliin. Peukut pystyyn, että vielä tulee talvi.

6 kommenttia:

  1. No huh. :D Kallista on mielenrauha tässä harrastuksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hevosen omistamisessa ei taida olla halpaa mikään. Olisi varmaan fiksua olla ottamatta kaikkia turvotuksia kovin vakavasti, mutta minun tuurillani sitten sillä kertaa olisikin kyseessä jännevamma.

      Tosin sen verran olen nostanut hälytyskynnystä, että jännetupen pieniä turvotuksia en enää juuri noteeraa, jos niihin ei liity muita oireita.

      Poista
  2. Hienoa, että selvisitte tällä kertaa vähemmällä murheella. Omalla hevosellani turposi kerran vastaavalla tavalla jalka ja olin 100-varma että jänne on mennyt, sillä jalka oli tulikuuma ja hevonen ontui. Ultrassa ei kuitenkaan näkynyt mitään dramaattista ja turvotus laski levolla viikossa pois. Ell epäili, että olisi saanut vain hyvin kohdistetun potkun jalkaan ja turvotus aiheutui kovasta tärähdyksestä, vaikka mitään ei ollut mennyt rikki.

    Oliko muuten ell eräs lohjalainen herrasmies? Kuvaus sopisi häneen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa samalta kuin tämä Ruusankin turvotus. Jos on tullut isku niin se kyllä lienee ihan ponin omasta jalasta lähtöisin...

      Arvasin, että eläinlääkärin kyllä tuosta tunnistaa jokainen, jolle hän on tuttu. Oikein arvattu siis. :D Esiintyy tässä nimettömänä, koska en ole kysynyt hänen kantaansa blogijulkisuuteen.

      Poista
  3. Kyllä se talvi vielä tulee. Viimeistään juhannuksena. Minulle riittää, jos jäät sulavat. Kaiken muun suostun kestämään.

    Hienoa, ettei jalassa ollut mitään mainittavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin toivon, ettei talvi ollut parin viikon pakkasissa. Minun puolestani saisi olla vaikka niitä -30 asteen säitä mieluummin kuin tätä vesisadetta. Ainoa lohtu on tosiaan se, että kohta ei ole enää sitä jäätäkään.

      Jalan tilasta olen iloinen, tosin tänään poni oli ennätystuhma, joten ties vaikka huomenna olisi taas turvotusta.

      Poista