Otsikon mukainen kysymys tulee aina välillä eteen sosiaalisen median maailmassa. Yleinen mielipide tuntuu olevan, että vastaus on kyllä.
Kävikö siis niin, että juuri kun vastarannankiiski on tukevasti addiktoitunut blogiskeneen, enemmistö sen jättää?
En haluaisi uskoa, mutta on myös aika vaikea kiistää oman lukulistan merkittävä ohentuminen. Myöskään blogiportaalien uusimmat postaukset -sivut eivät juuri uudistu - vaikka elämme parhaillaan blogijoulukalenterien kulta-aikaa. Jopa Suomen huippubloggaajien meno tuntuu yskivän.
Omalta lukulistaltani lopettaneista moni on suoraan sanonut syyn, ja se on netti-ilkeilyn laajamittaistuminen. Lukijana harmittaa, mutta kirjoittajana ymmärtää. Sen sijaan on vaikea ymmärtää, miksi ihmiset lukevat blogeja, jos niiden sisältö ja kirjoittaja ärsyttävät.
Epäilemättä joidenkin huippusuosittujenkin blogien loppuun on isona syynä jo mainittu julkiseksi sylkykupiksi joutuminen.
Mutta varmaan on taustalla myös ihan silkka aikuiseksi kasvaminen. Aikuisena joutuu käyttämään harmillisen paljon aikaa semmoisiin juttuihin kuin elannon hankkimiseen, ruokakaupassa käymiseen ja muihin pakollisiin kuvioihin.
Joskus ihan naurattaakin, kun luen jonkun kaipaavan myös - harrastuksenaan bloggaavilta - aikuisilta päivityksiä monta kertaa viikossa. Kenellä on aikaa? (Jos jollain on rutkasti ylimääräistä aikaa ja silti myös rahaa niin älkää kertoko, tulen vaan kateelliseksi.)
Toki aikaa yleisen käsityksen mukaan löytyy aina sellaisiin asioihin, joihin aikaa oikeasti haluaa käyttää.
Mutta mitä jos niitä asioita, joihin haluaa käyttää aikaa, on enemmän kuin mitä ehtii tehdä kahdeksan tunnin työpäivien ja puolentoista tunnin työ- ja tallimatkojen lisäksi? Lisätään listaan nyt vielä kahdeksan tunnin yöunet, vaikka ne todellisessa elämässä yleensä jäävätkin haaveeksi joko ajankäytöllisten tai unettomuuksellisten syiden takia.
Siinäpä tulikin mainittua pääasiallinen syy myös tämän blogin ilmeisen harvanpuoleiseen päivitystahtiin. Työaikana joutuu tekemään töitä ja töiden ulkopuolisen ajan täyttävät varsin tehokkaasti eläintenhoidolliset tehtävät.
En haluaisi uskoa, mutta on myös aika vaikea kiistää oman lukulistan merkittävä ohentuminen. Myöskään blogiportaalien uusimmat postaukset -sivut eivät juuri uudistu - vaikka elämme parhaillaan blogijoulukalenterien kulta-aikaa. Jopa Suomen huippubloggaajien meno tuntuu yskivän.
 |
| Joulukuun alun materiaalia, kuten suurin osa tämän tekstin kuvituksesta. |
Omalta lukulistaltani lopettaneista moni on suoraan sanonut syyn, ja se on netti-ilkeilyn laajamittaistuminen. Lukijana harmittaa, mutta kirjoittajana ymmärtää. Sen sijaan on vaikea ymmärtää, miksi ihmiset lukevat blogeja, jos niiden sisältö ja kirjoittaja ärsyttävät.
Epäilemättä joidenkin huippusuosittujenkin blogien loppuun on isona syynä jo mainittu julkiseksi sylkykupiksi joutuminen.
Mutta varmaan on taustalla myös ihan silkka aikuiseksi kasvaminen. Aikuisena joutuu käyttämään harmillisen paljon aikaa semmoisiin juttuihin kuin elannon hankkimiseen, ruokakaupassa käymiseen ja muihin pakollisiin kuvioihin.
Joskus ihan naurattaakin, kun luen jonkun kaipaavan myös - harrastuksenaan bloggaavilta - aikuisilta päivityksiä monta kertaa viikossa. Kenellä on aikaa? (Jos jollain on rutkasti ylimääräistä aikaa ja silti myös rahaa niin älkää kertoko, tulen vaan kateelliseksi.)
Toki aikaa yleisen käsityksen mukaan löytyy aina sellaisiin asioihin, joihin aikaa oikeasti haluaa käyttää.
Mutta mitä jos niitä asioita, joihin haluaa käyttää aikaa, on enemmän kuin mitä ehtii tehdä kahdeksan tunnin työpäivien ja puolentoista tunnin työ- ja tallimatkojen lisäksi? Lisätään listaan nyt vielä kahdeksan tunnin yöunet, vaikka ne todellisessa elämässä yleensä jäävätkin haaveeksi joko ajankäytöllisten tai unettomuuksellisten syiden takia.
