Otsikko kuvastaa Ruusan olotilaa viime aikoina. Edellisen päivityksen hieno liikkuminen on vaihtunut entistä väsyneempään olemukseen.
Käyntiä poni vielä alkuviikosta marssi menemään innokkaasti, mutta keskiviikkona se ei halunnut lähteä edes kävelylle. Käyntiä reippaampaa menoa en ole enää edes pyytänyt ja vapaapäiviä on ollut yhtä paljon kuin ohjattua liikuntaakin.
No, tänään sitten talutin ponin laitumelle ihan vaan valokuvamalliksi. Harmi vaan, että en saanut tarkennusta toimimaan kuten haluaisin, sillä meno oli näinkin väsynyttä:
Tilanteen muuttumisesta voisi ehkä alustavasti vetää sellaista johtopäätöstä, että liikkumishaluttomuus ei välttämättä ole johtunut pelkästään Pullan valmistusvaiheesta.
Ruusa on nimittäin tässä muutaman päivän syönyt psylliumia.
Psyllium-kuuri alkoi tuntua ajankohtaiselta, kun joka päivä jouduin putsaamaan Ruusan intiimialuetta kakasta. Takapuolesta valui sinne kakkavettä.
Tällainenhan on omiaan altistamaan ponin ja sen salamatkustajan monenlaisille ikäville tulehduksille, joten jotain oli tehtävä.
Psyllium-kuuria ei ollut mennyt kuin pari päivää, kun peräpään putsaustarve loppui. Aikahan sen näyttää, oliko tämä todella näin yksinkertaista, mutta nyt hännänalus on ollut siisti kolme peräkkäistä päivää.
Psylliumin syöttäminenhän menee sillä lailla, että turvotan Greenlineä ja sekoitan sen pieneen määrään melassisiirappia ja muutamaan desiin tammamysliä. Sitten laitan sekaan muutaman litran vettä ja sekoitan uudelleen. Juuri ennen tarjoilua lisään päivän annoksen hiekanpoistoainetta.
Sitten Ruusa sukeltaa veden joukosta sattumia ja siinä prosessissa tiputtaa puolet psylliumista veden mukana lattialle. Joskus myös vetää vettä henkeen. Kun jäljellä on noin puolet annoksesta, jyvät on jo poimittu psylliumista ja poni panee huulet tiukasti yhteen. Minä haen lisää mysliä, sekoitan uudelleen, tarjoilen uudelleen.
Jälkimmäinen vaihe toistetaan tarvittaessa. Lopulta sekoitan viimeiset rippeet ponin varsinaiseen ruoka-annokseen ja toivon, että se silti syö.
Jostain syystä psyllium-kuurin aloittamiseen on aina jonkinlainen kynnys. Välillä vaan on pakko.
Muuten Ruusa voi, kuten kuvista näkyy, varsin entiseen malliin. Paitsi että karvaa se on pudottanut ehkä kottikärryllisen tai kaksi. Tämä näkyy jo jonkin verran lavoilla, mutta jokunen kottikärryllinen taitaa olla vielä jäljellä!
Pullan laskettuun kypsymisaikaan on 67 päivää, laskin ihan itse tänään. (Edit: väärin taisi mennä.)
Käyntiä poni vielä alkuviikosta marssi menemään innokkaasti, mutta keskiviikkona se ei halunnut lähteä edes kävelylle. Käyntiä reippaampaa menoa en ole enää edes pyytänyt ja vapaapäiviä on ollut yhtä paljon kuin ohjattua liikuntaakin.
No, tänään sitten talutin ponin laitumelle ihan vaan valokuvamalliksi. Harmi vaan, että en saanut tarkennusta toimimaan kuten haluaisin, sillä meno oli näinkin väsynyttä:
 |
| Harmi, että tämä on ihan epäterävä kuva. Mutta oli pakko laittaa, kun on muuten niin hauska. Poni esitteli pitkästä aikaa perinteistä bravuuriaan: piehtaroinnista suoraan pukkilaukkaan. |
Tilanteen muuttumisesta voisi ehkä alustavasti vetää sellaista johtopäätöstä, että liikkumishaluttomuus ei välttämättä ole johtunut pelkästään Pullan valmistusvaiheesta.
