Pullan kypsyminen on edistynyt jo yli maagisen 10 kuukauden rajapyykin. Maagisena pidän sitä siksi, että tiedän yhden ponin, joka syntyi kuukautta etuajassa ja jäi henkiin.
Ruusa on tässä viime aikoina paisunut kuin pullataikina. Olen kuitenkin välillä epäillyt, että maha on täynnä heliumia. Ponin liikeradat ovat nimittäin ajoittain uhmanneet painovoimaa. Etenkin etuosa on vaikuttanut köykäiseltä.
Ruusa on tässä viime aikoina paisunut kuin pullataikina. Olen kuitenkin välillä epäillyt, että maha on täynnä heliumia. Ponin liikeradat ovat nimittäin ajoittain uhmanneet painovoimaa. Etenkin etuosa on vaikuttanut köykäiseltä.
Viikonloppuna esim. otettiin vähän taas virallisia mahakuvia. Ruusalla oli vissiin vähän eri käsitys siitä, millaisia kuvia oli tarkoitus ottaa. Ei olisi mielellään seissyt yhtään, ainakaan neljällä jalalla. Mieluummin tuleva emä olisi vaikkapa laukannut narunjatkeen ympärillä parin metrin ympyrällä.
Vastaavanlaista käytöstä on ollut ilmassa muinakin päivinä siinä määrin, että yleisön puute ei ole estänyt kiusallista häpeää valtaamasta mieltä. Myös on hiukan pelottanut ns. oman pääoman puolesta, kun en ole oikein oppinut pitämään maastakäsittelyssä kypärää.
Tällä viikolla poni on kuitenkin ollut hiukan rauhallisempi ja eilen ohjasajolenkki jäi sellaiseen viiteen minuuttiin ponin kerrottua, ettei oikein tänään hotsittaisi.
Kuten ylläolevasta kuvaparista näkyy, mahaosastolla on tapahtunut merkittävää kehitystä. Paitsi, että se on entisestään laajentunut, se on myös pudonnut alas-taakse.
Kuvista näkyy myös, että hännän tienoilla olevat lihakset ovat jo aika paljon löystyneet: lautanen on vähemmän pyöreä kuin vielä kuukausi sitten.
Myös utare on ollut ajoittain melkoisen turpeassa kunnossa, mutta nisät ovat pysyneet lituskoina eikä maitoa ole tullut.
Kaikki nämä merkit yhdessä ovat kuitenkin saaneet ponitädin pelkäämään, että Pulla-Albert saattaisi olla pyrkimässä ulkomaailmaan etuajassa. Niinpä oli otettava taas tänään pieni hätäpuhelun poikanen hoitavalle tammalääkärille. On ihanaa, että on olemassa tohtoristason tuki ja turva, joka vastaa puhelimeen ja kestää ponitädin panikoinnit lempeästi. Tälläkin kertaa oli tarjolla lohtua.
Kaikki Ruusalla ilmenneet varsomisesta vihjailevat merkit ovat kuulemma normaaleja tässä vaiheessa. Esimerkiksi lantion seudun lihakset voivat kuulemma alkaa löystyä jo pari kuukautta ennen varsomista. Huh!
Eihän etuajassa varsominen mitenkään mahdotonta ole, etenkin kun kohdussa oletettavasti möllöttelee aika iso varsa.
Odotus saisi kuitenkin jatkua nyt vielä ainakin pari viikkoa, että yllettäisiin edes täysaikaisuuden rajoille. Vaikka Pulla-Albert saattaisikin jo nyt selviytyä, näin aikaisin syntyminen ei millään tavalla edistäisi sen mahdollisuuksia terveeseen elämään - tai elämään ylipäätään.
Varsomiseen on valmistauduttu nyt sentään sen verran, että viikonloppuna Ruusa muutti varsomisresidenssiinsä. Tämä residenssi sijaitsee naapuritarhassa, jossa olevan pihaton saa suljettua karsinaksi.