Siinäpä tulikin mainittua pääasiallinen syy myös tämän blogin ilmeisen harvanpuoleiseen päivitystahtiin. Työaikana joutuu tekemään töitä ja töiden ulkopuolisen ajan täyttävät varsin tehokkaasti eläintenhoidolliset tehtävät.
Myönnän auliisti, että jos ja kun jostain pitää tinkiä niin tingin mieluummin poneista kirjoittamisesta kuin niistä huolehtimisesta. Ja vaikka kirjoittamiselle olisikin aikaa edes pätkissä niin kuvankäsittely pitää pääosin hoitaa kotikoneella, jolle ehdin istahtaa vain viikonloppuisin.
 |
| On se ehkä vähän kasvanut! Tämä kuva on ehkä lokakuulta. |
Ehkä lukijoitakaan ei enää niin kiinnosta. Kuulemma ovat jo siirtyneet muihin someihin, instagramiin ja mitä näitä nyt on.
Kieltämättä tämänkin blogin tilastot ovat Bloggerissa olleet viime kuukausina vähän alamaissa.
Kaipa käyntimäärät jonkin verran korreloivat sisällöntuottajan tuotteliaisuudenkin kanssa. Ei kai kukaan jaksa samoja juttuja lukea moneen kertaan. Toisaalta myös yksittäisten tekstien lukukertoja on entistä vähemmän.
Ehkä pitäisi blogata tavoitteellisemmin. Optimoida, markkinoida. Tämä kyllä epäilyttävästi haiskahtaa työltä!
Työtä on keskimäärin kivempi tehdä, jos siitä saa palkkaa. Blogi ei tuota penninpyörylää, joten sitä voi hyvin kirjoitella ihan vaan fiilispohjalta ja muun elämän sallimissa rajoissa. Vaikka toisenlaisella otteella voisikin saada enemmän lukijoita.
Kieltäydyn yhä uskomasta, että hevosblogien aika olisi ohi. Ainakin täältä tekstiä yhä irtoaa, vaikka aikaa sen ruudulle saattamiseen ei aina irtoakaan.
Toivon, että muutkin jaksavat vielä laulattaa näppiksiään.
Koska lukulistani on hälyttävästi lyhentynyt, kaipaan sille lisää mittaa. Joten jos tiedät hyvän hevosblogin tai kirjoitat sellaista peräti itse, jaa ihmeessä tietosi kommenttikenttässä! Jätetään tässä nyt hyvyys tarkemmin määrittelemättä.
P.S. Koska kuitenkin vähän googletin "blogivinkit"-hakusanalla tai jollain vastaavalla, löysin aika mielenkiintoisen blogin niille, joita kiinnostaa oman blogin parantaminen: http://blogikonsultti.blogspot.fi/
Kieltämättä tämänkin blogin tilastot ovat Bloggerissa olleet viime kuukausina vähän alamaissa.
Kaipa käyntimäärät jonkin verran korreloivat sisällöntuottajan tuotteliaisuudenkin kanssa. Ei kai kukaan jaksa samoja juttuja lukea moneen kertaan. Toisaalta myös yksittäisten tekstien lukukertoja on entistä vähemmän.
Ehkä pitäisi blogata tavoitteellisemmin. Optimoida, markkinoida. Tämä kyllä epäilyttävästi haiskahtaa työltä!
Työtä on keskimäärin kivempi tehdä, jos siitä saa palkkaa. Blogi ei tuota penninpyörylää, joten sitä voi hyvin kirjoitella ihan vaan fiilispohjalta ja muun elämän sallimissa rajoissa. Vaikka toisenlaisella otteella voisikin saada enemmän lukijoita.
Kieltäydyn yhä uskomasta, että hevosblogien aika olisi ohi. Ainakin täältä tekstiä yhä irtoaa, vaikka aikaa sen ruudulle saattamiseen ei aina irtoakaan.
Toivon, että muutkin jaksavat vielä laulattaa näppiksiään.
Koska lukulistani on hälyttävästi lyhentynyt, kaipaan sille lisää mittaa. Joten jos tiedät hyvän hevosblogin tai kirjoitat sellaista peräti itse, jaa ihmeessä tietosi kommenttikenttässä! Jätetään tässä nyt hyvyys tarkemmin määrittelemättä.
