Tänään on kuulemma kansallinen (ja mahdollisesti jopa kansainvälinen) epäonnistumisen päivä. Varmuuden vuoksi otimme Ruusan kanssa vähän förskottia aiheesta eilisiltana, jolloin päätin mennä ratsastamaan ponillani hämärälle pellolle.
Sellaisessa on jo lähtökohtaisesti hyvät epäonnistumisen ainekset ja aineksia lisää, jos on niin tyhmä, ettei palkitse metsänreunoja tuijottelevaa ratsua nameilla silloin, kun se ei tuijottele.
Pinkeä poni väläytteli ravissa sen verran mukavaa itsensä kantamista ja selän käyttöä, että palkitsemiselle olisi ollut hyvät perusteet.
 |
| Kuva ei liity tapaukseen muuten kuin että ratsukko on sama. |
Eipä ihme, että poni palkanmaksun viivästyttyä suivaantui. Rupesi käyttämään selkäänsä vähän epätoivotumpaan suorittamiseen, sellaiseen vähän katapulttimaisempaan.
Pukittelu itsessään on omiaan vähentämään ratsastusmukavuutta, mutta kun poni tempaisi pystyyn siinä määrin korkealle, että pelkäsin meidän menevän nurin, tuli välttämättömäksi muuttaa strategiaa. Eli kaivaa namit taskusta. Pienestä palkitsemalla alkoi ponin mieli rauhoittua ja liike pysyä turvallisissa koreografioissa. (Edit: selvennykseksi, palkitsin siis silloin, kun poni teki, mitä pyydettiin - en siis palkinnut pukittelusta tai pystyynnoususta eivätkä hommat loppuneet ennen kuin poni oli tehnyt temppuilematta sen, mitä alunperinkin pyysin.)
Pukittelu itsessään on omiaan vähentämään ratsastusmukavuutta, mutta kun poni tempaisi pystyyn siinä määrin korkealle, että pelkäsin meidän menevän nurin, tuli välttämättömäksi muuttaa strategiaa. Eli kaivaa namit taskusta. Pienestä palkitsemalla alkoi ponin mieli rauhoittua ja liike pysyä turvallisissa koreografioissa. (Edit: selvennykseksi, palkitsin siis silloin, kun poni teki, mitä pyydettiin - en siis palkinnut pukittelusta tai pystyynnoususta eivätkä hommat loppuneet ennen kuin poni oli tehnyt temppuilematta sen, mitä alunperinkin pyysin.)
Epäonnistumisesta, tyhmyydestä ja tuhmuudesta huolimatta ratsastuksesta jäi ihan hyvä mieli. Moka on mahdollisuus?
Ensinnäkin positiivista oli se, ettemme menneet nurin enkä edes pudonnut. Lisäksi pääsimme lopulta yhteistyöhön. Vielä kun saisi sen ravissa väläytellyn itsensä kantamisen ensinnäkin kestämään paria askelta pitempään ja toisekseen yhdistettyä rauhalliseen mielentilaan niin tässähän alkaisi olla jo aivan ratsastuksen makua.
Ratsastuksen makua kyllä sikäli oli nytkin, sillä kun poni kipitti niin yhtäkkiä kuulin Mian äänen päässäni ja muistin, että ratsastajahan voi itse vaikuttaa tahtiin esim. keskivartalon lihaksilla ja keventämällä sellaista tahtia kuin toivoo ponilta. Ei ole kuulkaa tunneilla käyminen mennyt hukkaan.
Ratsastuksen makua kyllä sikäli oli nytkin, sillä kun poni kipitti niin yhtäkkiä kuulin Mian äänen päässäni ja muistin, että ratsastajahan voi itse vaikuttaa tahtiin esim. keskivartalon lihaksilla ja keventämällä sellaista tahtia kuin toivoo ponilta. Ei ole kuulkaa tunneilla käyminen mennyt hukkaan.
Mä varmaan luin tän nyt jotenkin väärin kun mulle jäi käsitys, että Ruusa oli tuhma, se lahjottiin nameilla ja näin ollen se oppi.. öh... mitä? Että kun keulii ja rykii hetken, kaivetaan namit taskusta ja sitten hommat pian loppuukin?
VastaaPoistaEi, en tarkoittanut ihan tuota. Tietenkään poni ei saanut namia loikkimisesta eikä työnteko loppunut tuhmailuun!
PoistaNamia tuli silloin, kun poni teki sitä, mitä pyysin. Pystyynhyppäämisen jälkeen vaadin rauhallista etenemistä ensin käynnissä, sitten ravissa. Teimme siis niitä ihan samoja juttuja, joista poni yritti päästä riekkumalla. Hommat loppuivat, kun poni oli ollut kiltti molemmissa askellajeissa (olemme jännevamman kuntoutuksessa vasta ravivaiheessa).
Tokihan tämän voisi toteuttaa myös ilman nameja, mutta namien avulla motivointi on minusta helpompaa.
Jos olisin alun perinkin antanut pari porkkananpalaa silloin, kun poni keskittyi minuun eikä metsänreunusten kyttäilyyn, se olisi hyvinkin voinut jättää pukittelut tekemättä.
no joo, mä ajattelinkin, että nyt tässä joku kuullostaa hullulle ;)
PoistaMinä ymmärsin saman kuin Laura ensin :) Tuli mieleen ne koirat, jotka haukkuu ja kuulee sanan "ei" ja kääntyy salamana omistajalta saamaan namin. Nielaistuaan sen, alkavat taas haukkua ja usein vilkaisevat omistajaa jo ennen "ei" sanaa, että joko se nami lentää. Tapahtunut vääränlainen ehdollistaminen.