Pihattoa valvoo kamera, jonka kuvan kyttäämiseen olen jo jäänyt vähän koukkuun. Päivisin siinä ei näy juuri mitään, mutta yöllä (juu, katsoin kameraa useita kertoja viime yönä) sisätilat ovat ahkerassa käytössä.
Olisimme toki voineet myös nikkaroida tuttuun pihattoon ovet, mutta tässä kohtaa valinnan ratkaisi sama kuin ihmisten asuntomarkkinoilla usein: sijainti, sijainti ja sijainti. Alkuperäinen mökki on lähellä metsän rajaa, kun taas tämä varsomisresidenssi on ihan pihapiirissä.
Kun metsässä asustelee ilveksiä ja susikin kuljeksii tienoolla, ei tee mieli majoittaa pientä ponivarsaa kovin syrjään. Varsathan maistuvat kyllä kaikille suurpedoille.
Mutta, toivottavasti emme vielä muutamaan viikkoon näkisi Pulla-Albertia sen kummemmin kuin alla olevassa videossa. (Videolla näkyviä laajimpia liikeratoja ei sentään ole tullut ihan päivittäin todistettua, useimmiten sikiö on varsin rauhallinen.)
 |
| 2.4. Alakaula on muuten aika kivasti pienentynyt. |
 |
| Maaliskuun alussa. |
Kuten ylläolevasta kuvaparista näkyy, mahaosastolla on tapahtunut merkittävää kehitystä. Paitsi, että se on entisestään laajentunut, se on myös pudonnut alas-taakse.
Kuvista näkyy myös, että hännän tienoilla olevat lihakset ovat jo aika paljon löystyneet: lautanen on vähemmän pyöreä kuin vielä kuukausi sitten.
Myös utare on ollut ajoittain melkoisen turpeassa kunnossa, mutta nisät ovat pysyneet lituskoina eikä maitoa ole tullut.
Kaikki nämä merkit yhdessä ovat kuitenkin saaneet ponitädin pelkäämään, että Pulla-Albert saattaisi olla pyrkimässä ulkomaailmaan etuajassa. Niinpä oli otettava taas tänään pieni hätäpuhelun poikanen hoitavalle tammalääkärille. On ihanaa, että on olemassa tohtoristason tuki ja turva, joka vastaa puhelimeen ja kestää ponitädin panikoinnit lempeästi. Tälläkin kertaa oli tarjolla lohtua.
Kaikki Ruusalla ilmenneet varsomisesta vihjailevat merkit ovat kuulemma normaaleja tässä vaiheessa. Esimerkiksi lantion seudun lihakset voivat kuulemma alkaa löystyä jo pari kuukautta ennen varsomista. Huh!
 |
| Voi mikä maha! Vähän sentään lohdutti, kun katsoin Ruusan emän tiineyskuvia ja sillä oli Ruusaa odottaessa lähes samankokoinen maha. Sillä tosin oli jo aiempien tiineyksien venyttämät paikat. |
Odotus saisi kuitenkin jatkua nyt vielä ainakin pari viikkoa, että yllettäisiin edes täysaikaisuuden rajoille. Vaikka Pulla-Albert saattaisikin jo nyt selviytyä, näin aikaisin syntyminen ei millään tavalla edistäisi sen mahdollisuuksia terveeseen elämään - tai elämään ylipäätään.
 |
| Anna namia! |
Pihattoa valvoo kamera, jonka kuvan kyttäämiseen olen jo jäänyt vähän koukkuun. Päivisin siinä ei näy juuri mitään, mutta yöllä (juu, katsoin kameraa useita kertoja viime yönä) sisätilat ovat ahkerassa käytössä.