P.S. Koska kuitenkin vähän googletin "blogivinkit"-hakusanalla tai jollain vastaavalla, löysin aika mielenkiintoisen blogin niille, joita kiinnostaa oman blogin parantaminen: http://blogikonsultti.blogspot.fi/
Olen kovin samaa mieltä, näyttää hevosblogien kulta-aika olevan uhkaavasti ohi... lukulistallani on neljä oikeasti aktiivista blogia ja tämä onkin yksi niistä! Itsekin olen vasta nousemassa lähes vuoden kestäneestä horroksesta, mutta kai minunkin blogini joskus oli/tulee joskus olemaan hyvä :D
VastaaPoistahttp://huimaamenoa.blogspot.fi/
Vau, onpa kiva kuulla että blogin ainakin osa lukijoista näkee aktiiviseksi! Monesti kun lukee aktiivisen blogin määritelmiä niin toivotaan, että postauksia tulisi useita viikossa. Ei kyllä oikeasti ole aikaa eikä ehkä sanottavaakaan niin useasti kirjoitella. Joskus on, yleensä ei. Itse en ainakaan jaksa lukea sellaisia tekstejä, joista huomaa että on kirjoitettu, vaikkei oikeastaan olisi ollut mitään sanottavaa.
PoistaKiitos kun linkkasit blogisi. Oli jo ennalta tuttu. :)
Minä sanon, että pyh mikään kulta-aika ohi ole! Aloitin ennen "kulta-aikaa" ja aion pitää blogia vielä pitkään sen jälkeenkin. Suhdanteet, ne vaihtelee ihan kaikessa.
VastaaPoistaKulta-ajan sijaan ongelma ehkä enemmänkin ylitarjonnallinen. Kaupallistuminen on vaikuttanut asiaan sekin.
Omissa blogeissa (kyllä, monikossa) ongelma lähinnä tietotekninen. Jos netti ei täällä "korvessa" toimi, niin se ei toimi. Ja onhan se niin, että kaikkea ei vaan ehdi. Ei vaikka kuinka haluaisi.
Suhdanteet muuttuu, minä en ;) Ja toivon, ettet sinäkään!
Hyvä näkökulma tämäkin! Toisaalta kyllä tuntuu, että se into, mikä äsken oli blogeissa, on nyt tubessa. En sitten tiedä, onko olemassa hevostubettajia.
PoistaJoka tapauksessa täytyy toivoa, että suhdanne kääntyisi taas hevosblogeille edulliseksi. Kyllähän uusiakin blogeja tulee koko ajan, jopa ihan aikuisten kirjoittamia.
Niin että ehkäpä tosiaan käy niin, että jos itse pysyy paikoillaan niin ennen pitkää muut tulevat takaisin kuin hevoset kävelykoneessa. ;)
Olen pohtinut juuri tätä samaa viime kuukausien aikana! Noin puolen vuoden sisällä moni hyvä blogi on vaipunut horrokseen tai lopettanut kokonaan ja bloggerin kävijämäärät ovat tosiaan olleet laskussa. Juuri tuo on varmasti yksi syy, minkä mainitsitkin, että porukat ovat siirtyneet mm. Instagramiin. Sinne on kyllä kovin helppo päivitellä jne, mutta on blogeissa se oma hohtonsa. Edelleen ne samat, tietyt blogit jaksavat pitää itsensä pystyssä ja se tuo uutta intoa omalla tavallaan tähän hommaan. Ehkä hevosblogimaailma on hiukan hiipunut, mutta edelleen niitä aktiivisia kirjoittajia ja lukijoitakin löytyy :)
VastaaPoistawelifedream.blogspot.fi
Todellakin tässä on viime kuukausina tullut oikein romahdus! En tiedä, mistä se johtuu. Itsehän olen hirveän hidas siirtymään yhtään mihinkään. Se on tosin myös vähän itsesuojelua, koska olen jo valmiiksi liikaa nettikoukussa.
PoistaBlogeja on minusta kiva lukea, etenkin sellaisia, jotka herättävät ajatuksia.
Minäkin kaipaan uutta luettavaa, kun syksyn aikana moni hyvä bloggaaja on lopettanut. Toivottavasti löydät uutta luettavaa! Mun blogiin voi tutustua osoitteessa http://villihevoseni.blogspot.fi/.
VastaaPoistaOn tosiaan moni lopettanut ja se harmittaa. Mutta olen myös sitä mieltä, että siinä vaiheessa kun kokee, ettei saa hommasta enää mitään tai että liian usein saa pahaa mieltä, ei kannata enää jatkaa. Kuitenkin kyseessä on harrastus ja harrastamisen pitäisi olla pääsääntöisesti kivaa.
PoistaKiitos lukuvinkistä! Olen joskus aikaisemminkin törmännyt blogiisi, mutta se ei taida olla missään listauksissa mukana niin se on ihan unohtunut!
Lukulistan päivittämisessä kyllä haittaa se, että Blogger ei enää anna seurata mitään blogeja blogger-profiililla, vaan vaihtoehdot ovat vain koko nimi tai anonyymi. En halua, että google löytää nimelläni blogijuttuja, joten haluaisin käyttää tätä samaa nimimerkkiä. En tajua, miksi näin yhtäkkiä kävi.
