Ekaa kertaa synttärisankarina - mukana kuvasarja 1-päiväisestä 1-vuotiaaksi

Vuosi sitten tänään tapahtui jänniä juttuja, tai siis lähinnä yksi jännä juttu eli eräs etukäteen Pulla-Albertiksi kutsuttu varsa näki päivänvalon. Samalla Pulla-Albertista tuli ihan vaan Albert.

Toisin sanoen Albert viettää tänään ensimmäistä syntymäpäiväänsä! Mitään erityisiä juhlallisuuksia ei ole suunniteltu, mutta toki päivään kuuluu ainakin aika paljon parhautta eli laiduntreeniä erittäin hyvän kasvuvaiheen saavuttaneella nurmella.

En ole ottanut Albertista kunnon kuvia niin pitkään aikaan, että edellisissä taisi olla lunta maassa. Nyt ei enää ole vähään aikaan ollut ja talviturkkikin on aikaa sitten pudonnut.

Varsojen kanssahan kevät on aina melkein kuin Kinder-yllätystä jännittäisi, paitsi paljon jännempää. Yllätys paljastuu sitä mukaa kuin talviturkki hupenee. Ja Albertin turkin alta on paljastunut ihan mukiinmenevä nuori herra. Kelpaa ainakin minulle, ja muillehan sen ei tarvitsekaan kelvata.

Se ei ole yhtään pöllömmän näköinen. Harmi vaan, etten tajunnut sen seisovan takajalat penkalla. Huomaa myös huomattavasti aiempaa siistimpi kampaus! Aika lailla on sille näytetty nyppimiskampaa ja vielä pitäisi nyppiä lisää, että tulisi kunnolla siisti. 

Kaksi vuotta sitten kirjoitin ylös toiveitani siitä, mitä Ruusan ominaisuuksia toivoisin oriin kompensoivan: "kärjessä on isomman koon lisäksi myös emää paremmat jalka-asennot, parempi jalkojen luusto, hyvä takaosa ja hyvä ylälinja. Ja kun tavoitteena on paitsi hieno poni, myös tätiratsu, ori ei saisi olla mikään silmänpyörittelijä - vaikka tässä kohtaa tamman ominaisuudet eivät kompensaatiota tarvitsekaan".

Yllä olevaa kuvaa katsomallakin voi todeta, että listan vaatimuksista vain hyvä ylälinja on jäänyt toteutumatta. Albertilla on ehdottomasti parempi takaosa ja paremmat jalat kuin emällään - vaikka luuta toki saisi olla edelleen enemmän.

Luonteessakaan ei minusta ole valittamista. Toki siinä on sellaista peeveemäistä reaktiivisuutta, joka Ruusasta (onneksi) puuttuu, mutta isot reaktiot eivät tule ihan pienestä. Albert on kuitenkin ihan perusrohkea lapsonen.

Ennen Albertin syntymää pohdin, pystynkö rakastamaan varsaa yhtä paljon kuin Ruusaa. Aika nopeasti huomasin, että Albertista olikin tullut melkeinpä ykkösponi. Se on vaan niin muru. 

Onhan pikku oripojalle mennyt kevättä sen verran rintaan, että sille on ilmaantunut vähän omiakin mielipiteitä. On pitänyt opetella myös komentamaan Albertia, nyt se jo kestää sitä. Ei nyt sentään joka päivä tai välttämättä edes joka viikko ole tarvinnut.

Albertin loppukevääseen on kuulunut ahkeraa traileritreeniä ja laidunharjoittelua. Varsinkin jälkimmäisen Albert on ottanut tosimielellä.

Samalla on tullut vähän yksinolotreeniä. Aiemmin yksin yhtään mihinkään meneminen oli Albertista aika pelottavaakin, mutta jännästi se on laiduntreeneissä viihtynyt parikin tuntia ihan itsekseen. 

Laidunharkat ovat tällä hetkellä kuumimmillaan, sillä orilaitumelle siirtyminen on alustavasti sovittu torstaiksi. Kyllä, jo tämän viikon torstaiksi!

Pyllykuva. Voidaan sitten kesän lopussa vertailla, onko kankku kasvanut.

Jännittää älyttömästi jo nyt, lähinnä se siirtymisvaihe. Onneksi laitumenpitäjä on luvannut tulla noutamaan Albertin kera turvallisen kaveriruunan. Hänellä tuntuu olevan rutkasti kokemusta näiden hyppyheikkien kuskaamisesta ja hänen trailerissaan on sellainen ulkoa laukaistava etupuomikin.

Toivottavasti näillä eväillä selvitään ilman uutta kuperkeikkaa.

Albertilla pitäisi tulla laitumella ihan kivaa, sillä siellä on kaikkiaan viiden pikkupojan poppoo ja painitilaa useampi hehtaari. Kiitoksia vaan blogin lukijalle Annelle, joka tästä paikasta vinkkasi!

Toivottavasti pääsemme toteuttamaan siirtymän mahdollisimman hyvin aikataulussa. Se on nyt hiukan epävarmaa, sillä Albertilla on ollut parina päivänä lämpöä. Tänään aamulla oli normaalin rajoissa, joten toivotaan, että tuo lämmön kohoaminen olisi joku satunnainen juttu.

Lopuksi vielä pieni kuvasarja siitä, miten päivänsankari on elonsa edetessä muuttanut muotoaan.

1 pvä

3 pvä

3 vko

2 kk

Vajaa 3 kk

6 kk

8 kk (Tämä riimu ei enää mahdu, tai en ole kyllä edes yrittänyt.)

10 kk

12 kk. Albertin rakenteessa on minusta hyvää muun muassa sopusuhtaisuus, hyvä rotutyyppi, kaunis pää, kivanmittainen kaula ja suorat jalat. Takaosakin on vahva ja rungossa kivasti sekä syvyyttä että leveyttä. Se on myös ryhdikäs, mikä nyt ei tässä hellepäivän otoksessa ihan ilmene. Onhan siinä tietysti heikkouksiakin: jaloissa on vähän hento luusto ja nivelet ovat sivusta katsoen pienet. Etusääret ovat supistuneet ja vuohiset vennot. Lautanen on hieman luisu. Kaula on alhaalta liittynyt ja alakaulaisuuteen taipuvainen. Hippos-tuomarilta Albert saisi todennäköisesti kakkospalkinnon.

Muutamassa viimeisessä kuvassa on sopivasti ponitäti mittatikkuna. Mainitun tikun pituus on viime mittauksen perusteella 158 cm.

Albert lienee siis näin 1-vuotispäivänä jo jotain 140 cm. Peukkusäännön mukaan arvioituna tämä tarkoittaisi sellaista 155 sentin aikuiskorkeutta. En aio kuitenkaan ruveta kutsumaan sitä hevoseksi.

P.S. En ole unohtanut lupaustani kirjoittaa siitä, miten olen Albertia (ja Ruusaa) kouluttanut. Se vaan vaatii vähän enemmän ajatustyötä, joten on toistaiseksi jäänyt ajatuksen asteelle.