Olisimme toki voineet myös nikkaroida tuttuun pihattoon ovet, mutta tässä kohtaa valinnan ratkaisi sama kuin ihmisten asuntomarkkinoilla usein: sijainti, sijainti ja sijainti. Alkuperäinen mökki on lähellä metsän rajaa, kun taas tämä varsomisresidenssi on ihan pihapiirissä.
Kun metsässä asustelee ilveksiä ja susikin kuljeksii tienoolla, ei tee mieli majoittaa pientä ponivarsaa kovin syrjään. Varsathan maistuvat kyllä kaikille suurpedoille.
Mutta, toivottavasti emme vielä muutamaan viikkoon näkisi Pulla-Albertia sen kummemmin kuin alla olevassa videossa. (Videolla näkyviä laajimpia liikeratoja ei sentään ole tullut ihan päivittäin todistettua, useimmiten sikiö on varsin rauhallinen.)
Linkki videoon
Ajatella, kohta se näkee päivänvalon! Miten aika voikaan hurahtaa tällä lailla, musta juuri jännättiin ekoja ultria että onko siellä joku. Komee on maha ja kaunis on mutsi. Elän hengessä mukana ja toivon superihanaa varsaa ja tervettä emää. Ja varsa on muuten ori. Tulin ykskaks siitä vakuuttuneeksi vaikka en tainnut osallistua silloin kun sitä varsinaisesti arvuuttelit.
VastaaPoistaSuurin osa väestä tuntuu olevan oriin kannalla! En tiedä miksi minullakin on siitä ollut koko ajan kovin vahva tunne.
PoistaMutta juu, tässä keväällä on kyllä aika mennyt hurjan nopeasti! Syksyllä aika tuntui matelevan, mikä johtui varmaan ponin sairasteluista.
Toivotaan, että kaikki menisi hyvin. Itse varsomistapahtuma tässä eniten jännittää.
Heti ekan kuvan nähdessäni huomasin kuinka Ruusan masu on tippunut alas. Eiköhän se teidänkin lapsukainen siellä vielä loppuun saakka malta odotella omaa aikaansa! Tsemppiä loppuodotukseen, ja toivon mukaan et ihan vielä ala joka yö kameraa vahtimaan, sen aika tulee sitten myöhemmin!
VastaaPoistaOnhan se aika selkeästi pudonnut! Mutta en tiedä, kiinnittääkö sellaiseen huomiota, jos ei ole kokemusta tiineistä. :)
PoistaToivotaan, että ei kauheasti ainakaan etuajassa pukkaisi. Ja ei, en minä ihan joka yö kameraa kyttää, nukuin vaan huonosti ja aina herätessäni ihan vähän vilkaisin...
Elämme jännittäviä aikoja =) Se on muuten jännä, miten kameraan jää koukkuun.
VastaaPoistaToivotaan, että Pulla jaksaa vielä hetken köllötellä mamyn masussa. Eikös se sinun lomasikin ole vasta vähän myöhemmin. Olisihan se nyt, jos ei hoitotädin lomaa ollenkaan otettaisi huomioon tässä hommassa XD
Todellakin jännittäviä aikoja elämme. Toivottavasti Vipsunkin tilanne ratkeaa parhain päin.
PoistaMutta juu, minun lomani alkaa tämän kuun viimeisestä viikonlopusta eli mielellään en sitä ennen valvoisi öitä. Pitää korostaa Ruusalle, että sinne asti on pidettävä takajalat ristissä.
Jännityksellä seurataan täälläkin. Ihana tuo kuva Ruusasta suoraan edestäpäin, ihan mahtava masu! Videossa on niin vaalea hevonen, että mietin ensin, että sen on oltava joku muu, mutta tarkemmin katsottuna onhan sillä Ruusalla aika vaalea juuri tuo kohta.
VastaaPoistaHeh, kyllä se oikeasti on Ruusan maha. :D Noista sumuisen päivän kuvista ei tajua, että mahassa sitkeästi törröttävä talviturkki on aika vaalean ruskeaa.