Täällä yksi jonka (jo alkujaan semi-aktiivinen) blogi on kokenut hiipumisen. Syynä yksinkertaisesti ajanpuute. Kun sain jatko-opiskelut valmiiksi kesällä, olen tietoisesti vähentänyt läppärin edessä vapaa-ajalla viettämääni aikaa. Eikä oikeastaan olisi aikaakaan, kun työ + talli- "normipäiviin" menee semmonen 12-14h ja sen jälkeen on takki jo sen verran tyhjä että tulee lähinnä rauhoituttua ennen nukkumaanmenoa. :)
VastaaPoistaVälillä tulee kivoja aiheita mieleen joista olisi hauskaa kirjoittaa blogiinkin (ja siinä yksi syy miksen ole blogia poistanut kokonaan), mutta kun semmoinen hetki tulee että periaatteessa ehtisi, niin aihe on väistämättä jo "vanhentunut" ja tuntuu etten enää löydä sopivaa näkökulmaa. Myös ulkoasun haluaisin uusia ja sekin hiertää koko blogihommassa kun en saa aikaiseksi tehdä asialle mitään.
Tutut blogit kuten tämän käyn kurkkaamassa läpi pari kertaa viikossa, mutta täytyy tunnustaa että aiempaa vähemmän tulee myös kommentoitua. :(
Eli kiteytettynä - odottelen inspiraatiota ratkaista tilanne jotenkin, joko aktivoitumalla tai siirtymällä kokonaan lukijaksi.
http://viivintotti.blogspot.fi/
Toivottavasti löydät vielä kipinän bloggaamiseen!
PoistaMinä olen tämän jatkuvan aikapulan takia vähän luopunut siitä ajatuksesta, että blogijuttujen pitäisi olla jotenkin tuoreeltaan tapahtuneita. Vaikka olisikin hauska kirjoittaa "tällaista tänään" -tyyppisesti niin en usko ketään haittaavan, jos kirjoitankin "tällaista viime viikolla". Sitten vaan päivitän, jos on jotain sen jälkeen muuttunut.
Minäkin olen linjannut niin, että työpäivinä en ole koneella enää sen jälkeen kun olen sulkenut työkoneen. Mutta sitten tulee harrastettua tätä, kuten nyt, että jopa iltavuoron päälle sitten roikun netissä työpaikalla...
Tämä on kyllä niin totta! Blogeja olisi kiva lukea, mutta harmittaa kun nykyään päivitellään kuulumisia enää niin harvoin. Tosin itsekin olen priorisoinut työkiireet, kodinhoidon, tallin pidon ja kolmen hevosen liikutukset blogin päivittämisen edelle. Aikaa tuntuu olevan enää kerran kuussa ja usein kun olisi hyvä idea mistä kirjoittaa, on liian väsynyt ja kiireinen ja suoraan sanottuna ei huvita edes avata koko konetta. Onneksi instagramiin on helppo päivittää nopeat kuulumiset ja myös joulukalenterit ovat siirtyneet sinne :)
VastaaPoistaps. Olen luokattoman huono kommentoimaan kenenkään kirjoituksia, mutta tämä sinun tekstisi osui ja upposi ;)
Eiköhän ajanpuute ole tavallisin syy sille, että ainakin aikuisten blogeissa on verkkainen päivitystahti.
PoistaOlisi oikeastaan aika huolestuttavaa, jos blogille raivattaisiin tilaa esim. hevosten hoidosta! Yöunistakaan ei kannata liikaa tinkiä.
Instagramissa tuntuvat nykyään olevan vähän kaikki. Itse en uskalla, kun pelkään että olen sen jälkeen koukuttunut taas yhteen uuteen someen.
Olen tykännyt lukea blogeja sekä kirjoittaakin. Kirjoittaisin enemmänkin, mutta kun aloitin omasta nykyisestä hevosesta blogin ja sain huomata, että sillä olikin seuraaja, joka myös käy asiakkaana, lopetin kirjoittamisen jonkin ajan kuluttua. Suljin siis blogin. Julkisiahan nämä ovat, mutta oli hieman kiusallinen tunne, miten paljon asiakas tiesi. Tosin arvokasta tietoa sain myös ja hyviä ohjeita jokamiehen oikeudesta metsissä ja teillä liikkumiseen.