Ruusa on nimittäin tässä muutaman päivän syönyt psylliumia.
 |
| Menin pellolle ehkä puoli tuntia liian myöhään, tallille tullessani laidun oli kokonaan auringossa. Harmitti. Etenkin, kun kuvat olivat paria poikkeusta lukuun ottamatta muutenkin ihan suhruisia. |
Tällainenhan on omiaan altistamaan ponin ja sen salamatkustajan monenlaisille ikäville tulehduksille, joten jotain oli tehtävä.
Psyllium-kuuria ei ollut mennyt kuin pari päivää, kun peräpään putsaustarve loppui. Aikahan sen näyttää, oliko tämä todella näin yksinkertaista, mutta nyt hännänalus on ollut siisti kolme peräkkäistä päivää.
Psylliumin syöttäminenhän menee sillä lailla, että turvotan Greenlineä ja sekoitan sen pieneen määrään melassisiirappia ja muutamaan desiin tammamysliä. Sitten laitan sekaan muutaman litran vettä ja sekoitan uudelleen. Juuri ennen tarjoilua lisään päivän annoksen hiekanpoistoainetta.
Sitten Ruusa sukeltaa veden joukosta sattumia ja siinä prosessissa tiputtaa puolet psylliumista veden mukana lattialle. Joskus myös vetää vettä henkeen. Kun jäljellä on noin puolet annoksesta, jyvät on jo poimittu psylliumista ja poni panee huulet tiukasti yhteen. Minä haen lisää mysliä, sekoitan uudelleen, tarjoilen uudelleen.
Jälkimmäinen vaihe toistetaan tarvittaessa. Lopulta sekoitan viimeiset rippeet ponin varsinaiseen ruoka-annokseen ja toivon, että se silti syö.
Jostain syystä psyllium-kuurin aloittamiseen on aina jonkinlainen kynnys. Välillä vaan on pakko.
Muuten Ruusa voi, kuten kuvista näkyy, varsin entiseen malliin. Paitsi että karvaa se on pudottanut ehkä kottikärryllisen tai kaksi. Tämä näkyy jo jonkin verran lavoilla, mutta jokunen kottikärryllinen taitaa olla vielä jäljellä!Pullan laskettuun kypsymisaikaan on 67 päivää, laskin ihan itse tänään. (Edit: väärin taisi mennä.)
Ihana Ruusa! Ei tosiaan kuvissa näytä yhtään väsyneeltä tammarukalta :)
VastaaPoistaIhan kiva, että energiaa ainakin välillä yhä piisaa! Nämä tulivat siis ihan oma-aloitteisesti, en edes maiskuttanut yhtään.
PoistaEi tosiaan kovin väsyneeltä näytä! Varmasti vähän päivästä riippuen on enemmän tai vähemmän väsynyt, kyllähän tuo maha on aikamoinen. Karvaa lähtee meilläkin todella paljon, se ei vaan lopu vaikka miten harjaisi.
VastaaPoistaVarmaan on niinkin, että energiataso vaihtelee päivän mukaan. Välillä voi myös varsan tekosilla olla osansa asiassa, mm. mainittuna keskiviikkona Pulla jumppasi ennen kävelylenkin yritystä niin, että koko Ruusa hytkyi. Ei se ihme ole, jos sellaisessa tilanteessa ei oikein liikunta maita.
PoistaLuulen myös, että ponilla on ollut hiekkaa mahassa. Tänään se ensin ei oikein olisi halunnut lähteä. Psyllium-kuurin takia ajattelin, että ainakin pieni kierros tehdään pellolla ja sittenhän Ruusa taas lähtikin marssimaan, raviakin halusi mennä ja kääntyä paluumatkalla vielä metsään.