Voiko MSM olla ihmeaine keuhkovaivan hoidossa?

Kuten blogia pitempään seuranneet voivat muistaa, koko viime syksy meni Ruusa-ponin kanssa pienehkön mutta selkeän keuhko-oireilun kanssa. Kun kaikki tutkimukset ja hoidot oli kotioloissa kokeiltu, kävimme marraskuussa viimein klinikalla. Sieltäkään ei mitenkään ylenpalttisesti apua löytynyt.

Kyseiseen klinikkapostaukseen kuitenkin tuli kommentti, jossa mainittiin keuhkovaivan hoitona MSM. 

Asiassa ei ollut minulle mitään uutta, olenhan syöttänyt Ruusalle MSM:ää juuri keuhkojen tukemiseen jo vuosia. Niin, vuosia - kunnes purkki viime kesänä tyhjeni enkä heti ehtinyt ostaa uutta. Silloin ajattelin, että ei kai se niin tärkeää ole, ja jätin täydennyshankinnan jatkossakin tekemättä. 

Kun sain mainitun kommentin, tajusin, että keuhko-oireilun alkaminen ajoittui aikaan MSM:n loppumisen jälkeen. Voisiko tässä olla yhteys?

Aikaa näiden kahden asian välillä kului sen verran, että korrelaatio oli pääteltävissä.

En pelkän korrelaation perusteella voinut uskoa, että keuhko-oireilu nyt pelkästä MSM:stä olisi kiinni. Kävin kuitenkin ensitilassa täydentämässä varastot. Toki aluksi jatkoin myös limaa irrottavan lääkkeen annostelua - varsin pitkään, koska ponin hengitys tuntui siitä hyötyvän. 

MSM:n palauttamisesta ponin puuroon on nyt muutama kuukausi. Ihan tässä vastikään havahduin, että hetkinen, enpä ole viime aikoina - yksittäisiä säikähdyksiä lukuun ottamatta - murehtinutkaan ponin hengityksestä, vaikka limaa irrottava lääke loppui jo tammikuussa.

Kyllä poni on jumpasta hengästynyt, mutta onko se ihme? Liikuntalukujärjestyksessä on kuitenkin joulukuun alusta lähtien ollut merkintöjä lähinnä viikonloppuisin ja lisäksi ponin talviasuvalinta on mitoitettu aika paljon arktisempiin oloihin kuin Etelä-Suomen tämänkertaiseen "talveen". 

Hengästymistä tärkeämpi mittari on palautuminen, ja se on osunut vähän päivästä riippuen johonkin jatkumolla tyydyttävä - erinomainen.

Kuvassa näkyy käytännössä ponien koko tarha. Eli vähän erilaista kuin ennen... 

Nyt uudelle tallille muuttamisen jälkeen olen käynyt pari kertaa Ruusan kanssa ohjasajojumpalla kentällä ja havainnut, että eihän se edes tahdo hengästyä! Ihan saa pitkiä pätkiä ravailla ja laukata, eikä silti laajene sieraimet saati pumppaa kyljet. No. pitkä pätkä on suhteellinen käsite, vertaan nyt siihen mihin keuhkovammainen poni ja muuten vain rapakuntoinen narunjatke keskimäärin kykenevät.

Eilen kokeilin samaa karvasatulasta käsin, eikä poni vieläkään mainittavasti hengästynyt. Tosin hengityksen sijaan olen molemmissa liikutusmuodoissa huolestunut ponin haluttomuudesta. Seuraamme tilannetta.

Summa summarum, ponin hengitys vaikuttaa aika hyvältä (*tähän raivokasta puun koputtelua*) - etenkin ottaen huomioon, että olemme keväässä. Aikana ennen tiineyshormonien ihmetyötä kevät tuppasi olemaan aikaa, jolloin oireilu ensin talven rauhallisen jakson jälkeen alkoi ja sitten kiihtyi.

Voisiko hengitysoireilun taso tosiaan olla kiinni niin pienestä kuin mitallisesta MSM:ää päivässä? Vaikea uskoa, mutta en uskalla enää jättää sitä ostamattakaan!  

Nyt kun kehuin Ruusan hengitystä niin varmaan se kohta alkaa puuskuttaa. Mutta toivotaan, että tämä meno jatkuisi.

P.S. Ponien kotoutuminen on edistynyt, mutta kuitenkin ovat vielä aiempaa enemmän kiinni toisissaan. Siksi Ruusan jumpat on jouduttu nyt järjestämään vain kentällä, jonne on tarhasta näköyhteys.