VastaaPoistaPidin tauon ja aloitin uudelleen. Kirjoittaminen on oikeastaan hyvä väline pitää yllä muistilistaa, miten hevonen on toiminut ja näihin voi palata yhä uudelleen. Kun osaisikin siirtää ne tuntemukset, mitä on kokenut hevosen kanssa, tehdä sen niin taitavasti, että voisi elää ne hetket uudelleen lukiessa takautuvasti tapahtumia, vaatii se jo enemmän osaamista. On vaikea saada kirjoitettua niitä hetkiä ja tuntemuksia, että siitä välittyisi se aito tunne, kirjoitus jää usein niin valjuksi. Kun alkaa tulemaan vanhaksi, pienillä asioilla on merkitystä, kuten ilta-aikaan kuun valossa väreilevä järven pinta ja istut hevosen selässä kumpainenkin tyyni ja rauhallinen.
Luen paljon blogeja ja eniten minua kiinnostavat tietysti suomenhevosaiheiset blogit. En niinkään ole kiinnostunut siitä, miten blogissa kuvaillaan ratsastusta ja sen teknisyyttä, enemmänkin pidän tapahtumien kuvailemisesta ja jos asiaakin on mukana, niin tekeehän se blogin seuraamisen mielenkiintoiseksi. Enkä välttämättä häiriinny kirjoitusvirheistä ja muista, vaikka teksti olisikin enemmän puhekieltä. Luettavuudessa tärkeintä on se, miten kirjoittaja saa tuotua esille asiat elävästi ja mielenkiintoisesti.
Yleensähän nämä aikakaudet kuten blogien kulta-aika, mikä on nyt siirtynyt instagramiin, osoittaa senkin, miten somekäyttäytymistä voi ohjailla ja suunnata. Miten helposti meihin käyttäjinä voi vaikuttaa, hitaassa syklissä, mutta se näkyy. Miten olemme vaikutuksille alttiita, vaikkei sitä tahtoisi myöntääkään.
Näinhän se taitaa olla, että kellumme muotivirtausten mukana. Itse olen vaan ollut kovin itsepintaisesti kaikkia muotivillityksiä vastaan ja siksi löysin tieni blogimaailmaankin vähän jälkijunassa.
PoistaYmmärrän hyvin, että lopetit blogin, kun asiakas alkoi seurata. Siksi itse pidän tätä tällä lailla semianonyymisti. Haluan pitää jonkun "yksityisyyden" rajan, vaikka työni on julkista. Joten yritän vähän rajoittaa sitä, miten paljon tietoa minusta saa nimelläni googlettamalla.
Itsekin huomannut, että aikuisten kirjoittamia hevosblogeja on harmittavan vähän. Ja varmasti syy on juuri se ajanpuute. Itse kirjoitin blogia vuodesta 2011 vuoteen 2016. Sen koommin ei ole ollut mitään mistä kirjoittaa, joten ei blogiakaan sitten enää ole.
VastaaPoistaEn ole ollut koskaan kehityksessä aallonharjan mukana menemässä vaan aina kaikessa viisi vuotta jäljessä (niin kuin esim. älyaikaan siirtymisessä). Instagramista en mitään tiedä, muuta kuin että se on olemassa.
Niitä hevosblogeja mitä silloin 2011 seurasin (tai sitä aikaisemminkin) olen seurannut säännöllisesti, mutta uusiin blogeihin on vaikea "päästä mukaan".
Toivottavasti kaikki eivät lopeta tätä perinteistä blogin kirjoittamista ja siirry vaikka sinne instagramiin.
Mukavaa vuodenvaihdetta! Nyt ei ole linkata mitään hyvää blogia, mutta Ulutusta tykkään lukea, koska sitä olen lukenut aikojen alusta lähtien. :)
Harmi, kun et enää kirjoita. Aikuisten hevosblogeja ei tosiaan ole ylitarjonnaksi asti. Tosin kyllä teini-ikäistenkin blogeissa on joitakin tosi kivoja! Aikamoisia kirjoittamisen lahjakkuuksia, ja kuviakin osaavat ottaa.
PoistaBlogi on jotenkin aika kiva konsepti, tekstiä ja kuvia voi sekoittaa sopivasti.
Mukavaa vuodenvaihdetta sinullekin ja kiitos kun muistutit Ulutuksesta!
Tää blogi on ainut jota luen. Taian olla lievästi riippuvainen siusta Minna.
VastaaPoistaVau, tämän parempaa palautetta ei varmasti voi saada! Kiitos tästä. :)
PoistaNäinhän se vähän on, että blogien suurin kulta-aika taitaa olla osittain ohi. Mullakin suurin syy blogin hiljaisuuteen on ajan puute. Ei oikein töiden, tallin ja parisuhteen hoitamisen jälkeen jää aikaa tai energiaa enää istua koneelle kirjoittelemaan.
VastaaPoistaEikä nyt ole niin paljon, mistä kirjoittaakaan. Aikaa vaan kuluu, kaikki on hyvin, mutta mitään ihmeellistä ei tapahdu - ollaan ja möllötetään.
