tiistai 23. tammikuuta 2018

Talvi, mikä ihana tekosyy (Lisätty kuva karkurista)

Jos joku ei vielä tiennyt, niin kerron, että tänne eteläänkin tuli viime viikolla talvi. Se kuulemma loppuu noin huomenna, joten nyt on pakko julkaista tämän vuoden toisena talvisena päivänä (viime torstaina) napattuja kuvia irtojuoksutuksesta. 

Kaunis, kauniimpi, Albert.

Ponit eivät oikein viitsineet juuri sinä päivänä juoksennella, paitsi sen jälkeen kun olin vienyt kameran jo pois ja tulin riimun kanssa hakemaan poneja pois laitumelta.

Kahdeksan kuukautta tuli muuten toissapäivänä täyteen. Pitäisikö tuolle reuhuletille tehdä jo jotain, ettei sitten keväällä ole niin iso homma siistiä näyttelyyn?


Pakkanen on kuitenkin selvästi tehnyt tehtävänsä, sillä poneissa on ollut ihan mukavasti virtaa. 

Mukavasti tai ikävästi, miten sen nyt ottaa. Alberthan juoksee aina suunnilleen samalla innolla eikä sen virta yleensä juurikaan poksahtele silloin kun varsa on ihmisen kanssa narukontaktissa. Sama ei täysin päde mammaponiin, kuka lie niin huonosti senkin kouluttanut. 



Esim. tänään ratsastus sujui niin kuin se on varsa mukana suoritetuissa jumpissa tähänkin asti sujunut, eli varsin jännittyneissä tunnelmissa. 



Uuden bravuurinsa Ruusa keksi kuitenkin vasta ratsastajan jalkauduttua. Bravuuritemppuun kuuluu vetää pää taaksepäin silläviisiin, että suitsien niskahihna luiskahtaa korvien väärälle puolelle. Sen jälkeen mammaponi onkin vapaa tekemään mitä vaan. 

Tänään sen minkä vaan koreografia muodostui ensin kiitoversiona suoritettu pierupukkilaukka silmänkantamattomiin ja sen jälkeen muuten vaan pellolla juoksentelu erilaisissa askellajeissa, toinen jalustin alas pudonneena. Jihaa! (Melko samantyyppiset askelmerkit muuten oli eilisessä irtojuoksutuksessa, kun kaksikkomme omatoimisesti poistui aidatulta alueelta.)

Albertin ravikuvat olivat kaikki epäteräviä ja useimmat myös väärästä askelvaiheesta. Mutta tässä nyt yksi.

Äitiponi katosi tämänpäiväisestä ratsastusmaisemasta sen verran rivakasti, että lapsiponi jäi hädissään huutelemaan perään. Kiihtyvyys on tuollaisessa welshinponissa suunnilleen Ferrarin luokkaa. Ja kun se pääsee kunnolla kierroksille, se ei todellakaan halua heti kiinni.

Onneksi olemme tallilla, jolla irtijuoksentelevia welshinponeja ei katsota pahalla silmällä ja tilatkin soveltuvat tällaiseen ylimääräiseen hauskanpitoon. Albert on saanut joskus ihan luvankin kanssa käydä pihalla omilla pikku seikkailuilla ilman äitiä.

Albertin irtijuoksentelut saattavat kyllä vähitellen harventua, sillä ratsastuksesta ei oikein tule sen seurassa mitään. 

Koko homma menee sen jännittämiseksi, milloin Albert keksii pukittaa Ruusaa päin tai loikata sen selkään. Välillä Ruusakin kuumenee Albertin toilailuista niin, että ratsastajaa alkaa hirvittää myös ratsun hallinnassa pysyminen. Vaikka se on aina pyytämällä pysähtynyt.

Karvamamma.
Heti kun ratsastaa vähemmän (tai ei ollenkaan pariin kuukauteen) niin alkaa tulla tällaista kummaa säikkyyttä. Persus alkaa taas hillua jossain ihan muualla kuin syvällä penkissä ja raajat takertuvat poniin heti jos se osoittaa merkkejä lukujärjestyksen ulkopuolisista jumppaliikkeistä. 