PoistaMinä en ole nähnyt koskaan, että on kesken ratsastuksen namittanut hevosta. Lukenut kyllä. Olen miettinyt, että miten saadaan oikea-aikainen palkkaus ja vahvistaminen. Käytätkö esim. naksua apuna?
Miten hevosen kanssa, eikö se yhdistä palkkausta aina pysähtymiseen? Tämä on hyvin mielenkiintoinen asia.
Se olisikin aivan hullua, jos kurittomuudesta antaisi namia. Vaikka otsikossa on sana tyhmä, ihan niin tyhmä en sentään ole.
PoistaAika monta kierrosta yritin ratkaista ongelmaa ihan vaan pään ylös nyppäisyllä ja eteenratsastuksella sekä karjaisulla (raippaa ei ollut), mutta ei homma siitä muuttunut kuin pahemmaksi. Siksi katsoin parhaaksi rauhoittaa tilanteen ja pyytää uudelleen niin, että palkitsen namilla kun tottelee. Tuntui toimivan, koskapa poni lopetti perseilyn ja teki, mitä pyysin.
Aluksi annoin nameja tiheämmin, mutta olen nyt vähentänyt niitä aika paljon ratsastuksessa juuri siksi, että toiminta väistämättä keskeytyy namin antamisen ajaksi.
Namin ajoituksessa naksu olisi tietysti paras, mutta olen ihan vaan sanonut "hyvä". Ainakin maasta käsin poni on tuntunut hoksaavan yhteyden, koska tarjoaa yleensä lisää sitä, mistä oli tarkoituskin palkita.
Tuota, että poni heti stoppaa, olen yrittänyt opettaa pois sillä, että olen ratsastanut vielä pari askelta eteenpäin ja sitten itse pysäyttänyt. En tiedä, onko tämä oikeaoppista, mutta en ole oikein keksinyt muutakaan tapaa ehkäistä äkkistoppeja.
Ponit on poneja? Pienistä hyvistä hetkistä tulee jossain vaiheessa pidempiä hyviä hetkiä, vaikka ne aluksi johtuisivat ulkoisista asioista. Yritän itse uskoa siihen, niin on parempi mieli välillä omastakin ratsastuksesta. Eikä kannata liikaa ruoskia itseään, kukaan ei ole täydellinen :) Ja moka on ehdottomasti mahdollisuus, aina oppii jotain!
VastaaPoistaJuu, ponit on poneja. En minä tästä nyt hirveästi itseäni ruoski, kun lopulta kuitenkin sujui ihan hyvin.
PoistaAjattelin kyllä mennä viikonloppuna uudelleen testaamaan, menikö toivottu oppi perille. Poni on ollut kyllä tuolla pellolla ohjasajossakin välillä aika villis, etenkin hämärässä. Mutta toivon, että se tottuu, kun vaan sitkeästi mennään.
Ilmeisesti kuitenkin onnistuin kirjoittamaan namiperiaatteestani epäselvästi, mikä toki sekin sopii hyvin päivän teemaan.
Ai oli torstaina epäonnistumisen päivä, ei ehkä siis ihme että aamulla töihin ajaessa auton kone leikkasi kiinni...
VastaaPoistaKäytän itsekin namia palkkana ratsastaessa (=enemmänkin maastohömpöttelyä) ja ihan kuvailemallasi tyylillä nykyään. Alkuun palkkasin ilmeisesti väärään aikaan kun hevonen tosiaan yhdisti kehusanan vain pysähtymiseen mutta nykyään osaa jo jatkaa sitä mitä sillä hetkellä tekeekin. :)
Auts, toivottavasti auto ei leikannut lopullisesti kiinni.
PoistaMutta kiva kuulla, että joku muukin on päätynyt samaan tyyliin, ehkä se ei siis ole ihan väärin. En anna nameja koko ajan, mutta tuntuu että ponin motivaatio on huikeasti isompi silloin, kun se saa välillä namiakin. Useimmiten olen itse asiassa palkinnut juurikin pysähtymisestä (kun olen pyytänyt sitä). En keksi montakaan tärkeämpää taitoa ratsulle kuin pysähtyä silloin kun ratsastaja haluaa pysähtyä!
Auton kanssa näyttää heikolta, epäilivät että moottori joudutaan vaihtamaan. Ihanan halpaa!
PoistaMä tykkään kanssa että hevonen on tyytyväisempi kun saa välillä herkkuja kun tekee oikein mutta käytän kyllä muitakin palkitsemiskeinoja. Maastoillessa annan usein hevosen itse päättää suunnan tai napata lehtiä puista koska haluan että silläkin on kivaa lenkillä :) pienetkin jutut auttaa motivoinnissa! Pysähtyminen on tietty yksi tärkeimmistä ominaisuuksista kaviokkaille mutta meillä se vaan meni vähän överiksi kun joka kerta kun kehui niin tammuska pysähtyi :D piti hieman itse miettiä miten tätä namihommaa oikein kuuluukaan toteuttaa!
Auton omistaminen tuntuu olevan suunnilleen yhtä halpaa kuin hevosenkin.
PoistaRuusakin kyllä tosi herkästi tarjoaa pysähdystä hyvä-sanan kuullessaan ja siksi tosiaan aina ratsastan vähän eteen ennen kuin annan namin, jos annan. Ehkä se jossain vaiheessa oppii.
Tosin ratsastuksenopettajani totesi, että sellainen "hyyyvä" on aika universaali tapa saada hevonen pysähtymään. Toimii kuulemma riippumatta siitä, millä kielellä hevosta on aiemmin kehuttu. :D Niin että sattuu sitä ns. paremmissakin piireissä.
Haha, ilmankos, mun auto oli torstaina päivähoidossa hyvään hintaan ja tietenkin jouduin shoppailemaan sen 4,5 h. Halpaa on! :D -Hanne
VastaaPoista