Yhä yhtenä kappaleena

Moni on jo toivonut varsauutisia, mutta kuten jo vanha kansa tiesi, tyhjästä on paha nyhjästä. Ei ole Pulla-Albertia näkynyt.

Ja ehkä ihan hyvä niin, sillä jos täällä Uudellamaalla jossain on kevättä ilmassa niin sitä on aika vaikea nähdä, koska räntäsade peittää näkyvyyden. Jos ei tule räntää niin sitten ihan vaan vettä. Klara vappen!

Kosteuden runsaasta määrästä johtuen myös ponien tarha on osittain hyvinkin märkä. Sen verran, että se upottaa pikkuisen yli kavion. Valitettavasti tämä märkä puoli on juurikin se osa tarhaa, jossa Pulla-Albertin on tarkoitus ensimmäiset viikkonsa kirmailla. 

Tämä on sieltä tarhan vähemmän märältä puolelta, joka jää varsan synnyttyä ruunalle. Kuva on lauantailta.

Ehkä kevään ilmeinen peruuntuminen on saanut Ruusan toisiin aatoksiin, sillä sen tissiosasto on jopa pienentynyt aiemmasta eivätkä mitkään muutkaan merkit ole muuttuneet merkitsevämmiksi - edes maha ei ole minusta kasvanut yhtään. 

Silti olen ponin edesottamuksia kyttäillyt hiukan öisinkin. En vielä ole katsonut tarpeelliseksi valvoskella koko yötä, mutta muutaman kerran yössä olen kameraa vilkaissut. 

Kun ei näistä ensikertalaisista kuitenkaan koskaan tiedä. Yksi kaveri kertoi oman tammansa tissien olleen sen verran kesken esikoisen syntyessä, että kun varsa suuntasi ternimaidoille niin maitobaari olikin vielä suljettuna. Niin että kaikkea voi sattua.

Omaa pikku pitkäjalkaa odotellessa on ollut hyvää aikaa lukea muiden kauhutarinoita netistä. Keneltä on kuollut tamma, keneltä melkein kuollut molemmat, kenelle on syntynyt kuollut varsa jne. Apua! Olisi ehkä pitänyt harkita kaksi kertaa ennen kuin liittyy varsaryhmään Facebookissa. 

Ruuna oli jotenkin paljon edustavampana lumisateessa kuin Ruusa, jonka pitää koko ajan touhuta jotain.

Hyvin orastava paniikki sai hyvää kasvuvauhtia, kun varsatutkimusta tekevä eläinlääkäri kävi asentamassa Ruusan mammaresidenssiin kamerat. Hänen mukaansa Ruusan joulukuussa sairastama EHV-4-virus on hyvinkin voinut aiheuttaa jotain ongelmia sikiölle. 

Eikä tässä vielä kaikki. Viime kesän oletusarvoisesti terveiden tutkimusvarsojen ryhmään kuulemma syntyi kuitenkin enemmän sairaita kuin terveitä varsoja. 

Että ole tässä nyt iloisin ja odottavaisin mielin sitten. Etenkin, kun en ole viime päivinä havainnut Pulla-Albertin suunnasta oikein mitään liikettä. Onneksi mainittu eläinlääkäri kylläkin tunsi Ruusan vatsanahan läpi aivan selviä elonmerkkejä. 

Ehkä Pulla-Albert siellä nyt lepäilee ennen suurta koitosta. Ja alkaahan sillä olla jo treenitilakin vähissä.

No, niin tai näin, jossain vaiheessa Pulla-Albertin on kuitenkin väistämättä tultava ulos. Siksi olen varustautunut erilaisiin skenaarioihin. Oma tammatohtorimme onneksi päivystää komplikaatioiden varalta koko varsomiskauden.

Päätapahtumaa varten olen varannut seuraavat tarvikkeet:

• puhtaita pyyhkeitä
• sakset (steriloitu)
• tuttipullon (myös steriloitu)
• ummetuslääkettä (Microlax) 
• desinfiointiainetta
• koirantakin
• matolääkkeen. 

Pyyhkeet ovat tietysti varsan kuivaamistarpeita varten, tuttipullo siltä varalta, ettei Pulla-Albert löydä ajoissa ternimaitotissille, ummetuslääke siltä varalta, että Pulla-Albertilta ei meinaa tulla pikikakkaa. Matolääke on Ruusalle, jotta Pulla-Albertin vauvana syömässä kakassa olisi mahdollisimman vähän loisia. Koirantakki on tietysti siksi, että jollei sää tästä parane niin Pulla-Albert syntyy lähes arktisiin olosuhteisiin.

Vieläkö puuttuu jotain?

Viikko sitten näytti vielä tältä. Ja upouudet tossutkin olivat vielä puhtaat. Nyt niistä ei enää näe, minkä väriset ne ovat. Sorry puhelinlaatu!

Varautumiseen kuuluu tietystikin myös se, että Ruusalla ei ole enää rautakenkiä. Ne lähtivät reilu viikko sitten ja poni on sittemmin elänyt pääosin tossut jalassa. 

Takakavioista otin bootsit aika pian pois, mutta etukavioihin ponilla alkaa heti sattua, jos se joutuu kävelemään tarhassa paljain jaloin. Välillä kuitenkin annan sen olla ilman. Onneksi sain sovittajalta myös sellaista suihketta, jonka pitäisi vähentää bootsien hautomisesta aiheutuvaa haittaa (eli häätää pöpöt).

Kannatti kyllä ostaa upouudet tossut, ovat nimittäin pikkuisen mukavammat sekä pukea että ilmeisesti myös pitää kuin entiset Old Macsimme, jotka olivat väärän kokoisetkin. Nämä uudet ovat muistaakseni Equine Fusionit. Ne ovat huomattavasti edellisiä kevyemmät ja helpommat pukea. (Edit: ja huomattavan tyyriit.)

Poni on vedellyt niiden kanssa tarhassa kunnon laukkojakin ja hyvin ovat toimineet. 

Mutta en minä silti ajatellut kengättömyydessä pysyä yhtään sen pitempään kuin on pakko. Ruusalle paljasjalkaisuus ei ole pitemmän päälle hyvä ratkaisu, se on todettu moneen kertaan.