Marraskuu, muta ja toimiva psyllium-resepti

Jos lopettaisin hevosharrastuksen, jäisin kaipaamaan monia asioita. Marraskuu tallilla ei ole niiden asioiden joukossa. Marraskuu on tehty mudasta. Mutaa on tarhassa, mutaa on saappaissa, mutaa on naamassa ja mutaa on ilmeisesti myös ponin suolessa.

Juup, poni alkoi näyttää taas siltä, että maa-ainesta on päätynyt suoleen. Ei mitään katastrofaalista oireilua tässä vaiheessa, mutta hiukan alkoi takavatsa näyttää taas piukealta.

Ja kun takavatsa alkaa näyttää piukealta, on aina aika reagoida. Koska ponin tarhassa on paikoin melko massiivista mutaa (onneksi ei koko tarhassa) ja hevosia ruokitaan maasta, ykkössyytetty vatsan piukeuteen oli helppo keksiä.

Mutatilanne pahimmassa kohdassa eli portilla. Muualla tarhassa tilanne on merkittävästi parempi ja pihaton takana on jopa melko kuivaakin maata.

Ratkaisu ensivaiheessa oli kaikkien inhokki psyllium. Ihme kyllä poni on tällä kertaa lotaissut psyllium-keittonsa naamariin ihan yhdeltä seisomalta. Minä kun olin varautunut maanitteluun ja keiton lisämaustamiseen useita kertoja ruokailun aikana.

Ehkä tässä nyt saadaan nauttia siitä, ettei ponille ole tänä syksynä liiemmin melassilimpparia tarjoiltu. Kun sitä sitten saa, se on nannaa.

Yksi ehkä maailman nirsoimmista poneista syö psylliumin tällaisella reseptillä:

• pieni annos Greenlineä
• vajaa puoli desiä melassisiirappia
• muutama litra lämmivettä (n. litra/desi psylliumia)
• pari desiä parasta herkkumysliä

Kokonainen psylliuminsiemen lisätään keiton pinnalle hieman ennen tarjoilua.

Aloitin psyllium-kuurin rohkeasti kahdesta desistä. Seuraavana päivänä ponilla oli maha ihan kuralla eli ilmeisesti sieltä tosiaan tulee jotain suoleen kuulumatonta pihalle. Tämä kuuri jää omien kiireideni vuoksi alle viikon pituiseksi kevytkuuriksi, mutta sekin tuntuu jo tehonneen: tänään maha oli jo aika rennon näköinen - ja sain poniin uppoamaan peräti 6 desiä psylliumia kerralla.

6 desiä psylliumia on täysi annos. Noudatamme klinikalta saamaamme ohjetta eli kokonaista siementä tulee gramma per ponin painokilo, siis rapiat 300-kiloiselle ponille 300 grammaa psylliumia. (Desin mittaan mahtuu 50 grammaa.)

Ja mitä heinien kurasta syöttämiseen tulee, siellä missä on ongelma, on myös ratkaisu (ainakin kun tallinpitäjä antaa ponitädin vapaasti kokeilla erilaisia ratkaisuja):

Laatikko meni vähän mutaiseksi siirtoprosessissa, koska täyspuinen loota on aika painava. Tässä lyhyt sivu.

Hevosihmisen tekeminen onnelliseksi on helppoa. Pitää vain rakentaa laatikko äidin kattoremontista yli jääneistä laudoista. Rakentajaa ei voi syyttää siitä, että laatikosta tuli pikkuponille hieman turhan syvä, sillä arkkitehtina hääräsi ponitäti itse.

Ylimääräisestä syvyydestä huolimatta poni tuntui laatikkoonsa tyytyväiseltä eikä vaihtanut paikkaa, vaikka kaverille laitettiin heinät suoraan kumimatolle. Vielä pitäisi rakentaa toinen laatikko. Siitä tulee sitten vähän ponikokoisempi.

Laatikkoon saa kiinni heinäverkon.