Sama sääntö tuntuisi pätevän aika hyvin nelijalkaiseenkin. Aina on kremppaa jossain. Mutta jotta homma ei kävisi liian tylsäksi, aina välillä saa opetella hoitamaan jotain uutta vaivaa.
 |
| Arkistokuvassa näkyy huonomman polven (oikean) erikoinen liikerata. |
Kun ponilla alkoivat lonksua takajalat alta, suhtauduin siihen oman huolihistoriani tuntien melko hämmästyttävällä tyyneydellä. Nuorilla nyt on noita takapolvivaivoja, ajattelin, ja panin rimpulan juoksemaan puomien yli.
Mutta kun tallikaverin hevosen takapolvet piikitettiin, aloin kaivata kotitekoisen diagnoosini tueksi vähän ammattitaitoisempaa arviota.
Paikalle jo muiden asioissa tilattu jalka-asiantuntija soi audienssin myös Ruusalle. Itse olin toki silloin töissä, mutta kuuleman mukaan tohtori oli teettänyt ponilla monipuolisesti erilaisia juoksutehtäviä.
Eläinlääkärisedän diagnoosi oli sama kuin tädin tekemä, joskin sillä oli hintaa jonkin verran enemmän.
Ruusalla on siis nuorille tyypillistä, ilmeisesti kasvuvaiheesta johtuvaa, takapolvien löysyyttä. Tilanteen pitäisi helpottaa, kun polvien tueksi (toivottavasti) kasvaa lihasta.
Diagnoosia tukee se arkinen havainto, että ponista on kevään mittaan tullut melko riukupeppuinen. Vielä viime kesänä näyttelyarvostelussa luki "lihaksikas takaosa", mutta sellaista lausuntoa on turha tämän kesän arvioihin odotella.
Vaikka rimpulan ruokavalioon lisättiin proteiinia ja viikko-ohjelmaan lisää kuntoilua, takapolvet eivät noin vaan hetkessä toenneet. Päinvastoin, muutama päivä ennen laitumelle muuttoa oli havaittavissa toisen takajalan liikkeen epäpuhtautta, peräti ontumista.
Täti veti tästä välittömästi johtopäätöksen, että ponilla on vähintään niveltulehdus, mahdollisesti nivelsiteetkin rikki.
 |
| Kuvituskuvana näkymä laitumelta tänään. |
Jalkaspesialistin puhelinkonsultaatio ei lainkaan helpottanut stressiä, joten eihän siinä muu auttanut kuin vaihteeksi varata aika klinikalle. (Pitäähän sitä sitä paitsi tässä taloustilanteessa panna raha kiertämään, ponitäti kyllä kantaa yhteiskuntavastuunsa.)
Klinikka-aika aktualisoitui tiistaina. Siellä oli vastassa tuttu jalka-asiantuntija.
Asiantuntija totesi ensijuoksutuksissa saman kuin täti kotioloissa: Oikea polvi vetää ponin juostessa omaa show'taan. Vasen polvi pitäytyy tavanomaisemmissa liikeradoissa. Poni ei kuitenkaan ollut varsinaisesti ep (eikä se kyllä ole laitumellakaan onnahdellut).
Puolitoista tuntia, lukuisia ontumatutkimuksia ja useita - myös varsin innovatiivisissa asennoissa otettuja - röntgenkuvia myöhemmin diagnoosi oli edelleen sama. Lisäksi tuli todettua, että rimpulan takapolvet ovat rakenteeltaan normaalit.
Hoito-ohje: liikuntaa, kaikenlaista liikuntaa ja lisää liikuntaa. (Laidunkaudella voi riittää laidunliikunta.)
Mistähän sitä panikoisi seuraavaksi?
 |
| Ponny on aina kiinnostunut ihmisseurasta. |
Siinähän se tulikin, seuraava panikoinnin aihe =) "Mitä tapahtuu laitumella?" Ja siellähän saattaa tapahtua ihan mitä vaan. Omakohtaisesti olen säästynyt kenties pahimmilta, mutta tiedän tuttavan ponin sairastuneen oikein huolella pikkutyttöjen tarjoamien herkkuhetkien äärellä ja toisen joutuneen öisille ratsastusretkille..kannattaa olla tarkkana =)
VastaaPoistaVoi apua nyt alkaa kyllä panikointi. Sitä olen vähän pelännytkin, että mitä jos joku alkaa syöttää hevosille jotain pilaantunutta leipää tmv. Ruusa on kyllä onneksi aika nirso, mutta kyllä sillekin jotkut herkut kelpaavat.
PoistaSalaratsastus olisi myös aika kaamea juttu etenkin ottaen huomioon, että kahdella laidunasukilla ei ole ratsastettu ja tuo suokki on tosiaan vasta vuoden.
