Hieno poni

Aina silloin tällöin on tädintumpulallakin tilaisuus päästä vähäsen taputtamaan itseään olalle, että ihan oli hyvin opetettu - tai ainakin jätetty pilaamatta. Tänään oli vähän sellainen päivä. Vaikka sää oli sellainen, etten ohjasajolenkiltä tullessa tiennyt, ovatko vaatteet enemmän märät ulkoa vai sisältä, kasvoilla oli hymy.

Hymyn syy oli ponini, joka, vaikka itse sanonkin, on aika hieno poni. (Iloista oli tietysti sekin, että hengästymistä ei ollut havaittavissa. Siis ponissa.)

Ilmeisesti hammasremontti ja osteopaatin hipelöinnit ovat saaneet jotain loksahtamaan paikoilleen. On myös mahdollista, että narunjatkeen opettajajohtoiset oivallukset hevosen selässä ovat jollain tapaa siirtyneet myös tähän "maastaratsastukseen".

Aikaisemmissa ohjasajosessioissa on saatu aikaan ihan kivojakin pätkiä - käynnissä. Mutta yleensä viimeistään ravissa on päädytty matkimaan hirveä. Nyt poninpompula yhtäkkiä osaa ravata tahdikkaasti myös ihan hidasta ravia - ja pätkittäin jopa ihan toivottu puoli kaulasta pyöreänä.

Tänään tehtiin paljon nopeahkoja käynti-ravi-käynti-siirtymisiä. Ne nyt eivät onnistu vielä ihan kuin napista painamalla, mutta onnistuvat kuitenkin melko hyvässä yhteisymmärryksessä.

Teimme tämän tiellä, sillä se on jo sulanut. Toisin kuin kenttä, joka muistuttaa tällä hetkellä enemmänkin kevätsateen haurastuttamaa luistinrataa (eilen se oli vielä melkoisen hyvä, mutta eilen ei ollut aikaa hyödyntää tilannetta).

Siinäkin mielessä poni on kyllä aika hyvin tullut jätettyä pilaamatta, että se ei pelkää liikennettä. Ja liikennettä tallille johtavalla kapealla pikkutiellä, sivumennen sanoen, on yllättävän paljon ihan keskellä päivääkin.

Kääntöpuolelta on kyllä mainittava, että olen ilmeisesti onnistunut opettamaan ponilleni myös sen, että kentällä on tylsää. Siellä liikutaan kuin syöpäläiset tahmeassa aineessa. Maastossa askeleeseen tulee heti ihan toisenlaista vetoa.

Koska harrastimme tänäänkin ihan keskenämme ennen iltavuoroni alkua, minkäänlaista tuoretta kuvamateriaalia ei ole tarjolla. Laitetaan tähän nyt vaikka vähän arkistomateriaalia, jossa meillä molemmilla on lähes samanlaiset vaatteetkin kuin tänään.