maanantai 6. helmikuuta 2017

Liike paranee, mutta into vähenee

Tiineyden edetessä Ruusan liikkuminen on lähinnä parantunut. 

Tämä osittain siksi, että kaikki aika ei liikuttaessa enää mene ponin ylikuohumisen hallintayrityksiin, vaan poni on ollut kovin rauhallinen. Tässä vaiheessa mahankasvatusta Ruusalla ei tunnu olevan enää entisenlaista intoa lähteä hommiin. 

Tykkään jotenkin tästä kuvasta.
Askellus on kuitenkin edelleen ihan energistä, joten olen liikuttanut niin reippaasti kuin poni ilman kovasti käskemistä myöntyy. Ja kyllähän se myöntyy, vaikka hiukan totuttua vähemmällä innolla. 

Reippaampia askellajeja mennessä se vähän kyselee, että riittäisikö lyhyt pätkä. Ja tässä olen aika herkällä korvalla ponia kuunnellutkin.

Pidän kuitenkin tärkeänä liikkua läpi tiineyden, että on sitten kuntoa puskea jälkikasvua maailmaan.

Ihan kiva,  vaikka toki poni saisi olla rungostasn lyhempi ja liikkua enemmän ylämäkeen.
Sunnuntaina pääsimme melkein valoisan aikaan pellolle vähän pitkien ohjien kanssa touhuamaan. Vaikka alku - ja kieltämättä vähän muitakin osia jumppatuokiosta - oli hankalaa niin ainakin ponikon ihmispuolisko palasi tallille ihan tyytyväisenä. 

Vasen kierros oli selvästi helpompi, kuten aikaisemminkin. Rauhallistahtinen laukka pysyi kasassa superhyvin.
Erityistä ilon aihetta antoi laukka. Näin hienoa laukkaa rimpula ei nimittäin ole tainnut ennen ohjasajossa esittääkään! 

Tämä lienee peruja osittain alussa mainitusta kuplinnan vähenemisestä. Kun ei ole liikaa rallienergiaa,  jäljellä olevan energian voi kanavoida kehonhallintaan. 

Oikeaan kierrokseenkin laukka pyöri kivasti, mutta oli isompaa ja vauhdikkaampaa. Varusteosasto ei ihan pelittänyt loppuun asti. Minulla ei oikein ole tähän mahatilanteeseen sopivan mittaista vyötä, kun haluaisin kiristää vyötä hellästi ja pitää siinä karvaa pehmustamassa. Riskillä lähdin tietoisesti vähän turhan pitkällä vyöllä liikenteeseen, seuraavalla kerralla pitää keksiä jotain muuta. 

Aiemmin laukkaa ohjasajaessa on saanut keskittyä lähinnä siihen, että saa ponieläimen jotenkin pidettyä hallinnassa. Nyt tuli oikein mallikasta laukkaa.  

Harmi, ettei tästä mallikkuudesta tullut kovin paljon kuvia. Toisaalta laukan määrä rajoittui noin puoleen ympyrään per suunta. Mitäpä sitä hinkkaamaan, jos poni kerran tekee niin kuin pitikin. Täytyy pitää tuleva äiti tyytyväisenä!


Ihan tyytyväiseltä Ruusa jumpan jälkeen vaikutti, mutta totuus sen fiiliksistä selviää vasta tänään. 

Edellisen ohjasajokerran jälkeen poni nimittäin ei seuraavalla kerralla sitä hakiessani tullutkaan heti luokse, vaan käveli toiseen päähän tarhaa! Sieltä sitten kyllä tuli luokse ja laittoi pään riimuun, mutta tällainen on Ruusalta jo aika äärimmäistä keskisormen näyttämistä. 

Edellisellä ohjasajokerralla tosin tuli liikuntaa varmaan lähemmäs tunti, kun viime aikoina on enimmäkseen tyydytty sellaiseen puoleen tuntiin. Toki lenkki oli enimmäkseen kävelyä. Mutta se myös suuntautui tiellä Ruusan inhokkisuuntaan. En tiedä, mikä lenkissä Ruusaa närästää, minusta se on oikein kiva.

Laukan jälkeen irtosi tällaista ravia. Muoto nyt ei ole parhain, mutta aika kiva energia.



P.S. Toissapäivänä tuli täyteen neljä vuotta tätä blogia, tosin ensimmäiset kuukaudethan tämä oli vallan pöytälaatikkokamaa. Niin se aika vyöryy eteenpäin kuin tsunami. 




