tiistai 24. kesäkuuta 2014

Lastausvalmius testissä

Tänään se koitti, jännittävä päivä jona Ruusa oli saatava taas kuljetettua. Matkaa oli onneksi vain noin 10 minuutin verran, mutta haastehan ei ollut matkanteossa vaan matkan aloittamisessa. Ehkä kuitenkin hyvä tehdä välillä vähän kevyempiäkin reissuja.

Lastauksen alku oli tosi lupaava (tämä on sarkasmia), sillä poni ennakoi (mielestään ilmeisen tylsää) traileritreeniä eikä suostunut kävelemään harjoituspaikalle päinkään - vaikka se ei edes nähnyt kuljetusvälinettä, se rupesi jo portilla kasvattamaan juuria kavionpohjiinsa. Noin 100 metriä laskettaneen tavallisesti sprinttimatkaksi, mutta tänään se tuntui alkuun maratonilta.

Hyvästi, zen.

Påni oli varsin päättäväisesti päättänyt, ettei kävelisi eteenpäin vaikka mikä olisi. Niinpä oli matkaa oli taitettava hyvän matkaa takaperin. Muutaman peruutussession jälkeen Ruusa kaiketi arveli, että olisi ehkä sittenkin helpompi pitää nenä menosuuntaan. Sitten pitikin jo hölkätä.

"Eiku en mä sittenkään!" Kuva viikonlopun harjoitussessiosta, tänään ei ollut auringosta tietoakaan.
Koska zen oli jo siirtymässä trailerille kadotettu, poni ei tietenkään lastautunut ihan ensiyrittämällä. Näillä viime aikojen spekseillä voinee kuitenkin olla ihan tyytyväinen, kun lastaus oli hoidettu alle vartissa.

Näin siis menomatkalla. Lienee sanomattakin selvää, että paluumatkan koittaessa ponin yhteistyöhalukkuus oli merkittävästi heikentynyt.

Hammaslääkäri oli kuitenkin reipas rouva ja riensi pyytämättä avuksi. Hän kietaisi naruriimunnarun päättäväisesti liinaksi ponin taakse ja kielsi omistajaa houkuttelemasta ponia porkkanalla tai vetämästä kovasti riimunnarusta. Ponin ensireaktio oli esittää lastaajille näyte Joutsenlammesta, mutta aika pian se alistui kohtaloonsa ja tallusti traileriin.

Olisiko poni sittenkin viisainta saattaa traileriin ihan perinteisesti liinaamalla? Toisaalta Ruusa selvästi ahdistui, kun ensimmäistä kertaa tajusi, ettei kyseessä ollutkaan pelkkä myslinsyöntiharjoitus.

Ilmeisesti olen kuitenkin tähän asti pannut liikaa painetta ponin päähän ja saanut siksi aikaan melko vahvan vastareaktion. Pienemmällä niskapaineella (yhdistettynä päättäväiseen paineeseen takaa) poni antoi nopeasti periksi.

Joka tapauksessa uskon, ettei ahkerasta treenistä ainakaan haittaa ole ollut. Harjoitukset saavat jatkua, joskin tositilanteessa näemmä kannattaa ottaa avuksi liina ennen kuin käsillä on kolmas maailmansota.

Ponin vastustelu harjoituspaikkaa kohti kävellessä viittaisi kuitenkin aika vahvasti siihen, että harjoittelutiheyttä saattaa olla tarpeen tarkastella uudelleen.

Vaikka edellisessä kirjoituksessa väitin, että traileritreenissä ei ole käytetty riimuun tulevaa painetta niin ehkä kuitenkin vähän on käytetty. 

Ai niin, se hammaslääkäri. Hän oli ulkomaanelävä, joka parhaillaan kiertää Suomea hoitamassa täkäläisten hevosten hampaita.

Halusin tarkistuttaa rimpulan purukaluston spesialistilla, koska Anna Kärkkäinen vinkkasi taannoisella kurssillaan, että tässä vaiheessa mahdollisiin purentavikoihin voisi vielä vaikuttaa. Sitäpaitsi Ruusa on 1-vuotiaasta asti ollut eläinlääkärien mielestä tarpeen raspata puolen vuoden välein.

Tämänkertainen spesialisti suhtautui kuitenkin jo etukäteen skeptisesti ajatukseen, että kolmevuotiaan hampaita pitäisi ronkkia puolen vuoden välein. Ponin suuhun kurkistaminen ei muuttanut mielipidettä. Hampaat ovat kuulemma ihan hyvät sellaisenaan.

Niin että kylläpä oli taas tarpeellinen reissu, mutta tulipahan tehtyä. Kerrankin Ruusasta ei löytynyt vikaa.

P.S. Kiitoksia kaikille huikeasta ja ajatuksia herättävästä kommentointiaktiivisuudesta edellisen lastausharjoitusaiheisen tekstin yhteydessä!

8 kommenttia:

  1. Kuka on tämä ulkomaan elävä? Menzies?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli Isabella Colloredo-Mannsfeld. En ollut ennen kuullut hänestä, enne kuin bongasin hänen "kesäkiertuettaan" koskevan viestiketjun FB-keskustelusta keväällä. Mutta ilmeisesti on aivan hyvä. Eikä ainakaan kalliimpi kuin suomalaiset.

      Poista
    2. Täytyypä googletella - heti =D

      Poista
    3. Juu omakohtaista kokemusta nyt ei hirveästi tullut, mutta tyyppi kyllä ainakin käsitteli ponia tosi näppärästi. Yleensä se vetää jo suunavaajasta raivarit, mutta nyt seisoi rauhassa paikallaan pihassa, kun tutkittiin.

      Poista
  2. Meillä loppui lastausongelmat sen jäljeen kun sain käsiini Tuire Kaimion kirjan Hevosen kanssa. Sen ohjeilla olen saanut kaikki kuusi hevostani (joista yksi oli todella pahasti lastausongelmainen) opetettua sellaisiksi että ne pystyy lastaamaan ja purkamaan käden käänteessä yksin. Suosittelen lämpimästi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Itse asiassa minulla on ollut kyseinen opus kirjahyllyssä siitä asti kun se ilmestyi, mutta en ole saanut siitä oikein otetta. Pitänee tsekata nyt tuo lastausosio ainakin. Hyviä harjoituksiahan kirjassa on vaikka kuinka paljon, kun vaan saisi luettua ja sisäistettyä.

      Poista
    2. Kirja on tosiaan varsin vaikealukuinen, itsekin kahlasin sitä läpi varmaan 2 vuotta vaikka yleensä olen nopea lukemaan! Mutta kylöä oon siitä todella paljon hyötynyt. Kun sisäistää sen systeemin miten hevosta opetetaan pilkkomalla opittavat asiat todella pieniin palasiin, niin samalla periaatteella pystyy opettamaan hevoselle "mitä vaan". Itselläni ainakin on kaikenlaiset ongelmat ja pienet haaverit vähentyneet todellapaljon sen jälkeen kun rupesin toimimaan tuon kirjan ohjeiden mukaan.

      Poista
    3. Pilkkomisajatusta olen opetellut tässä muutenkin, toimii huomattavasti paremmin kuin isojen toimintaketjujen vaatimista yhdellä kertaa.

      On kyllä jännä, miten vaikealukuinen tuo Hevosen kanssa -kirja on, kun sitten taas Tuikun koiranpentukirjan suunnilleen ahmin yhdeltä istumalta. Ehkä koirapuolella on ollut parempi kustannustoimittaja?

      Poista