Ihanat oriit maneesissa eli (viimein) ponioripäivät

Nyt viimein se postaus, jota kaikki ovat odottaneet. Tai ainakin joku on saattanut ohimennen ajatella, että eikö se ollut ponioripäivillä ollenkaan. No olin! En vaan ole ehtinyt aiheen pariin. Toivottavasti joku on vielä edes vähän kiinnostunut uusista ja vanhoista jalostusoreista.

Alla kuvaterkut kaikista osallistuneista, siis shettistä isommista. Otsikko vastaa sisältöä sikäli tarkasti, että kuvasin etupäässä maneesissa. Syy ulkokuvien vähäiseen määrään on perinteinen eli en jaksanut herätä niin aikaisin, että olisin ehtinyt muiden kuvaajien peesiin aamun eläinlääkärintarkastuksien aikaan.

HUOM! Obsidian Elfin kuvan alle oli aiemmin eksynyt lausunto ihan jostain muualta kuin viime oripäiviltä. Nyt korjattu. 

Ensimmäisen kuvan pitää tietysti olla welshistä. Kuvassa B-welsh-ori Ysselvliedts Georgetown, joka on jo aiemmin astunut lisenssillä, mutta oli nyt ensimmäistä kertaa oripäivillä.

Aloitamme welsheillä, koska täytyyhän sitä joku roti pitää. Niistä avauskuvassa näkyy maneesilaukkamahdollisuudesta villiintynyt B-sektion jalostusori Ysselvliedts Georgetown (s. 2011), joka on jo aiemmin astunut lisenssillä. Se oli aika selvä tapaus, ykkösruusuketta suitsiin ja hommat jatkukoon.

Ysselvliedts Georgetown oli pikkuisen haastava kuvattava. Orilautakunnan arvio: "Ryhdikäs, suurilinjainen ori, jolla on hyvä rotuleima. Sillä on erittäin ilmeikäs pää ja pitkä, alakaulainen kaula. Säkä on hyvä. Lanne on pitkä. Rungossa on hyvä syvyys. Takaosa on lihaksikas, lautanen suora. Jaloissa on hyvä luusto, jalat ovat selväpiirteiset. Vasen etujalka on hieman hajavarpainen. Liikkeet ovat suorat. Käynti on tarmokasta, saisi olla irtonaisempaa. Ravi on tahdikasta, saisi olla irtonaisempaa. Laukka on aktiivista ja siinä on hyvä tasapaino. Rakennepisteiden keskiarvo 7,9."

Toinen welsh-ori ei ulkopuolisin silmin katsottuna oikein täyttänyt jalostusoriille asetettuja odotuksia. Paitsi terveytensä osalta, sillä myös 3-vuotias cob-ori Ågårdens Sea Of Joy sai lisenssin. Hippos jätti sen palkinnotta.

Ågårdens Sea Of Joy, orilautakunnan arvio: "Ryhdikäs ori, jonka rotu- ja orileima saisivat olla selvemmät. Sillä on hyvä ilme. Pää on arkinen ja kaula on lyhyt. Säkä on hyvä. Lanne on pitkä ja suora. Lapa on lyhyt ja rungossa on puutteellinen syvyys. Lautanen on lyhyt ja suora. Vasen etujalka on voimakkaasti hajavarpainen. Liikkeet ovat edestä erittäin ahtaat. Takasääret ovat supistuneet ja kinner on kiverä. Käynti on jännittynyttä ja lyhyttä. Ravi on tahdikasta, mutta lennokkuus puuttuu, eikä käytä niveliään. Laukka on energistä. Rakennepisteiden keskiarvo 6,5."

Suurin edustus ponioripäivillä oli new foresteilla, joita oli peräti seitsemän kappaletta. Niissä oli enimmäkseen niitä sellaisia ehkä-tapauksia, joista en osannut arvioida, ovatko tulevaisuudessa astuvia oreja vai entisiä oreja. Oli myös pari, joista kovastikin tykkäsin.

Rodun paras oli viikkoa aiemmin ratsuponikantakirjaan hyväksytty 5-vuotias Wind In The Willows, joka korotti nyt forestikantakirjaluokkaansa kakkoseen.

Nf-ori Wind In The Willows.

Wind In The Willowsin sanallinen arvostelu: "Oriilla on hyvä rotuleima. Sillä on ilmeikäs pää, pitkät korvat. Kaula on hyvänmuotoinen, kaulan ja pään liittymä on paksu. Säkä on pyöreä. Lanne on pitkä. Ylälinja on lihaksikas. Lapa on hyväasentoinen. Rungossa on hyvä syvyys. Lautanen on pitkä, mutta suora. Etujaloissa on taittuneet varvasakselit, nivelet ovat pienet. Liikkeet ovat edestä ahtaat. Kinner on suora ja pieninivelinen. Käynti on matkaavoittavaa, saisi työntää paremmin takaa. Ravi on kevyttä, mutta työntö on puutteellinen. Laukka on energistä, hyvin pyörivää ja kantaa itsensä hyvin. Rakennepisteiden keskiarvo 7,7."

