sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Päivän maha vol. 2 eli suu kannattaa avata, kun ahdistaa

Jos jotain olen tässä viime aikoina oppinut niin sen, että suu kannattaa avata tilanteissa, joissa jokin askarruttaa.

Rimppels pellolla.
Tänään lähdin tallille edellisen angstipostauksen jälkeen ja tulin purkautuneeksi Ruusan elopainon hupenemisesta myös ponin tarhakamun omistajalle.

Hän sanoi, että myös hänen hevosensa on laihtunut (vaikka se on syönyt puolet Ruusankin ruoasta) ja että hän haluaisi sille oikeastaan vapaan heinän. Hihkaisin, että juuri sitä Ruusakin tuntuisi tarvitsevan.

Tuumasta toimeen: noin tuntia myöhemmin kottikärryttelimme hevostemme tarhaan 200 kilon paalin heinää muutamiin eri kasoihin. Hevosten ilmeet olivat näkemisen arvoiset.

Onnekasta, että pihattokaksikon molemmat osapuolet sattuvat olemaan yhtä läpip-skoja otuksia ja että tallinpitäjälle käy kaikki.

Tämän jälkeen ponin laihtumisesta ja mahaongelmista ei voi enää syyttää ainakaan korsirehun puutetta. Totta puhuen en usko, että vapaa heinä olisi mikään taikasauva, mutta ei siitä tässä tilanteessa varmaan hirveästi haittaakaan ole.

Me omistajat toki silti odotamme vapaalta heinältä pientä ihmettä. Paitsi, että odotamme näkevämme tuloksia hevostemme vyötäröillä, toivomme niiden myös ystävystyvän. Kun ei tarvitse kilpailla ruoasta, on toivottavasti enemmän tilaa laumautumiselle.

Toki toiveissa on myös hiekansyönnin väheneminen. Tätä silmällä pitäen sijoitimme kasat mäen päälle pahimman muta-alueen ulkopuolelle. Todennäköisesti väsäämme myöhemmin myös heinille hävikkiä vähentävät alustat.

Ahkeran aherruksemme päätteeksi katsoimme itseemme tyytyväisinä, kuinka hevosemme nautiskelivat uudesta seisovasta pöydästään. Ja kun Ruusa kävi kokeeksi samalla kasalla tarhadespootin kanssa, pomohevonen ei lotkauttanut korvaansakaan.

Katsotaan sitten huomenna, olemmeko yhä tyytyväisiä ratkaisuumme. Riippuu vähän siitä, kuinka iso osa heinästä on uponnut ahmatteihin ja kuinka tukkoon ne ovat itsensä vetäneet. Onneksi molemmilla on aiempaa kokemusta vapaasta heinästä, joten toivomme niiden ymmärtävän, ettei kaikkea tarvitse syödä ihan yhdeltä seisomalta.


5 kommenttia:

  1. Tuli mieleen tuosta suun avaamisesta, onhan Ruusan hampaat tarkastettu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkaisi olla taas aika tsekata hampaat kyllä, kesäkuussa viimeksi on katsottu (ihan hampaisiin erikoistunut ell). Silloin ei ollut mitään, mutta sehän ei tarkoita, etteikö nyt voisi olla jo vaikka mitä, kun hampaitakin on voinut vaihtua. Ponin purukaluston kunto on ollut kyllä myös mielessä tässä viime aikoina.

      Poista
  2. Toivottavasti vapaa heinä toimii ja sosiaaliset ja ravitsemukselliset ongelmat poistuvat!

    Varmuudeksi vinkkaan että tänä vuonna on ollut paljon heittoja heinän srv pitoisuudessa, kannattaa tsekata arvot ihan varmuuden vuoksi.

    VastaaPoista
  3. Parhaat ratkaist ovat usein yksinkertaisia =) Toivotaan, että niin on tälläkin kertaa!

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommenteista myös Salla ja Co.!

    Eilen illalla kävimme tarhakaverin omistajan kanssa molemmat katsomassa, mitä kokeilumme oli aiheuttanut. Näytti siltä, etteivät hevoset olleet liikaa innostuneet. Ainakin kaikki heinäkasat olivat edelleen valtavia eikä kumpikaan hevonen vaikuttanut ylensyöneeltä. Ne käyttävät syömiseen paljon aikaa, mutta näyttäisivät syövän hitaammin.

    Ruusan maha oli eilen edelleen kipeä (en edes odottanut, että se yhdessä yössä paranisi), mutta ponin olemus oli aivan erilainen kuin se tässä viime aikoina on ollut. Se ei ollut hoidettaessa enää levoton ja kiukkuinen, vaan seisoi käytävällä rauhallisena.

    Niin että aika lupaavalta näyttää. Täytyy ottaa ensi viikonloppuna uudestaan kuvia ja vertailla, onko mahan sisäänvetäminen vähentynyt.

    VastaaPoista