Pulla kypsyy ja jalka paranee

Tuossa ehkä runsas viikko sitten iski paniikki, sillä ponin jalassa sijaitseva jännevammakohta oli kovasti lämpöinen. Lämpö oli sekä absoluuttista että suhteellista verrattuna vieruskintun vastaavaan osaan. Tällainen on omiaan aiheuttamaan pieni- tai suurimuotoista paniikkia hysteriaan taipuvaisessa poninomistajassa.

No, pienetkin ravipätkät poistettiin ohjatusta liikunnasta, mutta lämpö vain itsepintaisesti jatkoi olemistaan kintussa.

Eikä tässä vielä kaikki, tiistaina tallinpitäjä soitti (olin jopa useita päiviä putkeen poissa tallilta), että poni ns. vilkuttelee. Vilkuttelu ei ensiarvion mukaan ollut kiimatyyppistä toimintaa, mutta jatkui kuulemma pitkän aikaa.

Ilmeisesti tämä ei ole välttämättä normaalia tiineen ponieläimen käytöstä, joten tuli tarve varata kuitenkin se tiineysultra ja samalla jalkaultra jo tähän hätään. Etenkin, kun ei ollut todennettua varmuutta siitä, että Pulla ylipäätään on vielä uunissa (mutu-tasolla olen kyllä ollut melko varma).

Ponirukka on känässä. Vammajalassa kylmäyspatja.

Vilkuttelun poni lopetti ennen kuin sitä ehdin itse todistamaan.

Torstaina kuitenkin saapui eläinlääkäri ja edelliskerrasta oppineena tuikkasi heti ensalkuun ponille rauhoituspiikin. Sen verran taisi tuntua suolen tyhjennys ilkeältä, että tuskinpa homma olisi nytkään ilman päiväkännejä onnistunut.

Mutta siellä se Pulla edelleen köllötteli ja sydän löi ihan normaalia tahtia. Yritin ottaa siitä kuvaa todisteeksi, mutta jos ei tietäisi, mitä kuvassa on, ei ehkä siitä selkärankaa hahmottaisi. 

Kuvassa Pulla, tai ainakin sen selkärankaa. Vaikka ultrassa lukee "dog" niin kyse on ponista.
Ikää sikiöllä on kuvassa laskelmieni mukaan sellaiset 118 päivää.

Ei ole ihan ihmisten 3D-ultrien veroista tämä ponien tiineystarkastelu. Mutta kun hetken totuttelee ultran näkymään, kyllä siitä tavallinenkin silmä ymmärtää, että tuossa on kylkiluut ja siellä sykkii uuden elämän sydän (näitä ei kuitenkaan näy ylläolevassa kuvassa). 

Eläinlääkäri yritti yhyttää ultralla sikiön peräpäätä harjoitellakseen sukupuolen tunnistusta - omaksi ilokseen. Pulla kuitenkin piilotteli sen verran, ettei sukupuolta päästy toteamaan. 

Ehkä parempi, ettei tiedä. Jos Pulla sattuukin olemaan poika niin väärän sukupuolen tuottamaa pettymystä lienee helpompi sietää, kun sukupuoli on ihanalla varsalla.  Väärä sukupuoli olisi tietysti pikkujuttu, jos vaan tiineys jatkuisi normaalin ajan, synnytys sujuisi hyvin ja varsa olisi elävä sekä terve.

Vielä noin 7 kuukautta aikaa maalailla piruja seinille - ja toivoa parasta oikein kovasti.

Tätä lajia on taas luvassa ehkä tänäänkin. Jos saisi toivoa, toivoisin että Ruusan varsa olisi juuri sellainen kuin Ruusa, mutta terveempi ja isompi. 

Mutta, kun Pullan tilanne oli saatu tsekattua, siirryttiin vammajalan pariin. 

Sormituntumalta eläinlääkäri jo totesi, että ojentajajänteen turvotus oli selvästi vähentynyt edelliseen käyntiin verrattuna. Ultrassa jalka näytti kuulemma jo aivan normaalilta! Kyllä siitä ihan maallikkosilmälläkin näki, että kaikki säikeet olivat suoria ja siistejä. 

Mutta mistä lämpö siihen on pukannut lähes neljä kuukautta vammautumisen jälkeen? Eläinlääkärin mukaan kyse voi olla edelleen meneillään olevan paranemisprosessin jutuista. 

Sitä paitsi on täysin mahdollista, että lämpö on koko ajan ollut sama. Jalassa on pääosin ollut tukiside (neopreenisuoja), joten jalka on ollut senkin takia lämmin. Kun poni sitten poissaoloni vuoksi oli pari päivää ilman tukisidettä (koska vaihdan sen toki päivittäin), lämpö iski käteen aiempaa hälyttävämmin.

No, pääasia että jonkinasteinen mielenrauha on palautettu ponitädin päähän ja voimme ryhtyä (uudelleen) hiljalleen kiristämään treeniohjelmaa. Toivottavasti ehdin vähän kohottaa ponin kuntoa ennen kuin on aika alkaa himmata.

Liikunnan lisääminen on ainakin ponin mieleen. Muutaman vain tarhassa vietetyn päivän jälkeen se oli pienellä talutuslenkillä aivan lentoon lähdössä.