Oma blogini kerää melko paljon kävijöitä ja seuraajia ilmeisesti aiheiden takia, vaikka laadullisesti en jaksa panostaa, eikä ole ole kuvatkaan kännykkätasoa kummempia.
Mutta koska niin moni on saanut blogista paljn vertaistukea sekä ohjeita ja olen useamman ihmisen kanssa keskustellut myös sähköpostitse, niin koko blogin sulkeminen tuntuisi vaikealle.
Olen myös vähän rajoittanut blogikirjoituksia niiden nega-anojen takia ja osittain siksi, että meidän tallin pikkulikat sitä myös lukevat.. :D Olen tosin nyt piilottanut aika paljon vanhoja päivityksiä, eikä googlen pitäsi tyrkätä blogia enää jokaiseen hakusanaan. Joku tallikaveri kerran tallilla tokaisi, että "etsiipä mitä tahansa vaivaa googlella, niin sun blogi on aina hakutuloksissa". haha.
Itse tykkään lukea tällaisia arkipäiväisiä blogeja, joissa aiheet on monipuolisia. Kaikki kaupalliset päivitykset skippaan ihan periaatteen vuoksi.
Tykkään lukea aikuisten tekemiä blogeja. Eniten minua kiinnostavat eniten hyvin kirjoitetut postaukset eri teemoista. En ole hirveästi kiinnostunut "mitä tein tänään"-postauksista, ne toistavat itseään tosi helpommin. Enemmän kiinnostaa esimerkiksi hevosen kasvutarina, tai kun analysoidaan tiettyä aihetta tai oman kopukan käyttäytymistä. Erityisaiheet kanssa ovat superjänniä. Aloin tätä sinun blogiasi aikoinaan seuraamaan, koska en ollut löytänyt vastaavaa blogia jossa kerrotaan ponista, jolla on paljon sairastumisia ja aika erikoisiakin (ainakin omasta mielestä erikoisia, eivät varmasti omistajan mielestä :D).
VastaaPoistaOlen tykästynyt muuliblogiin sen takia, koska pääosassa on muuli, joka on itselleni melko tuntematon. Blogien avulla voi oppia uutta.
Parhaimmillaan blogeista voi tosiaan oppia uutta. Toisaalta blogien kanssa pitää muistaa lähdekritiikki, koska ne ovat yleensä amatöörien kirjoittamia. Amatöörillä siis tarkoitan amatööriyttä suhteessa käsiteltyyn aiheeseen. Olen esim. lukenut väitteitä kuten "laissa sanotaan näin", vaikkei sellaista missään laissa ole sanottu.
PoistaItse ainakin yritän ilmaista, mihin väitteeni perustan. Saa sitten lukija puntaroida, pitääkö lähdettäni tai perusteluani riittävän painavana.
No niin, mentiinpä taas syvälliseksi. Ehkä kirjoitan aiheesta oman tekstin jossain vaiheessa.
Mutta juu, varmaan tähänkin blogiin on moni löytänyt lukemaan ponin vaivoista. Ruusalla on kyllä kieltämättä taipumus kehittää itselleen nimenomaan epätavallisia vaivoja.
Minäkin tykkään eniten blogeista, joissa pohdiskellaan arkielämää hevosten kanssa. En oikein jaksa lukea päiväni tallilla -tyyppisiä selostuksia, saati kisaraportteja. Itsekin mieluummin palastelen postaukset aiheittain kuin kronologiseen järjestykseen.
Ja minultakin tuppaavat kaupalliset postaukset jäämään lukematta. Mitään periaatteellista vastarintaa ei ole, kivahan se on että joku vähän tienaakin, mutta ne ovat harvoin kovin mielenkiintoisia eivätkä yleensä yllä samalle tasolle kuin muu blogi.
Minullakin on ihan ikävä sitä blogien kulta-aikaa. Oli myöskin kiva kirjoittaa itse blogia ja melkein kyynel silmässä liikutuksesta muistelen niitä ihania kommentteja, joita sain esimerkiksi viimeiseen postaukseeni. Kuitenkin lopettaminen tuntui oikealta päätökseltä ja tuntuu edelleen. Joskus mieleen hiipii ajatus, että mitä jos aloittaisi uudelleen...mutta tuntuu että se ei olisi enää samanlaista, "viatonta" bloggausta, vaan miettisin liiaksi sitä, mitä lähipiiri ajattelee, luonko jotain valheellista kuvaa tms. Se johtuu kuitenkin puhtaasti itsekriittisyydestä. Toki niitä kurjiakin kommentteja tuli joskus, mutta 99 prosenttia oli aivan ihania, kannustavia ja myötäeläviä.
VastaaPoistaSun blogi on kyllä niin mahtava, siitä heijastuu sun ihana persoonallisuus ja kirjoitustyyli on niin kiva. Älä vaan lopeta, minäkin olen hiukan riippuvainen tästä!