Toinen minua tykästyttänyt foresti oli vasta 2-vuotias Hillside Forgotten Gold, joka on tuttu MKriding-blogista. Se ei ihan vielä näyttänyt oriilta, mutta palikat ovat siinä kohdallaan. Se myös vaikutti erittäin kiltiltä. Tämän ominaisuuden merkitystä ei minusta voi liikaa korostaa, onhan poniratsastuksen pääasiallisena kohderyhmänä lapset.

Hillside Forgotten Goldin sanallinen arvostelu: "Ryhdikäs ja suurilinjainen ori. Sillä on ilmeikäs, hieman pitkä pää. Kaula on hyvän muotoinen. Säkä on hyvä. Lanne on hieman pitkä. Lapa on hyväasentoinen. Lautanen on pitkä. Jalat ovat sivusta hyväasentoiset. Vasen etujalka on suppuvarpainen ja meloo ravissa. Liikkeet ovat edestä ahtaat, takaa suorat. Käynti on matkaavoittavaa, kävelee hieman suorin jaloin. Ravi on tahdikasta ja kevyttä, vielä voimatonta. Laukka on vielä voimatonta, laukkaa suorin jaloin. Rakennepisteiden keskiarvo 7,6."

Myös 3-vuotias ori Rosalie's Rebel jätti muistijäljen käytöksellään, mutta päinvastaisessa mielessä kuin edellinen.

Kukkahattutätinä hyvin harvoin suosittelen millekään ponille selkäsaunaa, mutta tämä vaikutti olevan sellaisen tarpeessa. Se käyttäytyi suoraan sanoen sikamaisesti: jyräsi siekailematta esittäjänsä yli joka tilanteessa ja jopa hyppi vaarallisen näköisesti pystyyn häntä kohti. Irtojuoksutuksessa pukitti kohti avustajia.

Rosalie's Rebel, III palkinto: "Ryhdikäs ori, jolla on hyvä rotuleima. Sillä on ilmeikäs, hieman pitkä pää. Kaula on hieman lyhyt. Säkä on pitkä, mutta matala. Lanne on hieman pitkä. Lapa on hyväasentoinen. Rungossa on hyvä syvyys. Lautanen on pitkä. Reisi on lyhyt. Jaloissa on riittävä luusto. Liikkeet ovat ahtaat edestä. Kintereet ovat pienet ja takavuohiset ovat vennot. Käynti on lyhyttä ja jäykkää. Ravi on tahdikasta, voimatonta. Laukka on lyhyttä ja etupainoista. Rakennepisteiden keskiarvo 7,2. "

Muut hyväksytyt forestioriit eivät jääneet kovin hyvin mieleen, joten ei niistä sen enempää kuin kuvat.

Klockas Nikolai, II palkinto: " Oriilla on hyvä rotu- ja ponileima, orileima saisi olla selvempi. Sillä on ilmeikäs pää ja hyvänmuotoinen, hyvin liittyvä kaula. Ylälinja on lihaksikas ja sopusuhtainen. Lapa on hyväasentoinen. Runko on kaita ja runko voisi olla syvempi. Lautanen on pitkä. Kyynärvarsi ja koipi saisivat olla lihaksikkaammat. Etusääret ovat supistuneet. Etuvuohiset ovat erittäin vennot. Liikkeet ovat ahtaat ympäriinsä ja meloo edestä. Käynti on tahdikasta, mutta voimatonta. Ravi on tahdikasta ja kevyttä, mutta voimatonta. Laukka on rytmikästä, mutta etupainoista. Rakennepisteiden keskiarvo 7,5."

Satambra Zeiros, II palkinto: "Ryhdikäs ori, jolla on hyvä orileima. Sillä on ilmeikäs, rotutyypillinen pää ja hyvänmuotoinen, hyvin liittyvä kaula. Ylälinja on lihaksikas. Säkä on lyhyt. Lapa on pysty. Rungossa on hyvä syvyys. Takaosa on lihaksikas. Etusääret ovat pitkät ja supistuneet. Kaikissa jaloissa on vennot vuohiset. Liikkeet ovat edestä ahtaat. Kinner on epävakaa. Käynti on matkaavoittavaa ja irtonaista. Ravi on tahdikasta, hieman raskasta. Laukka on tahdikasta, mutta etupainoista. Rakennepisteiden keskiarvo 7,6."

Hyväksymättäkin jäi pari forestioria. Niistä Obsidian Elf on jo nähty oripäivillä aiemminkin noin sata kertaa (oikeasti nyt neljättä kertaa). Jalostusoria siinä ei ole vielä nähty kertaakaan, mutta siitä tulisi varmaan aika kiva ratsuruuna.

