sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Ekan luokan alku

Eilen koitti se päivä, jona Ruusa pääsi ratsujutuissa eskarista ekalle luokalle.

Eskarissa on tutustuttu varusteisiin ja tuntumaan, opeteltu äänikomentoja sekä totuteltu selkäännousuun ja ratsastajan painoon. Ylipäätään rokkitähtemme on eskarissa joutunut totuttelemaan ihmisen ohjeiden vastaanottamiseen ja toteuttamiseen.

Ruusa tuumii, että tämä on tuttu juttu, missä nami, 

Ekan luokan opetussuunnitelmassa on ponin totuttaminen siihen, että ne ohjeet jalkojen ja muiden poninosien sijoitteluun tulevat selästä käsin. Tämä on tietysti alkuun vähän hankala ymmärtää ja hyväksyä, kun kivempaa olisi seurata vain porkkana-automaattia - ei kun siis taluttajaa.

Ekan luokan ekaan päivään kuului pysähdyksiä ja liikkeelle lähtöjä.

En tiedä, kummalla meistä oli vaikeampi tehtävä, tädillä vai ponilla. Toisen piti miettiä, mitä selässä keikkuva kädellinen toivoo ja toisen puolestaan piti muistaa, mitä tuli pyydettyä, ja myödätä heti kun poni tekee sinne päinkään. Kuten kuvista näkyy, keskittyminen tähän vähän häiritsi keskittymistä ylävartalon hallintaan.


Mutta poni. Olen ehkä joskus aikaisemminkin sanonut, että minulla on paras poni maailmassa.

No, parasponi oli taas maineensa arvoinen ja tajusi pohjeavut muutamalla toistolla, pysähdykset vielä vähemmällä. Keskittyi tehtäväänsä niin tärkeänä. Ei harkinnutkaan mitään tuhmuuksia.  Ja muisti myös muistuttaa, että sana "hyvä" tarkoittaa samaa kuin porkkanaa ponille. Eipä näissä treeneissä kyllä ole muutenkaan ollut tapana porkkanoita säästellä.

Lempparikuva, vaikka ratsastajan könötys sattuukin silmään ja vaikka tekninen laatu ei hämärtyvässä illassa päätä huimaa.

Muutaman minuutin mittaisen ratsastelun jälkeen tallissa seisoi itseensä tyytyväisen ja levollisen oloinen poni, joka olisi mielellään jäänyt kentälle vielä vähän pitemmäksi aikaa. Ratsastajalla puolestaan oli koko loppuillan kestohymy naamalla.

Jotta ekaluokkalaiselle jäisi oppi päähän mahdollisimman hyvin, otamme nyt pienen intensiivijakson tässä ratsastushommassa. Sanoista tekoihin - ja heti tänään uudelleen ponin selkään. Ja taas päästiin kehumaan, tällä kertaa jo raviaskelistakin.

Yleensä kuolainten ottamisesta on tullut vaikeampaa heti, kun poni on joutunut ohjautumaan niistä, mutta tänään Ruusa ahmaisi kuolaimet välittömästi suuhunsa.

Näillä onnistumisilla leijutaan kuulkaa vielä pitkään.

Porkkanaa poskeen, tuumii rimpula. (Juu, tiedän että poni olisi voinut tukehtua porkkanaan, mutta eipä tukehtunut.) Ratsastajalla alkaa näemmä ärsyttävästi taas varvas vääntyä ulospäin...
En tiedä, mitä tässä tapahtuu, mutta Ruusa on tässä jotenkin
niin reippaan näköinen ja ratsastajakin ihan siedettävästi.

P.S. Luulen, että Ruusa on vähän kasvanut. (Vähintäänkin leveyssuunnassa.) En näytä sen selässä niin isolta kuin luulin.

14 kommenttia:

  1. Mahtavaa! Varmasti todella hieno tunne tuo, kun pääsee omaa ponia ratsastamaan ja se vieläpä sujuu hyvin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä hienoa. Toisaalta vähän katkeransuloistakin, kun tajuan niin selvästi, että tästä ponista olisi voinut tulla vaikka mitä, jos olisin saanut pidettyä sen terveenä.

      Poista
  2. Hieno ratsu! Ja ihan sopusuhtainen ratsukko :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Poni on kyllä niin super ja aika lailla sellaisessa mielentilassa kuin olen toivonutkin. Eilen saatiin vähän rentoa päristelyäkin.

      Poista
  3. Vautsi miten hienosti sujuu! Mielenkiinnolla seuraan tätä eskari-ekaluokka-treeniä. :) Mukavia tuleviakin treenejä ja terveyttä toivottelee AmK ja UrpoTurbo-Tahvo. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos. Itsekin olin kyllä erittäin tyytyväinen näiden ensimmäisten treenien sujumiseen. :)

      Poista
  4. Voi miten hienona ja tomerana pikkuinen poni on! :) Siitä tulee vielä oiva ratsu. Toivottavasti pysyy terveenä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Toivotaan, että tulee oiva ratsu enkä onnistu pilaamaan sitä. Pääasia minusta tässä vaiheessa on se, että ponilla pysyy mieli positiivisena. Tervettähän siitä ei koskaan tule, mutta sormet ja varpaat ristissä toivon, että pysyisi mahdollisimman oireettomana.

      Poista
  5. Mietin just kuvia katsellessani että et näytä Ruusan selässä mitenkään silmiinpistävän isolta. Oikeastaan aika sopusuhtainen pari :) Kivaa päästä seuraamaan ratsukoulutusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) On oikeastaan vähän yllättävää, etten näytä tuon isommalta, kun Ruusa on kumminkin aika sirorakenteinen ja vain n. 132 cm korkea.

      Yritän saada ratsukoulutusta eteenpäin järkevällä tahdilla, mutta tässä vaiheessa eteneminen on vahvasti kiinni apukäsien saatavuudesta, kun en vielä tohdi mennä ilman taluttajaa enkä kyllä hetkeen uskalla ratsastaa ilman, että joku pitää silmällä.

      Poista