Liebster, osa 3

Sain Liebster award -haasteen vielä kolmanneltakin blogilta, Todistettavasti tulinen -blogin Jennyltä. Kiitos Jennylle kivoista kysymyksistä ja tietenkin ylipäätään Liebsteristä! Kaikista haasteista Liebster on minusta mukavin, koska se sisältää ajatuksen siitä, että haastetaan itselle mieleisiä blogeja.

En nyt haasta ketään, koska tein sen jo ensimmäisten Liebster-vastausten yhteydessä.

Aikaisempiin Liebster haasteisiin: osa 1, osa 2

1. Miksi bloggaat?

Tärkein syy on ehkä se, on hauska kirjoittaa tällaista vapaamuotoista ja omakohtaista tekstiä. Luulin jo, etten enää voisi löytää rakkautta omaehtoiseen kirjoittamiseen, joka oli kai opiskeluaikoina pudonnut jonnekin tenttikirjojen väliin. Mutta niin se vaan putkahti takaisin, kun aloin kirjoittaa blogia.

Alunperin tarkoituksena oli myös kirjata ylös omia oivalluksia aloittaessani hevostelua tavallaan uudelleen alusta. Siltä se tuntui, kun aloin opetella uudenlaista - hevoslähtöisempää - asennoitumista ja tekemistä hevosteluun. Samalla toivoin, että teksteistä olisi apua jollekin, joka painii samanlaisten pulmien parissa.

Ainakin ensimmäinen tavoite on toteutunut, palaan aina välillä johonkin kurssimuistiinpanoihin ja saan kurssin opit taas tuoreina päähän.

Uudenlainen hevostelu on vaatinut varusteosaston päivitystä. Keväällä 2013 hankittu naruriimu on ollut kovassa käytössä.

Ehkä vähän minulle yllätyksenä on tullut se, miten tärkeäksi bloggaamisen syyksi on muodostunut myös tätä kautta saatu vertaistuki. Sillä on ollut pahoissa paikoissa yllättävän paljon merkitystä.

2. Mitä mieltä olet varusteurheilusta?

Ei minulla ole siihen sen kummempaa kantaa. Jos varusteurheilu ei ole pois sen tärkeimmän "välineen" eli hevosen hyvinvoinnista niin ei se minua haittaa, jos joku haluaa esim. pukeutua pollensa kanssa sävy sävyyn.

3. Millaiset luonteenpiirteet hevosessa ovat mieleesi?

Ihmisystävällisyys, uteliaisuus, selväpäisyys, mutta samalla hevosessa pitäisi olla vähän tultakin. Tässä tulikin kuvailtua welsh-poni.

4. Millaisia tavoitteita sinulla on hevosharrastuksessa vai onko ollenkaan?

Yksi tärkeimmistä tavoitteista, kuten jo moneen kertaan on tullut todettua, on oppia ratsastamaan.

Toinen on päästä joskus ihan oikeasti kasvattamaan welsh-poneja, mihin liittyy se, että tavoitteena on joskus saada hankituksi sen verran maata, että siihen saa talon ja tallin.

Jostain syystä kaikki mahdolliset istuntavirheeni tulevat räikeästi esiin, kun ratsastan Ruusalla. Luulen, että se johtuu ponin pienuudesta ja raakuudesta. Sekä tietysti omasta kyvyttömyydestä.

5. Oletko koskaan meinannut "heittää hanskoja tiskiin" hevosasioissa?

Ehkä noin kerran viikossa, joskus useamminkin. Usein olen ajatellut, että hevossuojelullisista syistä olisi paras lopettaa vähintään ratsastusharrastus. En ole kuitenkaan siihen vielä kyennyt ja tuskin kovin helpolla pystyn myöhemminkään.

Ainoa kerta, kun olen vakavissani harkinnut ratsastuksen lopettamista oli, kun ehkä 15 vuotta sitten ratsastustunnilla putosin niskoilleni siihen malliin että muut tuntilaiset luulivat näkevänsä minut kohta ambulanssin paareilla. Ihme kyllä selvisin siitä venähdyksellä. Silloin mielessä pyörivät kaikki kauhukuvat siitä, mitä olisi voinut tapahtua.

Kauhukuvia pyöritellessäni yhtäkkiä tajusin miettiväni, että jos halvaantuisin, en voisi enää ratsastaa. Niin että ei ehkä ole realistista ajatella, että vapaaehtoisesti luopuisin hevosharrastuksesta - tai edes siitä ratsastuksesta.

6. Millaisia ihmisiä et voi sietää talliympäristössä?

Hmm, vaikea kysymys. En muista, että olisin ikinä törmännyt talliympäristössä sietämättömään lajitoveriin.

Pyrin noudattamaan ajatusta, että kaikista ei tarvitse pitää, mutta kaikkien kanssa pitää tulla toimeen. Luulen, että myös tähänastiset tallitoverit ovat eläneet saman periaatteen mukaisesti.

Mutta olisi kyllä varmaan vaikea sietää sellaista, että joku toistuvasti jättäisi omat hommansa muiden tehtäväksi tai kohtelisi hevostaan tosi huonosti.

Ponille hyvässä kodissa on ainakin hyvä ruoka, hyvä seura ja hyvä mökki. Mainitut elementit kuvassa.