Tuo laidun on kyllä sellaisen pikkutien varrella melkein tien päässä, että ei sinne nyt ainakaan sattumalta ilmaannu mitään tyttöjä. Laitumen omistaja on tietoinen näistä ongelmista, joten toivottavasti pitää vähän tarkemmin silmällä, mitä siellä tapahtuu. Se kyltti pitää kyllä laittaa.
Voi apua mitä avuliaita aatuja! Hevoset irtotavarana pitkin maita ja mantuja, siinä riitää ressattavaa vähän vähemmänkin herkälle yksilölle.
VastaaPoistaTakapolville parasta olisi kuulemma mäkinen laidun/tarha + säännölliset puomi/estetreenit kuten olitkin jo pollella teettänyt. Liikaa liikuntaa nuo klonkkapolvet eivät voi koskaan saada, mitä nyt olen ymmärtänyt kaverin kopukkaa ja eläinlääkärilausuntoja kuunnellessani - hevonen, joka sopii aktiiviharrastajalle ? ;)
Onneksi tuolla laitumella on paljon ruohoa ja lauma sopuisa, joten ihan heti ne eivät lähde sieltä vaikka sähkö unohtuisikin pois päältä. Mutta kyllä pohdituttaa, miksi se sähkö on alunperinkään otettu pois... Epäilyttävää, etten sanoisi.
PoistaOlen kyllä jo huomannut, että laitumella polvet vaivaavat vähemmän, varmaan tasainen liikunta auttaa. Pihatossa Ruusa ei paljon liikkunut, kun ruokintapisteitä oli vain kaksi ja tarhan pohja kovin karkea. Nythän se menee koko ajan laitumen päästä päähän ruohon perässä.
Pikkuisen mäkeäkin laitumella on, ei tosin mitään hullun jyrkkiä. Sen sijaan pikkutie laitumelle on varsin mäkinen, joten kunhan aktivoidun taas niin ruvetaan taluttaen käppäilemään niitä.
Taavillahan on takapolvessa rikkoakin, joten lihaksia on täälläkin vahvistettu polvia tukemaan. Sille toi selvää helpotusta ajamisen lisääminen liikuntamuotoihin (vaikka ennen aloitusta mietinkin, että onko siitä enemmän haittaa), se tuntui saavan hetkessä lisää voimaa ja pontta takapäähän ja alkoi ratsainkin liikkua paremmin. :)
VastaaPoistaOlenkin ajatellut, että kärryttely olisi parasta mahdollista liikuntaa! Kun vaan nyt saisin jonkun osaavan avuksi siihen opetushommaan. Tosin tuolla laitumella nyt ei ole kovin hyviä kärryttelymaastoja (eikä muitakaan maastoja), joten katsotaan nyt, mitä tapahtuu.
PoistaMeidän 3-v. ori sai saman diagnoosin keväällä ja hoidoksi myös vain liikuntaa, liikuntaa, liikuntaa. Surkeat takapään lihakset on tälläkin vaikka on ajettu säännöllisesti mäkisissä maastoissa jo 1-viotiaasta asti. Isoveljellään ei mitään vastaavia ongelmia ollut ja oli tuossa iässä jo ihan toisen näköinen lihaksistoltaan, ihsn samanlaisella treenillä. No, yksilöitähän nämä jokainen on. Puomeja ja pieniä esteitä voisi kyllä meidänkin ohjelmaan lisätä.
VastaaPoistaJep, on koettu täälläkin salaratsastajat (ei onneksi tässä osoitteessa vaan edellisessä)ja myös liian innokkaiden leivänsyöttäjien aiheuttama ähky. :-/ Toivottavasti ei teidän osalle satu kumpiakaan! Laitumella kaikki hevoseni nytkin ovat, ja näen ne oman kodin ikkunasta, mutta eihän niitä silti voi vahtia 24/7 eli huonollatuurilla jotain voi sattua silti.
Yksilöitäpä hyvinkin. Ruusan sisaruksilla ei tietääkseni ole tällaista ollut. Laitumella ongelma tuntuisi kyllä tosiaan olevan pienempi, kun jalat ovat koko ajan pienessä liikkeessä (ja välillä vähän isommassakin).
PoistaToivon tosiaan, ettei tule mitään ongelmia tuolla laitumella noiden innokkaiden ihmisten takia... Tuokin laidun rajoittuu pihaan ja näkyy ko. talon ikkunasta (asukkaat ovat laitumenomistajan sukulaisia), että aika rohkeaa olisi ruveta siellä salaa ratsastelemaan.
Uskoisin kyllä, että ihmiset ovat ihan silkasta hevosten näkemisen ilosta niille kukkia tarjonneet. Pitäisi vaan saada se ohjeistus tehtyä, että ymmärtäisivät, että hevoset voivat sairastua jos niille syöttää jotain.