Liike paranee, mutta into vähenee

Tiineyden edetessä Ruusan liikkuminen on lähinnä parantunut. 

Tämä osittain siksi, että kaikki aika ei liikuttaessa enää mene ponin ylikuohumisen hallintayrityksiin, vaan poni on ollut kovin rauhallinen. Tässä vaiheessa mahankasvatusta Ruusalla ei tunnu olevan enää entisenlaista intoa lähteä hommiin. 

Tykkään jotenkin tästä kuvasta.

Askellus on kuitenkin edelleen ihan energistä, joten olen liikuttanut niin reippaasti kuin poni ilman kovasti käskemistä myöntyy. Ja kyllähän se myöntyy, vaikka hiukan totuttua vähemmällä innolla. 

Reippaampia askellajeja mennessä se vähän kyselee, että riittäisikö lyhyt pätkä. Ja tässä olen aika herkällä korvalla ponia kuunnellutkin.

Pidän kuitenkin tärkeänä liikkua läpi tiineyden, että on sitten kuntoa puskea jälkikasvua maailmaan.

Ihan kiva,  vaikka toki poni saisi olla rungostasn lyhempi ja liikkua enemmän ylämäkeen.

Sunnuntaina pääsimme melkein valoisan aikaan pellolle vähän pitkien ohjien kanssa touhuamaan. Vaikka alku - ja kieltämättä vähän muitakin osia jumppatuokiosta - oli hankalaa niin ainakin ponikon ihmispuolisko palasi tallille ihan tyytyväisenä. 

Vasen kierros oli selvästi helpompi, kuten aikaisemminkin. Rauhallistahtinen laukka pysyi kasassa superhyvin.

Erityistä ilon aihetta antoi laukka. Näin hienoa laukkaa rimpula ei nimittäin ole tainnut ennen ohjasajossa esittääkään! 

Tämä lienee peruja osittain alussa mainitusta kuplinnan vähenemisestä. Kun ei ole liikaa rallienergiaa,  jäljellä olevan energian voi kanavoida kehonhallintaan. 

Oikeaan kierrokseenkin laukka pyöri kivasti, mutta oli isompaa ja vauhdikkaampaa. Varusteosasto ei ihan pelittänyt loppuun asti. Minulla ei oikein ole tähän mahatilanteeseen sopivan mittaista vyötä, kun haluaisin kiristää vyötä hellästi ja pitää siinä karvaa pehmustamassa. Riskillä lähdin tietoisesti vähän turhan pitkällä vyöllä liikenteeseen, seuraavalla kerralla pitää keksiä jotain muuta. 

Aiemmin laukkaa ohjasajaessa on saanut keskittyä lähinnä siihen, että saa ponieläimen jotenkin pidettyä hallinnassa. Nyt tuli oikein mallikasta laukkaa.  

Harmi, ettei tästä mallikkuudesta tullut kovin paljon kuvia. Toisaalta laukan määrä rajoittui noin puoleen ympyrään per suunta. Mitäpä sitä hinkkaamaan, jos poni kerran tekee niin kuin pitikin. Täytyy pitää tuleva äiti tyytyväisenä!

Ihan tyytyväiseltä Ruusa jumpan jälkeen vaikutti, mutta totuus sen fiiliksistä selviää vasta tänään. 

Edellisen ohjasajokerran jälkeen poni nimittäin ei seuraavalla kerralla sitä hakiessani tullutkaan heti luokse, vaan käveli toiseen päähän tarhaa! Sieltä sitten kyllä tuli luokse ja laittoi pään riimuun, mutta tällainen on Ruusalta jo aika äärimmäistä keskisormen näyttämistä. 

Edellisellä ohjasajokerralla tosin tuli liikuntaa varmaan lähemmäs tunti, kun viime aikoina on enimmäkseen tyydytty sellaiseen puoleen tuntiin. Toki lenkki oli enimmäkseen kävelyä. Mutta se myös suuntautui tiellä Ruusan inhokkisuuntaan. En tiedä, mikä lenkissä Ruusaa närästää, minusta se on oikein kiva.

Laukan jälkeen irtosi tällaista ravia. Muoto nyt ei ole parhain, mutta aika kiva energia.

P.S. Toissapäivänä tuli täyteen neljä vuotta tätä blogia, tosin ensimmäiset kuukaudethan tämä oli vallan pöytälaatikkokamaa. Niin se aika vyöryy eteenpäin kuin tsunami.