7. Millainen talli on mieleesi?

Sellainen, missä hevosilla on hyvä olla. Se on tärkeämpää kuin esimerkiksi hyvä talliporukka, koska minä kuitenkin vietän tallilla korkeintaan muutaman tunnin päivässä ja hevonen asuu siellä 24/7. Toki hyvä tallihenki on myös mukava olla olemassa, mutta hyväksi tallihengeksi riittää minulle se, ettei ketään kiusata.

Olen aina tykännyt pihaton ideasta. Nyt olen pari vuotta pitänyt poniani vain pihatossa. Samalla olen kukkahattuuntunut sen verran pahasti, että ajatus hevosen sulkemisesta puoleksi vuorokaudeksi vessan kokoiseen koppiin on alkanut ahdistaa. Eli kun Ruusasta aika jättää ja minulle toivottavasti tulee uusi poni, todennäköisesti etsin sillekin ensisijaisesti pihattoa.

Mutta huonon pihaton ja hyvän karsinatallin väliltä valitsisin silti sen karsinatallin - Ruusan tapauksessa tosin etsisin sitä hyvää pihattoa sitten vaan kauempaa. Kuten olenkin tehnyt, nimimerkillä melkein 40 km tallimatka.

Hyvässä paikassa hevoset eivät joudu olemaan kovin pitkiä pätkiä tyhjin mahoin, ne saavat hyvälaatuista heinää kullekin sopivan määrän. Vettä on saatavilla ainakin melkein koko ajan, myös tarhassa ja myös talvella. Väkirehut annetaan vähintään kahdesti päivässä.

Talli-ilma on hyvä ja hevosten tilat ovat turvalliset. Tarhan pitää olla niin iso, että siinä mahtuu kunnolla laukkaamaan. Plussaa, jos on vähän mäkeä ja puita. Mieluiten haluaisin ponini laumaan, mutta koska sellaisia on harvassa paikassa, tyydyn yhteen tarhakaveriin. Ja jos ollaan karsinatallissa, ulkoilua pitää tulla ainakin puolet vuorokaudesta.

Omiin tarpeisiini kaipaan aidattua sekä valaistua kenttää ja jonkin verran maastoja. Tallissa pitäisi myös olla pesumahdollisuus ympäri vuoden.

8. Onko sinulla jotain pakkomielteisiä tai outoja tapoja? Jos on, mitä?

Ei tule nyt kyllä mitään mieleen. Ellei sitten ponin terveydentilan hysteerissävytteistä tarkkailua lasketa. Pakko myöntää, että tarkkailu on levinnyt jo vuokrahevoseenkin siinä määrin, että pelkään sen omistajan kohta kyllästyvän vastaanottamaan hevosen terveydentilaan liittyviä havaintojani.

Ehkä tätä outoutta pitäisi kysyä joltain toiselta. Eivätkö omat tavat yleensä omasta mielestä ole ihan järkeviä?

9. Harrastatko ratsastuksen lisäksi mitään muuta?

Ratsastus on tällä hetkellä loppujen lopuksi aika pieni osa hevoselämääni. Usein tuntuu, että harrastan
enemmän ponin sairaudenhoitoa, ponin rapsuttelua ja sen tulevaisuuden pohtimista.

No joo, harrastan minä vähän myös (poni)valokuvausta. Joskus harrastin sitä vähän intohimoisemminkin, mutta nykyisin pienimuotoisesti. Ostin minä vastikään Photoshopin rinnalle Lightroomin, että sikäli on tässä jotain eloa havaittavissa silläkin saralla. En ole vielä oikein oppinut Lightroomia käyttämään.

Harrastan myös koiran kanssa ulkoilua ja koiran halimista.

Mielikuvatreenaamistakin harrastan eli kuvittelen, mitä kaikkea treenaisin esim. kuntosalilla, jos ehtisin ja jaksaisin. Suunnittelen, että jonakin päivänä sitten.

Ja on kai tämä bloggaaminenkin harrastus itsessään.

10. Jos saisit valita minkä tahansa hevosrodun, minkä ottaisit?

Minähän olen saanut valita minkä tahansa hevosrodun. Olen valinnut welshit. Toisaalta jos olisi varaa hankkia monia hevosia niin voisin minä ottaa myös esim. PRE:n tai vaikka ihan connemarankin.

Totta puhuen minusta on erikoista, että ihmiset haaveilevat jostain tietystä rodusta ja ostavat sitten jotain ihan muuta. Minusta elämä on liian lyhyt sitkutteluun ja siksi olen alunperinkin ostanut sellaista rotua, josta oikeasti tykkään.

Welsh cobikin voisi olla aika magea, mielellään tässä värissä.
Kuva Royal Welsh Show'sta cob-oriiden luokasta.

11. Millaista musiikkia kuuntelet?

Tähän olisi varmaan hyvä laittaa jotain sellaista, mikä saisi minut näyttämään hienostuneelta ja kulturellilta. Jotain sellaista, jota ei jokajuntti ymmärrä. Vaikka klassista musiikkia tai fuusiojazzia. Mutta valitettavasti en ole kulturelli millään saralla.

Kuuntelen yleensä sitä, mitä tulee radiosta, kun autoilen. Päällä on silloin yleensä Groove FM.

Funk on ykkösjuttu ehdottomasti. Myös esim. reggae, hiphop, soul ja sentyyppinen saa minut kääntämään radiota kovemmalle. Teini-iästä asti artistitaivaan ykköstähtiä ovat mielestäni olleet Prince ja Michael Jackson. Molemmat olen nähnyt livenä ja ensinmainitun konserttiin olisin halunnut jäädä asumaan.