PoistaOn sillä kyllä melkoinen maha, toivottavasti se ei ihan kokonaan ole varsaa! Varsominen jännittää kovasti ja oikeastaan pelottaakin, eikä mahan koko yhtään helpota tuskaa.
Hauska video :)
VastaaPoista:D Lämpöä mitatessani huomasin, että koko poni hytkyi ja kun näin, mitä mahassa tapahtuu, oli pakko äkkiä napata video. Toiminta tietysti loppui sitten hyvin pian, mutta sainpahan yhden kunnon muljahduksen tallennettua.
PoistaOoh! Jännitys tiivstyy. Ihana video! Kiva, kun jaat kokemuksia tällaielle ruunahevosen omistajallekin, jolla ei ole kantoajasta tmv. kokemuksia. :D
VastaaPoistaKiva, että jaksat seurata!
PoistaJännittää kyllä jo tosissaan... En muista, että olisin Ruusaa odotellessa jännittänyt puoliksikaan näin paljon. Ruusan kanssa jännittää tietysti siksikin enemmän, että kyseessä on sen ensimmäinen varsa.
Tiedän yhden kasvattajan, joka on parasta tammaansa astuttanut todella vähän. Ihmettelin asiaa, kunnes selvisi, että hän ei ole uskaltanut astuttaa useammin, koska tamma oli hänelle niin tärkeä. Onhan varsomisessa aina riskinsä. Ruusan kanssa panikoidessa ymmärrän tämän näkökulman nyt hyvin!
Von vain kuvitella sen paniikin ja jännäämisen määrän. Oltiin eilen yhtä mieltä miehen kanssa siitä, että en ikinä voisi varsottaa omaani, kuolisin varmaan stressiin. :D Siksikin niin samaistun noihin sun eläinlääkärille tehtyihin varmistussoittoihin.
PoistaIIIK! IHANAA! Tuli jotenkin niin vahvasti flashback oman vatsan muljuamisesta raskausaikana, että melkein silmä kostui. Ihanaa odotusta teille!
VastaaPoista:) Minulla ei ole omakohtaista kokemusta raskaudesta, mutta näitä varsamahoja on aina niin ihana seurata.
PoistaMiksi astutit sairaan ponin?
VastaaPoistaÖö, koska halusin siitä varsan? Jos kaipaat lisäperusteita niin olen avannut asiaa vajaa vuosi sitten ihan omassa tekstissä: http://lahtoruutuun.blogspot.fi/2016/05/hulluus-uudelle-tasolle.html
PoistaMeillä oli n.kuukautta ennen laskettua aikaa yksi levoton yö jossa jäin jo tallille kyttäämään kameraa. Silloin ei kuitenkaan tapahtunut mitään, mietittiin porukalla myöhemmin että mahtoiko tulokas olla juuri silloin tekemässä asettautumistaan lähtöasemiin. :) Ja varsa syntyikin sitten pari viikkoa ennen laskettua aikaa. Ilman vahatippoja tai mitään muita ennakkomerkkejä. Kaikki meni kuitenkin oikein hyvin. :) Ihan tuli nuo ajat mieleen, ihania aikoja. <3 tsemppiä teille!
VastaaPoistaKääk, älä pelottele! Ruusalla on vielä hokkikengätkin jalassa, ei tarvitsisi tulla etuajassa. Ja tosiaan oma lomani alkaa vasta huhtikuun viimeisestä viikonlopusta...
PoistaEmme ole vielä erottaneet Ruusaa ja ruunaa, ehkä se vähän hillitsee synnytyshaluja. H-hetken lähestyessä on siis tarkoitus laittaa niiden väliin aita, että Ruusa saa olla rauhassa (ruuna on pomo), ja lopussa sitten sulkea Ruusa öiksi pihattorakennukseen niin on helpompi vahtia eikä varsa synny mihinkään kivikkoon.