lauantai 1. lokakuuta 2016

Pulla kypsyy ja jalka paranee

Tuossa ehkä runsas viikko sitten iski paniikki, sillä ponin jalassa sijaitseva jännevammakohta oli kovasti lämpöinen. Lämpö oli sekä absoluuttista että suhteellista verrattuna vieruskintun vastaavaan osaan. Tällainen on omiaan aiheuttamaan pieni- tai suurimuotoista paniikkia hysteriaan taipuvaisessa poninomistajassa.

No, pienetkin ravipätkät poistettiin ohjatusta liikunnasta, mutta lämpö vain itsepintaisesti jatkoi olemistaan kintussa.

Eikä tässä vielä kaikki, tiistaina tallinpitäjä soitti (olin jopa useita päiviä putkeen poissa tallilta), että poni ns. vilkuttelee. Vilkuttelu ei ensiarvion mukaan ollut kiimatyyppistä toimintaa, mutta jatkui kuulemma pitkän aikaa.

Ilmeisesti tämä ei ole välttämättä normaalia tiineen ponieläimen käytöstä, joten tuli tarve varata kuitenkin se tiineysultra ja samalla jalkaultra jo tähän hätään. Etenkin, kun ei ollut todennettua varmuutta siitä, että Pulla ylipäätään on vielä uunissa (mutu-tasolla olen kyllä ollut melko varma).

Ponirukka on känässä. Vammajalassa kylmäyspatja.

Vilkuttelun poni lopetti ennen kuin sitä ehdin itse todistamaan.

Torstaina kuitenkin saapui eläinlääkäri ja edelliskerrasta oppineena tuikkasi heti ensalkuun ponille rauhoituspiikin. Sen verran taisi tuntua suolen tyhjennys ilkeältä, että tuskinpa homma olisi nytkään ilman päiväkännejä onnistunut.

Mutta siellä se Pulla edelleen köllötteli ja sydän löi ihan normaalia tahtia. Yritin ottaa siitä kuvaa todisteeksi, mutta jos ei tietäisi, mitä kuvassa on, ei ehkä siitä selkärankaa hahmottaisi. 

Kuvassa Pulla, tai ainakin sen selkärankaa. Vaikka ultrassa lukee "dog" niin kyse on ponista.
Ikää sikiöllä on kuvassa laskelmieni mukaan sellaiset 118 päivää.
Ei ole ihan ihmisten 3D-ultrien veroista tämä ponien tiineystarkastelu. Mutta kun hetken totuttelee ultran näkymään, kyllä siitä tavallinenkin silmä ymmärtää, että tuossa on kylkiluut ja siellä sykkii uuden elämän sydän (näitä ei kuitenkaan näy ylläolevassa kuvassa). 

Eläinlääkäri yritti yhyttää ultralla sikiön peräpäätä harjoitellakseen sukupuolen tunnistusta - omaksi ilokseen. Pulla kuitenkin piilotteli sen verran, ettei sukupuolta päästy toteamaan. 

Ehkä parempi, ettei tiedä. Jos Pulla sattuukin olemaan poika niin väärän sukupuolen tuottamaa pettymystä lienee helpompi sietää, kun sukupuoli on ihanalla varsalla.  Väärä sukupuoli olisi tietysti pikkujuttu, jos vaan tiineys jatkuisi normaalin ajan, synnytys sujuisi hyvin ja varsa olisi elävä sekä terve.

Vielä noin 7 kuukautta aikaa maalailla piruja seinille - ja toivoa parasta oikein kovasti.

Tätä lajia on taas luvassa ehkä tänäänkin. Jos saisi toivoa, toivoisin että Ruusan varsa olisi juuri sellainen kuin Ruusa, mutta terveempi ja isompi. 


Mutta, kun Pullan tilanne oli saatu tsekattua, siirryttiin vammajalan pariin. 

Sormituntumalta eläinlääkäri jo totesi, että ojentajajänteen turvotus oli selvästi vähentynyt edelliseen käyntiin verrattuna. Ultrassa jalka näytti kuulemma jo aivan normaalilta! Kyllä siitä ihan maallikkosilmälläkin näki, että kaikki säikeet olivat suoria ja siistejä. 

