Ravia! (Oppitunti numero kolme)

Tarhanaapurille on kiva esitellä omaa etevyyttään ratsuponin tehtävissä, taisi Ruusa tuumia eilen. Tai sitten se kuuli, kun tallinpitäjä ehdotti ratsastuskerran teemaksi ravia.

Yhtä kaikki poni alkoi heti alussa tarjota ratsastajansa ehdotonta lempiaskellajia oikein reippaaseen tyyliin.

Vähän kokeneempiin ratsuihin tottunut täti selässä tumpuloi hidastamalla, kun ei kerran ollut ravia pyydetty. Tallinpitäjä siteerasi tähän väliin omaa valmentajaansa: jos hevonen tarjoaa oma-aloitteisesti piaffia, sitä ei koskaan kielletä, vaan vuolaasti kehutaan. Tässä vaiheessa ratsukoulutusta raviaskeleet ovat piaffiin verrattava toimitus, tai etenemishalukkuus ylipäätään.

Onneksi rimpula ei ottanut nokkinsa tädin tumpuloinnista, vaan jatkoi sinnikkäästi ravin tarjoamista. Päästiin kehumaan.

Kehumisessa pientä päänvaivaa tuottaa kylläkin se, että sana "hyvä" (tai ehkä pikemminkin hyyyvä) on Ruusan mielestä synonyymi ilmaukselle "pysähdy, nyt on porkkanatauko". Onhan sekin tietysti tavallaan kätevää, että on joku sana, joka saa ponin aina pysähtymään niille jalansijoilleen. Olisi kuitenkin tavallaan kätevämpää, ettei se sana olisi sellainen, joka tädin suusta kehuntarpeen tullessa ensimmäisenä pääsee.

No, virheitä sattuu, korjataan.

Niin tai näin, tällä Ruusan elämän toisessa ravitreenissä poni oli kuin olisi ikänsä ravannut satulan ja ratsastajan alla.

Siinä, missä ensimmäisellä ravikerralla saatiin kerralla keskimäärin kolme askelta kaksitahtista askellusta, nyt ravasimme narun päässä kokonaisia ympyröitä. Enemmänkin kuin yhden ympyrän kerrallaan. Rimpula oli tyytyväinen ja vähän pärskyttelikin. Eikä pohkeiden tueksi enää tarvittu maiskutuksia - rimpula osaa kyllä.

Ruusalle tyypillinen eteenpäinpyrkimys kaiketi tekee tuloaan ponin tulevaksi päätyöksi kaavailtuun ratsastukseen. Ihan alussa ei oikein voi edes odottaa ponilta intoa kovin reippaaseen etenemiseen, riittäähän ekaluokkalaisella totuttelemista tasapainotteluun uusien ulottuvuuksien kanssa.

Nopeasti oppimisen kyky on kokemukseni mukaan welshiponeihin sisäänrakennettu ominaisuus. Mutta silti, en osannut odottaa että rimpula näin nopeasti hoksaisi ja hyväksyisi homman nimen. Kyllä wannabe-ratsuttajan kelpaa, kun on tällainen oppilas. *Tähän paljon sydämiä.* (Takapakkia odotellessa...)

P.S. Pahoittelen kuvattomuutta, mutta pikkutallilla ei kovin usein notku vapaaehtoisia kentän laidalla.