Ei auta kuin jatkaa harjoituksia, jospa alkaisi jonkin sortin rentous taas löytyä ratsukon molemmilta osapuolilta.

Lopuksi vielä lisäys: GoPro-kuva Ruusasta pitämässä kivaa. Miksei se voi ravata noin silloin kun olen selässä?



10 kommenttia:

  1. Ah, welshin poistumisnopeus... Niin allekirjoitan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika nopeasti se katoaa näköpiiristä, kun sille päälle sattuu. Onneksi oltiin ihan vaan tallin läheisellä pellolla.

      Poni olisi halunnut piehtaroida karvasatulan kanssa, kielsin ja siteen olikin jo suitset kädessä ilman ponia. Tällä kertaa olin jopa letittänyt harjan niskahihnan yli, mutta koska laiskana en ollut laittanut lettiä kiinni niin eihän se pysynyt. Ilmeisesti alkaa olla niin paljon tuota tukkaa, että suitset eivät vaan pysy.

      Poista
  2. Noitten varsan kanssa tehtyjen ratsastuksien jälkeen osaa kyllä arvostaa ihan eri tavalla sitä, että voi ratsastaa yksinään ilman joka puolella säntäileviä pikkuhevosia :) Pään ei tarvitse pyöriä kuin pöllöllä, että saa jonkun aavistuksen siitä, mistä suunnasta seuraavaksi pikkuriiviö kirmaa joko keskelle uraa suoraan eteen pysähtyäkseen tai sitten muuten vaan käy ohimennessään kenkäisemässä mammaa... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin! Albert oli aluksi ihan kiltti ratsastuskaveri, mutta nyt siitä on tullut aikamoinen kiusankappale ja homma ei ole enää kenenkään muun mielestä kivaa kuin sen. En vaan vielä uskalla ratsastaa ilman varsaa, kun arvioin että sen kiljuminen tarhassa saa Ruusan vielä enemmän kierroksille. Pitää ruveta totuttelemaan erossaoloon enemmän.

      Poista
  3. Hmm..sitä taitaa olla liikkeellä. Welchien kiihtymistä nimittäin. Meilläkin asuu tallissa nykyään yksi ja kiihtyvyystahti on kuluneella viikolla ollut meidän mittakaavassa ennätyksellinen :) Kovasti ottivat mittaa tuo ainokainen poni tuosta ainokaisesta puoliverisestä..

    Mutta en kestä. Albertin ilmeet XD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Welshit vaan ovat nopeita! Ja yhtä ketteriä kuin nopeitakin. Näitä ominaisuuksia voi käyttää sekä ihmisten toivomilla että vähän ei-toivotummillakin tavoilla. ;)

      Kun Albert on oikein terävänä, sillä on aina tuollainen ilme. Silmät niin ammollaan kuin saa ja silmänvalkuaiset välkkyvät kuin se olisi kovastikin kauhuissaan.

      Poista
  4. Minä en tosiaan arvannut alkaa ratsastamaan varsan kanssa vielä lainkaan, oripoika on sen verran leikkisä kekkuli, että olisi hyvinkin saattanut pyrkiä minun viereeni istumaan kesken kaiken mammajumpan... Albert on kyllä ilmeikäs kaveri :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Albert oli aluksi ihan kiltti, mutta nyt alkaa vähitellen tuntua vaaralliselta. Olen jo alkanut käyttää turvaliiviä siltä varalta, että varsa yllättää tai näiden kekkulointien seurauksena putoan.

      Pitää ruveta tosiaan harjoittelemaan ilman varsaa. Ei ole Ruusallekaan reilua, että se ei pysty kunnolla puolustautumaan, kun on ihminen selässä tai narun päässä. Sitäkin selvästi vähän hirvittää Albertin päälle pomppimiset.

      Poista
  5. Alber on kyllä upea näky! Niin komea poika, siitä kasvaa hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sitä kelpaa katsella! Se on kyllä juuri niin nätti kuin toivoinkin tästä yhdistelmästä tulevan. Väriä myöten.

      Poista