Mutta mistä lämpö siihen on pukannut lähes neljä kuukautta vammautumisen jälkeen? Eläinlääkärin mukaan kyse voi olla edelleen meneillään olevan paranemisprosessin jutuista. 

Sitä paitsi on täysin mahdollista, että lämpö on koko ajan ollut sama. Jalassa on pääosin ollut tukiside (neopreenisuoja), joten jalka on ollut senkin takia lämmin. Kun poni sitten poissaoloni vuoksi oli pari päivää ilman tukisidettä (koska vaihdan sen toki päivittäin), lämpö iski käteen aiempaa hälyttävämmin.

No, pääasia että jonkinasteinen mielenrauha on palautettu ponitädin päähän ja voimme ryhtyä (uudelleen) hiljalleen kiristämään treeniohjelmaa. Toivottavasti ehdin vähän kohottaa ponin kuntoa ennen kuin on aika alkaa himmata.

Liikunnan lisääminen on ainakin ponin mieleen. Muutaman vain tarhassa vietetyn päivän jälkeen se oli pienellä talutuslenkillä aivan lentoon lähdössä. 

8 kommenttia:

  1. Kuulemma vilkuttelevat tammat odottavat oria. Tätä olen manaillut itsekin ;) Koitan tosin lohduttautua, että sitten niitä jälkeläisiä on helpompi saada aikaiseksi, kun yhtenä kesänä voi laittaa alulleen useamman..utopisti kun olen. Tsempit jalan kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä! Että se on nyt sitten lähes varmaa, että Pulla on poika. Toivottavasti olisi kuitenkin tyttö, se helpottaisi elämää kummasti kun voisi pitää ponit yhdessä vaikka jomman kumman loppuun asti.

      Mutta jostain syystä minulla on koko ajan ollut vahva tunne, että Ruusa tekee orivarsan. Itse asiassa minulle heti sen tiinehdyttyä tuli olo, että tulee musta ori. Mutta kuten jo sanottua, kun nyt vaan varsominen menisi hyvin ja varsa olisi terve niin kaikki olisi hyvin.

      Kiitos jalkatsempeistä, niitä tarvitaan.

      Poista
  2. Nuo jalka-asiat on kyllä niiiin ahdistavia. Ja jänteet omituisia paranijoita. Näytetään banaanilta vaikka ollaan jo hyvää vauhtia paranemassa ja mitä näitä nyt on.. Mutta tärkeintä on, että Pulla on kyydissä. :) Ihanata. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin ovat ahdistavia. Menneenä kesänä jalkamurheita oli ihan liikaa, kun oli vielä niitä kaviopulssejakin.

      Jotenkin tuntuu, että joka kerta kun Ruusa muuttaa, sille tulee joku uusi ongelma. Jos se vielä joutuu muuttamaan niin se on varmaan käärittävä kuplamuoviin ensimmäisiksi viikoiksi.

      Toivottavasti kaikki menisi hyvin Pullan kanssa. Valmiiksi jo stressaa varsominen. En muista, että Ruusan sikiöaikana olisin stressannut asiasta oikein mitään, mutta silloin kyseessä olikin perusterve ja monta varsaa jo menestyksekkäästi tehnyt tamma ja pieni isäori.

      Poista
  3. Tsemppiä tosiaan noihin jalkaongelmiin! Hienoa, että Pulla on edelleen uunissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! Niitä tarvitaan ja jos yhtään itseäni sekä poniani tunnen niin varmaan tässä vielä ehtii panikoitua jalasta monta kertaa ennen kuin se on täysin parantunut.

      Kuten jo aikaisemmista kommenttivastauksista huomaa niin tiineydestäkin olen jo ehtinyt monta kertaa panikoitua. Vaan eipä tässä auta muu kuin toivoa parasta ja valmistautua hyvin.

      Poista
  4. Pullan odotus on kyllä jännää. Maltan tuskin odottaa sen pullahtamista uunista. :) -Hanne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännää on! Miten sitä oikein jaksaa odottaa vielä joku 7 kuukautta... Pelottaa ja innostaa samaan aikaan.

      Poista