Obsidian Elf, ei hyväksytty: "Ryhdikäs, tyypiltään jalo ori, jonka rotu- ja orileima on puutteellinen. Sillä on ilmeikäs, ei-rotutyypillinen pää. Kaula on pitkä, mutta alakaulainen ja alhaalta liittyvä. Kaulan ylälinja on hyvä. Säkä on hyvä. Lanne on pitkä ja painunut. Lapa on pitkä, mutta pysty. Runko on kaita ja siinä on puutteellinen syvyys. Lautanen on lyhyt ja luisu. Etujalat ovat hajavarpaiset. Vasen etujalka on kyynärpäästä ulospäinkiertynyt. Kyynärvarsi ja koipi ovat lihasköyhät. Liikkeet ovat edestä erittäin ahtaat. Käynti on matkaavoittavaa, saisi olla irtonaisempaa. Ravi on kevyttä ja tahdikasta, mutta voimatonta. Laukka on rytmikästä ja lennokasta, kantaa itsensä hyvin. Rakennepisteidenkeskiarvo 7,0."

Ponikujan Hugo, ei hyväksytty: "Oriilla on hyvä rotuleima, orileima saisi olla selvempi. Ikäisekseen kehittymätön. Sillä on ilmeikäs pää. Kaula on alhaalta liittyvä. Säkä on hyvä. Ylälinja saisi olla lihaksikkaampi. Lapa on pysty. Runko on kaita. Lautanen on pitkä. Jaloissa on hento luusto. Vasen etupolvi on vino, etuvuohiset ovat vennot. Kinner on kiverä ja epävakaa. Levittää takaa. Käynti on matkaavoittavaa ja irtonaista. Ravi on aktiivista, energistä ja siinä on hyvä työntö, saisi olla edestä irtonaisempaa. Laukka on rytmikästä ja ilmavaa, saisi olla tasapainoisempaa. Rakennepisteiden keskiarvo 7,2."

Forestien jälkeen nähtiin yksi jopa rotua tuntemattoman silmään älyttömän hieno russi ja vähemmän hieno russi. Bonuksena oli vielä russi, joka oli imaissut kiveksensä jonnekin, mistä eläinlääkäri ei niitä löytänyt. Koska kivekset ovat aika lailla minimiedellytys jalostusorillisiin tehtäviin, kyseistä oria ei edes arvosteltu.

Hienon russin nimi oli Korpral Winner. Sen pisterivi oli aika häikäisevä: peräti neljä ysiä! Pyylevästä olemuksestaan huolimatta poni on toiselta ammatiltaan ravuri.

Korpral Winner, I palkinto: " Oriilla on erittäin hyvä rotuleima ja hyvä orileima. Sillä on ilmeikäs pää, hyvänmuotoinen, hyvin runkoon liittyvä kaula. Ylälinja on sopusuhtainen ja lihaksikas. Lanne on vahva. Lapa on pitkä, mutta hieman pysty. Rungossa on hyvä syvyys. Lautanen on pitkä ja lihaksikas, mutta luisu. Jaloissa on riittävä luusto, jalat ovat sivusta hyväasentoiset. Vasen etujalka on suppuvarpainen ja meloo. Liikkeet ovat länkiset takaa. Käynti on tarmokasta, hieman kiireistä. Ravi on aktiivista ja siinä on hyvä työntö, saisi olla lavoista irtonaisempaa. Laukka on energistä, hieman etupainosta, oikea laukka on parempaa. Rakennepisteiden keskiarvo 8,0."

Kun vertaa yllä olevan russin kuvaa tähän ei-hyväksyttyyn Sleipnir T:hen niin onhan ero aika huomattava. Kokoerokin oli huima, pelkästään säkäkorkeudessa kuutisen senttiä.

Sleipnir T, ei hyväksytty: " Oriilla on hyvä rotuleima, saisi olla sopusuhtaisempi. Sillä on ilmeikäs pää ja pitkä kaula. Lapa on hyväasentoinen. Lanne on suora. Rungossa on hyvä syvyys. Lautanen on lyhyt ja luisu. Etusääret ovat pitkät ja etujalat ovat pihtipolviset. Takasääret ovat supistuneet. Levittää takaa liikkeessä. Käynti on jäykkää ja lyhyttä. Ravi on kevyttä, mutta lapa on lukkiutunut. Laukka on aktiivista ja tarmokasta. Rakennepisteiden keskiarvo 7,1."

Lopuksi vielä se russi, jonka taival tämänkertaisilla oripäivillä katkesi eläinlääkärin tarkastukseen, eli Korpral Weapon:

Ponioripäiväthän ovat ponijalostuksesta kiinnostuneelle aivan must-tapahtuma. (Huom, ei edes sisäänpääsymaksua!) Tämä ei tosin juuri näy tapahtuman katsojamäärissä. Jopa Hevosopisto oli vetänyt sellaisen johtopäätöksen, että poniväelle ei tarvitse omaa kahvilaa pitää, noutakoot sumppinsa toisesta maneesista. Säästyipähän muutama euro, kun ei tullut litkittyä palvelumaksullista teetä.

Teenpuutteesta huolimatta oli kivaa, kuten näissä ponitapahtumissa aina. En enää tiedä, menenkö niihin enemmän katsomaan poneja vai tapaamaan tuttuja.

Vielä toinen kuva Hillside Forgotten Goldista.