maanantai 7. lokakuuta 2013

Kylmätöntä kylmää

Uudella tallilla on kysytty hiukan diplomatiaa ja vastapalveluksia, että olen saanut Ruusan jalalle kylmäystä useammin kuin kerran päivässä. Kun raavit minun selkääni (tai hoidat ponini jalkaa), minä raavin sinun (tai auttelen tallissa).

Tallinpitäjä on onneksi ollut avulias.

Tallintekijän lepyttämiseksi (ja epäilemättä omien töidensä helpottamiseksi) hän on lainannut Ruusalle tukisuojat, jotka on hankkinut aikanaan oman jännevammaisen poninsa kuntoutukseen. Ne pitävät mukavasti paikoillaan ihmisten kylmäyspatjat, jotka kävin apteekista ostamassa. (Pakastimesta repäistyn kylmäyspatjan alla on käytetty pintelipatjaa suojaamassa jalkaa paleltumilta.)

Se kylmäys, se kylmäys. Harmaita hiuksia pukkaa päänahasta entistä vikkelämmin.

Nimittäin jo muutama päivä sitten huomasin, että Ruusan jalka ei Hööksin suojien pidon jälkeen ollut viileä, vaan kuuma. Sama on jatkunut sittemmin. En tiedä, johtuuko ongelma suojista vai Ruusan jaloista. Lakkasin yhtä kaikki käyttämästä suojia jokunen päivä sitten - ja ne ovat yhä märät.

Ei toimi enää.

Kokeiltuani myös Finntackin pakkasessa jäähdytettäviä suojia totesin, että vesi vanhin voitehista. Lutraus siis jatkukoon. Uudessa paikassa on sentään sellainen luksus kuin vesikarsina.

Muilta en voi tällaista ajankäyttöä odottaa, joten päivän muihin kylmäyksiin ratkaisu on jo mainittu apteekin kylmäpatja. Myös kylmäsavea olen miettinyt.

Kaikesta tästä vaivannäöstä huolimatta Ruusan jalka ei aina viilenny. Tänään letkutin sitä 20 minuuttia - vain huomatakseni, että jalka oli edelleen lämmin. Tallintekijä oli kylmäpatjoilla saanut jalan aamulla viilentymään, mutta hänestä turvotus hankkarin kohdalla oli pahentunut.

Alkaa vaikuttaa siltä, että Ruusa ei ole menossa pihattoon ihan heti.

Jalkaongelman lisäksi Ruusan hengitys on edelleen huonontunut. Se oli kävelyllä sen verran vetämätön, että sillä saattaa olla joku pikku pöpökin. Ensiavuksi laitoin sen karsinaan märkää turvetta, pölyn määrän minimoimiseksi.

Viikon kuluttua tallille on tulossa asiansa osaava eläinlääkäri. Toivottavasti hänellä on jotain ideoita ponin hoitoon. Jotain toivoa annettavana.

P.S. Mainitun tallintekijän kanssa olen löytänyt jo mukavasti yhteistä säveltä, kun iltavuoroaamuisin olemme aamutallin lomassa jutustelleet.

2 kommenttia:

  1. Hei! Itse useampaa jännevammaista hoitaneena olen tainnut käydä läpi kaikki mahdolliset kylmäyskonstit...
    Ehdottomasti kätevin on jalkoihin kiinnitettävä kylmäysletkusysteemi. Se kylmää kerralla kaikki jalat ja hevosen voi jättää letkuihin seisomaan niin että itse voi tehdä sillä aikaa muuta. Itse kylmään näillä myös terveiden hevosten jalkoja ennaltaehkäisevästi kovemman rasituksen jälkeen (mulla on ravureita).

    Kohtahan tulee talvi ja silloin kätevä ja halpa konsti on lumi! Lunta muovipussiin, ja pintelillä jalkaan, tai vielä nopeammin lunta kuljetussuojan sisään ja suoja jalkaan.

    Hevosen jalkojen paleltumista ei tarvitse pelätä eli lumen tai jään voi laittaa ihan suoraan jalkaa vasten.

    T:Anna

    VastaaPoista
  2. Kiitos vinkeistä!

    En tiennytkään, että noita kylmäysletkuja vielä jossain myydään. Mutta nyt kun googletin niin eihän niiden myyntiä olekaan sitten 90-luvun lopetettu! Tällä uudella tallilla on kyllä jonkun kylmäysletkut roikkumassa seinällä, pitäisikin kysyä josko saisi tyypata niitä.

    Lumikylmäys on myös kokeilun arvoinen, mutta siihen menee vielä hetki! (Ainakin toivottavasti, nimimerkillä renkaanvaihto sapettaa.)

    VastaaPoista