Kiva kuulla, että jaksat vielä lukea! Harmi, ettet enää kirjoita, koska blogisi on yksi niistä lopettaneista, joita on ikävä.
PoistaKieltämättä minäkin mietin entistä tarkemmin, mitä blogiin kirjoitan. Mutta pidän silti kiinni periaatteestani, ettei blogi saa muuttua kiiltokuvaksi. Olen sitä paitsi varmaan liian kyyninen osatakseni kirjoittaa kiiltokuvablogia, on sekin oma taitonsa.
Tiedän, että aika moni tuttu käy välillä täällä lukemassa, mutta en hirveästi sitä mieti, kun kirjoitan. Kuten jo aikaisempiin kommentteihin vastasin, varjelen lähinnä sitä, etteivät blogijutut sekoittuisi työjuttuihin netissä. Että google-tulokset nimelläni olisivat asiallisia asioita eikä mitään ponitädin vuodatuksia. ;)
Olen joskus lukenut täältä istuntakurssijuttuja, mutta nyt joulunpyhät meni Ruusan tarinaa kahlatessa. Aloitin siis alusta ja luin lähes kaikki postaukset! Enkä edes luntannut kesken kaiken, onko poni vielä hengissä.. Jäänen seuraamaan teidän matkaa, koska istunta- ja koulutusjutut kiinnostavat ja tietysti kaikki vaivat (vinksahtanut?). Ja onhan nuo ponit söpöjä ja kiva nähdä millainen Albertista tulee!
VastaaPoistaLuen siis tätä blogia, Muuliprojektia, Penaponia ja Onnen rippeitä. Satunnaisemmin Annan tallia. Eipä tainnut juurikaan tulla lukuvinkkejä.
Heh, kyllähän järkevä ihminen olisi ottanut Ruusan hengiltä jo kauan sitten. Koko ajan minäkin päässäni vedän rajaa siihen, mihin asti olen valmis menemään. Ja nyt minulla on selkeä kuva siitä, missä tilanteessa ainakin päästän irti.
PoistaVaivat tuntuvat kiinnostavan monia. Minuakin. Se onkin yksi syy, miksi olen niistä kirjoittanut. Jos vaikka joku vastaavan kokeva saisi niistä jotain apua. Jos ei tietoa niin vertaistukea.
Hö, mä mielestäni kommentoin tätä jo aikaa sitten mutta eihän sitä mun kommnettia missään näy. Enkä oikein enää muistakaan mitä kommentoin :D Ehkä puolustelin sitä miksen itse kirjoita aktiivisemmin ja koitin urkkia jos sulle satelisi hyviä linkkivinkkejä uusiin, koukuttaviin blogeihin. Mulle blogit ovat tallikaverien korvike kun yksinäni puuhaan, ja oma blogi muistin apuväline ja "kuunteleva korva", kun ei ole muita joille heppajuttuja ryöpyttää vastaavissa määrin. Mutta aika on rajallinen ja nyt toisen lapsen myötä entistä rajallisempi. Sama se jos kulta-aika on jo ohi, minä jatkan koska olen vanha jäärä :D
VastaaPoistaHyvin sanottu! Jatketaan me vanhat jäärät. :D Ehkä tässä käy samoin kuin Facebookinkin kanssa, siellähän lähinnä enää aikuiset mellastavat, nuoret ovat siirtyneet jo muualle.
PoistaMinulle blogi on monta asiaa. Se on tapa kirjata ylös oivalluksia ja oppeja, se on tapa jakaa ja saada vertaistukea. Lisäksi minusta nyt vaan on hauskaa kirjoittaa ihan mitä huvittaa ja sillä tyylillä kuin huvittaa. Samalla tulee tallennettua kuulumisia kuvien kera niin, että niihin voi helposti itsekin palata myöhemmin.
Hehee, mattimyöhäinen myös vasta nyt kommentoi! Aihe on sikäli kiinnostava, että olen itsekin kirjoittamista pohtinut viime aikoina. Mulle tulee säännöllisin väliajoin kirjoitustarve purskeina, jotka on lähes pakko purkaa ulos, mutta sen jälkeen saattaa olla ettei moneen viikkoon tai jopa kuukauteen synny rivin riviä tekstiä. Aiheet myös rönsyilevät nykyään enemmän, ja olen jopa harkinnut toisen blogin avaamista, jossa voisi kirjoittaa ei-hevosaiheisia juttuja. Itse kun en ole missään määrin julkinen henkilö, enkä tee hevosjuttuja työkseni, on minun aika helppo ollut ainakin toistaiseksi suht surutta kirjoittaa tunnistettavasti omista ja hevosen asioista. En kirjoittaessani juurikaan ajattele ketkä tekstejä lukevat, koska lukijoita on joka tapauksessa hyvin vähän. Aina välillä on käynyt mielessä, pitäisikö blogia yrittää mainostaa jossain, mutta koska eniten kirjoittaminen on kanava tuulettaa omia ajatuksia, en ole siihen ryhtynyt. Isompi lukijakunta alkaisi ehkä ahdistamaan ja rajoittamaan kirjoittamista. Nyt olen säästynyt paskamyrskyiltä ja ilkeilyiltä, vaikka uskoisin että esim. hevostalli.netissä mun jutut ammuttaisiin aika kovilla panoksilla alas! ;D Joskus olen jopa koittanut vähän provosoida keskustelua kirjoittamalla kärjistäen, mutta taitaa olla trendi että myös kommentointi on siirtynyt blogeista facebookiin ja instagramiin. Isoissakin blogeissa kommentit ovat nykyään harvassa.
