Poni on liekeissä!

Ruusan taannoinen kuntoiluhaluttomuus hämmensi minua. Sellainen ei tuntunut ponilleni tyypilliseltä, edes tässä uudenlaisessa mahankasvattelutilanteessa.

Nyt psyllium-kuurin ollessa aivan loppusuoralla alan olla aika varma siitä, että tuntemukseni oli oikeassa. Kyse ei ollut tiineyden, vaan hiekkamahan aiheuttamasta nihkeydestä.

Psylliumkuurin mittaan ponin energiataso on ollut vahvassa noususuhdanteessa, jopa siinä määrin että energia on purkautunut tuhmasteluna. Talutuslenkki osoittautui alkuviikosta kohtalaisen tuhoontuomituksi ajatukseksi. Meni riitelyksi. Askellajia nimeltä käynti ei oikein tahtonut löytyä, edes matkalla tarhasta tallin käytävälle.

Eilen sitten päätin lähteä lenkille ohjasajaen, se on usein sopuisampi ratkaisu. Ja ponihan oli aivan liekeissä! 

Valitettavasti eiliseltä ei ole kuvia, mutta laitetaan nyt tällainen ihan kiva kuva taannoiselta ohjasajolta.

Kehuja sai ladella sille yhtenään, kun tyypin liikkumisessa ei ollut jäljellä enää hitustakaan aiemmasta nihkeydestä. Se liikkui niin ryhdikkäänä kuin se parhaimmillaan on tehnyt. Entisestään paisunut maha ei paina yhtään!

Kivaa lyhyttä ravia poni tarjoili oma-aloitteisestikin. Silloin kun ravia varsinaisesti pyysin, poni vastasi pyyntöön sähäkästi heti eikä yhtään lysähtänyt lavoilleen. Eikä varsinkaan kysellyt, että onko pakko.

Laukkaa en sentään kokeillut, kun etenimme ihan vaan tietä pitkin. Ravi onnistuu Ruusalta sen verran rauhallisessa tahdissa, että siinä pysyy juoksematta mukana.

Ainakin vuoden vanha kuva on vähän siihen suuntaan kuin mitä poni eilen esitti.

Joskus tällainen intopiukeus kostautuu ohjille painamisena ja pidätteille kuuroutumisena, mutta nyt ei ollut mitään sellaistakaan ilmassa. Poni oli aivan kevyt edestä ja hidasti, kun pyydettiin.

Tällaista voisi ottaa vaikka vähän lisääkin. Ja voi myös toivoa, että kaikki tämä mahtavuus jonakin päivänä siirtyy myös ratsastukseen.