Pomon paikan uudelleentäyttö

Ruusan yhteiselo ruunan kanssa on sujunut sopuisasti senkin jälkeen, kun Ruusa loppukesästä potki 2-vuotiaan tamman ulos laumasta (potkiminen on tässä yhteydessä ymmärrettävä valitettavan kirjaimellisesti). Siis tähän asti.

Ehkä viime viikon tai kahden aikana Ruusa on osoittanut lisääntyvää julkeutta johtajaa kohtaan. On ollut sellaista "keskisormen näyttämistä" portin toiselta puolelta ja uhmakasta luimistelua, kun pomo on käskenyt siirtymään.

Torstaiaamuna sitten todistin tilannetta, jossa johtajaruuna yritti tulla Ruusan heinäkasalle, mutta väistämisen sijaan Ruusa kiljaisikin kunnon sotahuudon ja veteli ex-johtajaa niin sanotusti pataan siihen malliin, että mäiske vain kuului.

"Mene sinä h-vettiin siitä", sanoi Ruusa ruunalle lauantaina.

Ruuna potki kyllä takaisin, mutta katsoi kuitenkin parhaaksi vetäytyä. Tämän jälkeen ponit nuuskuttelivat toisiaan kuin kaksi toisilleen vierasta oria ja taas kiljuttiin ja potkittiin.

Tilanne sentään rauhoittui sen verran, että uskalsin lähteä töihin.

Päivän aikana tilanne oli kehittynyt niin, ettei ex-johtaja illalla enää uskaltanut tulla 20 - 30 metriä lähemmäs Ruusan heiniä. Jos se yritti, Ruusa juoksutti sen pakoon.

Tarhakiusaaminen jatkui perjantaiaamun aikana sen verran ilkeänä, että tallinpitäjä alkoi jo miettiä aidan rakentamista kaksikon väliin. Onneksi tilanne on sittemmin sen verran rauhoittunut, että Ruusa on saanut pitää toverinsa.

"Mulle ei ryttyillä."

Sen verran ruuna on kuitenkin joutunut olemaan varpaillaan, että siitä tehtiin öiksi karsina-asukin seuralainen.  Eli Ruusalla ei nyt ole yöllä kaveria aidan samalla puolella.

Vaikka Ruusa näyttää sietävän ruunaa nyt heikosti lähellään, ex-oriin lähtö tarhasta ei oikein sopisi sille. 

Ensimmäisenä iltana poni yllättyi kaverin lähdöstä ja jäi hörisemään sen perään. Toisena iltana sillä oli jo valmis sotasuunnitelma: tallinpitäjän on vaikea saada ruunaa ulos tarhasta, jos Ruusa jahtaa toverinsa aina kauemmas, kun sitä yrittää ottaa kiinni. Nerokasta, mutta hermoja raastavaa.

Ilmeisesti kyse ei siis olekaan siitä, etteikö Ruusa tässä tiineyden vaiheessa sietäisi lajitoveria lähellään. Se näemmä ei vaan siedä alemmuutta laumahierarkiassa.

Jostain syystä poni näki nyt tilaisuuden kaksikon voimasuhteiden kääntämiseen. Mistäpä sitä ihminen tietää, miksi juuri nyt, mutta näin kävi. Tosin ruuna todennäköisesti väistää Ruusaa ainoastaan välttyäkseen väkivallalta, ei niinkään esim. kunnioituksesta ponini johtajankykyjä kohtaan.

"Olen poninero."

Sitä mietin, onko näin orimainen käytös nyt väistämättä merkki siitä, että Pulla on poika.

Onneksi moni on jo sanonut, että heidän tammansa ovat olleet äkäisiä muille nimenomaan odottaessaan tytärtä. Peukut pystyyn, vaikka eipä sitä sukupuolta enää peukuilla voi muuttaa.

Täytyy vain toivoa, että poni palautuu normaaliksi varsomisen jälkeen! (Niin kuulemma yleensä käy.)