VastaaPoistaKovasti olen jäänyt kaipaamaan mm. Liisan "Täti Tuuppaa- ja Saijan "Pientä puhetta"-blogeja. Kirjoittajat, joiden tilanteisiin itse pystyy samaistumaan, ovat yleensä kiinnostavimpia. Uusia blogeja en osaa suositella, mun epävirallisella seurantalistalla on varmaan samoja blogeja kuin sullakin.
P.S. Omat tavoitteet juuri miehen ikään (18-vee) kääntyvän Willin kanssa on pitkälti samat, että jos tuo eläin vielä yhden vuoden elinkelpoisena pysyisi! Meidät löytää täältä: https://puutajaheinaa.blogspot.fi/
Kiitos kommentista ja lukuvinkistä!
PoistaEn minäkään ihan hirveästi mieti, ketkä tätä blogia lukevat. Kuka tahansa voi lukea. Ja vaikka en kirjoita nimelläni niin aika tunnistettavasti kuitenkin. Eli en kirjoita mitään, mitä en muuten kehtaisi sanoa. Lähinnä tämä nimettömyys on tosiaan googlenäkyvyyttä varten, muuten olisi sama kirjoittaa nimelläkin. Ponejani tai itseäni en ole hirveästi säästänyt, mutta olen tosi varovainen kirjoittamaan mitään kenestäkään muusta, ainakaan tunnistettavasti. En esim. kirjoita mistään lainaratsuista kysymättä omistajalta lupaa.
Minäkin olen joskus miettinyt, pitäisikö yrittää mainostaa blogia jossain. Tai no, ehkä mainostamiseksi voi laskea sen, että olen liittänyt sen pariinkin blogiportaaliin ja silloin tällöin laittanut sen linkkaa blogisi -juttuihin. Mainostaminen vaan ei oikein tule luonnostaan. Olen kyllä lukenut monet "näin saat blogillesi näkyvyyttä" -vinkit ja tullut siihen tulokseen, että ilmeisesti pitäisi ainakin Facebook-sivu blogille perustaa.
Hei! Täällä upouusi lukija heiluttaa innokkaasti tassuaan (= hullu kissabloggaaja asialla). Olen itse törmännyt samaan ilmiöön, että heppablogien lukulista lyhenee harmillisesti. Uutta luettavaa googlaillessani päädyin tänne ja jäin heti koukkuun. Ruusa ja Albert ovat kerrassaan hurmaavia ja postauksesi tosi kiinnostavia, joten toivottavasti jaksat laulattaa näppistä jatkossakin. :) Enkä ainakaan itse odota, että blogien pitäisi päivittyä monta kertaa viikossa. Hyvää kannattaa odottaa! :)
VastaaPoistaKiitos kivasta kommentista ja tervetuloa lukijaksi! Eiköhän tässä kirjoitettavaa riitä, luonnoksissakin on jatkuvasti puolivalmiita aihioita odottamassa sopivaa viimeistely- ja julkaisuajankohtaa.
PoistaHei!
VastaaPoistaMinä kommentoin tätä nyt erittäin myöhässä. Löysin tämän tekstisi tänään, kun etsin netistä hevosblogeja. Minäkin kaipasin siis lisää luettavaa...
Tämä blogisi vaikuttaa äärimmäisen kiinnostavalta! Hauska kuulla muistakin ikäisistäni poniharrastajista. Omaan laumaani kuuluu ponin lisäksi kaksi suokkia. Kirjoitan blogia elämästäni hevostallin emäntänä maalla osoitteessa http://hevostilanemanta.blogspot.com/. Blogini ei tosin ole täysin puhdas hevosblogi, mukana on juttua elämästä täällä muistakin näkökulmista. Mutta koska muutimme tänne hevosten takia, ovat hevoset myös blogin tähtirooleissa! Jään seuraamaan blogiasi.
Kiitos viestistä ja kiva kuulla, että blogini kiinnostaa! Kiitos myös linkistä, en olekaan ennen sinun blogiisi löytänyt. Pitää tutustua ajan kanssa!
Poista