10 kommenttia:

  1. Ruusa kulkee kuvista päätellen tosi näppärästi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä ovat tietysti parhaat palat. ;) Muoto on tällä hetkellä vielä vähän epävakaa, mutta parempaan päin ollaan menossa viime syksyn epätoivoisesta tilanteesta. Oli se viime talvena ravissa parempi, mutta nyt tosiaan tuo laukka yllätti positiivisesti.

      Poista
  2. hyvältä näyttää! *sydänsilmähymiötähän*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kyllä tästä aika hienon saisi jos oikeasti osaisi kouluttaa! Ehkäpä vielä jonakin päivänä pääsemme ajotunneille...

      Poista
  3. Meillä mennään samalla periaatteella liikunnan suhteen. Niin mentiin edelliselläkin kerralla. Sain silloin, ja olen saanut taas, valinnastani palautetta. Jos karvakorva liikkuu mielellään, en ymmärrä miksi pitäisi seisottaa vain siksi, että kantava.

    Valloittavia kuvia ja valloittavan ihana vauvamasu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin se tissigatessa käyttämäni eläinlääkäri sanoi, ettei enää kannattaisi antaa ponin juosta (kerroin päästäneeni sen laitumelle vapaaksi), mikä minusta kuulosti ihan älyttömältä.

      Synnytys ja varsan hoitaminen on kovaa hommaa, minusta on tamman etu olla mahdollisimman hyvässä kunnossa siihen mennessä. Tietysti ymmärrän, ettei kaikkia tiineitä ole mahdollista liikuttaa, mutta jos mahdollisuus kerran on niin en näe mitään syytä olla sitä käyttämättä.

      Ruusan emää ratsastin johonkin maaliskuulle asti, kun se kesäkuussa varsoi, ja vielä varsomisyötä edeltäneenä päivänä käytiin taluttaen kävelyllä. Loppuaikana vauhti tietysti oli hidas eikä matkakaan hirmuinen, mutta kuitenkin liikkeelle lähdettiin. Ja ponihan sitten varsoi ihan itsekseen (kenenkään näkemättä mutta lopputuloksesta päätellen ongelmitta), 23-vuotias.

      Poista
  4. Ihania kuvia! :D

    Kyllä se aika luontevaa on pakoeläimelle liikkua olipa tilanne mikä tahansa. Selman kanssa kävi kyllä hyvin selväksi missä kohtaa ratsastuksesta luovuttiin ja aisojen väliinkään ei mahtunut. Mutta se itse kaipasi ihan loppuvaiheessa edes talutuskävelylenkeille. Tuppautui väkisin portista mukaan ja hyvä kun ei narua kantanut kuin koira konsanaan. :D Kyllä näistä tammuleista näkee mikä on meiniki. Tottakai jos olisi todettu vaikka istukassa jotain poikkeavaa mikä vaatisi ehdotonta lepoa, niin asia erikseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tykkäsit kuvista!

      Juu sitten olisi ilman muuta eri juttu, jos olisi todettu jotain ongelmaa tiineydessä. Kun sellaista ei ole todettu niin olen vetänyt tosiaan sellaista linjaa, että ponin fiiliksen mukaan liikutaan. Ja Ruusasta kyllä todellakin näkee, mitä se mistäkin asiasta ajattelee. Hyvässä ja pahassa... XD

      Poista
  5. Hevoset on nöyriä eläimiä, eivät ne tee vastarintaa vaikka olo olisi tukala. Miksi pitää kiusata eläintä, jos se selvin merkein yrittää kertoa olostaan... omaehtoinen liikkuminen esim laitumella ja tarhassa,on ihan eri asia kuin ihmisen toimesta pakkoliikunta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainahan sitä jonkun mielestä tekee väärin. Mutta kuten jo tekstissäkin sanoin, liikutuksen intensiteetti on määritelty ponin fiiliksen mukaan. Täysvapaitakin on ollut enemmän kuin ennen.

      En minä kyllä pidä liikutusta ponin kiusaamisena, kun se kuitenkin joka kerta lähtee mielellään lenkille. Ja vaikka se ei enää kovin paljon halua juosta niin käyntiä se marssisi vaikka miten pitkään (ja reippaasti). Eilen itse asiassa testasin tätä antamalla ponin päättää reitin. Se sompaili ympäri peltoa niin pitkään, että minä itse kyllästyin ennen ponia.

      Poista