Onneksi vakiolääkärillämme sattui olemaan viime hetken aika vapaana, ja vieläpä minun vapaapäivänäni.
Ja onneksi myös jalkalääkäriltä löytyi kolo Ruusan jalan kopelointiin. Diagnoosi: terve hankoside ja muutenkin aivan hyvä jalka. Jalan puolesta Ruusa voi siis siirtyä rajoitetusta jaloittelusta suoraan täysin normaaliin elämään.
Siinä olivat hyvät uutiset. (Joihin voisi kyllä lisätä Ruusan erinomaisen mallikkaan käytöksen klinikalla sekä sen, että pikkurimppana painaa jo 330 kg.)
Kuvatarjonta rajoittuu jo vähän vanhempaan materiaaliin. |
Samaan aikaan oli Ruusan jalkopäässä yksi eläinlääkäri ultrineen ja nenäpäässä kolme muuta eläinlääkäriä ohjaamassa tähystysputkea ponipolon nenästä kurkkuun ja sitä kautta keuhkoihin. Eläinlääkäri- ja avustajajoukon lisäksi ympärillä hyöri totta kai myös lukuisia sivustakatsojia. Onhan Ruusa sentään niin mielenkiintoinen tapaus, että eläinlääkärien on sitä tutkiessaan hyvin vaikea peitellä innostustaan.
Olkoonkin, että Ruusan henkitorvi on edelleen ahdas ja löysä, hovilääkärimme on nyt entistä vakuuttuneempi siitä, että tämä vaiva oli satunnainen löydös eikä suinkaan syy oireiluun.
Eläinlääkäri on jokseenkin vakuuttunut siitä, että oireilun underlying cause eli perimmäinen syy majailee keuhkoissa itsessään. Eli jos Ruusan keuhkonäytteistä jälleen kerran löytyy allergisesta tulehduksesta kertovia soluja, olisi suotavaa ottaa keuhkobiopsia. Sen jätimme kesällä väliin, koska operaatio ei ole riskitön.
Summa summarum, jalka on käyttökelpoinen, keuhkot todennäköisesti eivät.
Kaiken huipuksi tänään selvisi sekin, että tallinpitäjän lupaama pihatto ei ole valmistumassa lähiaikoina. Alunperinhän - ennen hankosidesotkuja - Ruusan piti muuttaa suoraan pihattoon, heti lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna.
Voisiko joku asia tämän ponin kanssa joskus mennä niin kuin pitäisi?
Positiivista, ettei ne kaikki kylmäykset sitten menneet hukkaan =/ Pieni lohtu, mutta lohtu kuitenkin! Hyvä teidän joukkue!
VastaaPoista